Ondine-yhtiö on vakiokapellimestarinsa Christoph Eschenbachin johdolla aloittelemassa kokonaislevytystä Paul Hindemithin kamarimusiikista. Hindemithin polyfoninen, rytmisesti koliseva uusklassismi on tiukkaa kuin ruislimppu, mutta sarjan avauslevyllä nuorten muusikoiden tulkintaote on lupaavan valoisa.
En tiedä, kuinka Ondine aikoo rajata Hindemithin laajan kamarimusiikkituotannon, mutta avauslevyllä kuullaan neljä osaa Hindemithin laajasta Kammermusik-teossarjasta, joka syntyi 1920-luvulla. Oikeastaan Kammermusikit eivät ole kamarimusiikkia, vaan konsertoivia kamariorkesteriteoksia, joiden harmaasävyinen tarkkapiirteisyys vaatii esittäjiltä paljon.
Eschenbach on rohkeasti kasannut levyn moninaiset kokoonpanot nuorista muusikoista, hänellä kun on hyvät kontaktit Saksan ammattimuusikkohautomoihin eli Kronberg-akatemiaan ja Schleswig-Holsteinin musiikkijuhlille. Muusikoiden nuoruus kuuluu enimmäkseen positiivisesti: reaktiokyky, kurinalaisuus ja ennen muuta soinnin keveys tekevät hyvää Hindemithin romuluisille säveljyrille, jotka saavat sopivasti väriä pintaan. Svengistä ei Hindemithin yhteydessä kannata puhua, mutta rytmistä kylläkin, ja se on kunnossa. Hankaluuksia ilmenee lähinnä puhaltimien intonaatiossa.
Xi Zhai ja Christopher Park kilkuttelevat Hindemithin karut pianosoolot napakasti, mutta jättävät värittämisen puhaltimille. Bruno Philippen sellosoolo on pykälää plastisempi vaikkei sekään mitään tunteiden juhlaa.
Kaikkiaan Eschenbachin tulkinnan värikkyys ja keveys saavat Hindemithin kuulostamaan muultakin kuin valkoisen taidemusiikkimiehen rytmimusiikilta. Toivottavasti kokonaislevytys jatkuu yhtä helposti sulavana, niin itse kunkin Hindemith-ymmärrys saattaa laajeta.
Paul Hindemith: Kammermusik I-III; Kleine Kammermusik. - Christopher Park, piano, Xi Zhai, piano, ja Bruno Philippe, sello, sekä Kronberg-akatemian solistit ja Schleswig-Holsteinin festivaaliork./Christoph Eschenbach. (Ondine, ODE 1341-2)
Kuuntele Uudet levyt 10.3.2020, toimittajana Kare Eskola.