Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Maanalaista musiikkia

Maa avaruudesta kuvattuna
Maa avaruudesta kuvattuna maapallo

Maapallo on noin neljän ja puolen miljardin vuoden ikäinen. Siis noin 4500 miljoonaa vuotta. Näin sanovat tutkijat, jotka pystyvät päättelemään maapallon iän tiettyjen radioaktiivisten alkuaineiden hajoamisen nopeudesta.

Maan sanotaan olevan niin kutsuttu kiviplaneetta. Maapallon ydin on metallia. Ydintä ympäröi kiviaineksesta muodostunut kiinteä, mutta liikkuva ja muotoutuva vaippa, ja vaipan päällä on ohut, kiinteä kuori. Ja tuo kuori on todella ohut. Sen paksuus on vain nelisenkymmentä kilometriä, ja sen paino on vain alle puoli prosenttia koko maapallon painosta.

Tuossa kuoressa ja sen alla tapahtuu monenlaisia asioita. Asioita, joita geologit tutkivat. He tutkivat maapallon koostumusta, rakennetta ja se historiaa: mineraaleja, maaperää ja kallioperää. He tutkivat maapallossa tapahtuneita ja tapahtuvia ilmiöitä: maanjäristyksiä, jääkausia, tulivuoria ja mannerlaattojen liikkeitä.

Geologit sanovat, että maapallo kertoo meille omaa historiaansa. Historiaa, joka on tallentunut maapallon kerrostumiin. Kanadalainen säveltäjä Chantal Dumas haluaa kertoa maapallon tarinaa omalla musiikillaan.

Hän kuvailee, kuinka maapallo elää monissa eri rytmeissä, kuinka tietyt maapallossa tapahtuvat muutokset ovat äärimmäisen hitaita, lähes meidän aikakäsityksemme ulottumattomissa. Ne ovat vuosimiljoonien tai vuosimiljardien aikana tapahtuvia hyvin hitaita geologisia prosesseja. Tai kuinka tietyt maapallossa tapahtuvat asiat ovat nopeita ja arvaamattomia, kuten maanjäristykset ja tulivuorien purkaukset. Chantal Dumas puhuu Maan dynamiikasta.

Hänen sävellyssarjansa ja albuminsa Oscillations planétaires kuvaa maapalloa ja sen geologisia tapahtumia. Se on musiikkia maan äänistä. Meidän jalkojemme alta.

Maan alta siirrytään maan pinnalle ja kaupunkien äänimaisemiin. Media- ja äänitaiteilija Mikko H. Haapoja yhdistelee teoksessaan Our Shorelines - Meidän rantamme äänimaisemia ja elektroakustista musiikkia, kaupunkien ääniä ja sähköistettyjä perinnesoittimia: jouhikkoa ja kanteletta. Teos on audiovisuaalinen kokonaisuus ja samalla Unheard Landscapes -sooloprojektin ensimmäinen osa. Se on sanaton laulu luonnon kestokyvyn rajoilla kamppailevalle maailmalle, sanoo tekijä.

Pysytään luontotunnelmissa edelleen, ehkä hieman erilaisissa ja symbolisissa. Melodisen ja folk-henkisen proge-musiikin lipunkantajan, Sunhillow-yhtyeen albumin Eloise Borealis päättää raita nimeltä Kuovi:

Olemme noin vertauskuvallisesti liikkuneet maan alta maan pinnalle ja jos nyt ollaan loogisia, niin seuraavaksi suunnataan katse taivaisiin. Albumi on nimeltään The Sky Opens, se on tupla-albumi ja sen tekijä on monille tuttu alan veteraani Steve Roach. Hän juhlii tämän albumin myötä 40-vuotista muusikon uraansa. Toden totta, mies on tehnyt ja julkaissut musiikkiaan jo vuodesta 1979 lähtien, joten kyllähän se on juhlinnan paikka.

Ja miksei myös tietynlaisen hartaan hetken paikka. The Sky Opens -albumi on nimittäin äänitetty kirkossa, kirkkokonsertissa 95-vuotiaassa kirkossa Pasadenassa, Kaliforniassa, 1200-henkisen yleisön läsnä ollessa.

Ja taivaissa pysytellään edelleen, avaruusmaisemissa, tai ainakin sisäavaruuden maisemissa. Tähtivaeltaja, The Star Rover, on Jack Londonin romaani yli sadan vuoden takaa, vuodelta 1915. Ja se onkin aika huima tarina. Kirjan päähenkilö kärsii elinkautista tuomiota, ja eri syistä hänet sidotaan usein pakkopaitaan. Pakkopaidassa olleessaan hän kehittää itselleen kyvyn irtautua kehostaan ja matkata minne tahtoo: eri puolille maapalloa, avaruuteen, menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Tästä kertomuksesta on saanut inspiraationsa Von Dänikenn ja hänen albuminsa Tähtivaeltaja.

Lopuksi sisäavaruudesta taas maan pinnalle. Nyt mennään metsään, ikivanhojen puiden keskelle. Italialainen Jarguna tunnetaan artistina, joka etsii mielellään yhteistyötä monenlaisten, mutta useimmiten samanhenkisten muusikoiden kanssa. Albumilla Tales of Millennial Trees hänen kumppaninaan on saksalainen Seetyca, joka kertoo heti innostuneensa saamastaan ehdotuksesta ja sen teemasta: tehdään musiikkia puista, musiikkia metsästä.

Ja niin miehet hankkiutuivat ikivanhoihin keskieurooppalaisiin tammimetsiin, puuvanhusten alle. He itse kuvailevat paikkoja unenomaisiksi, hämäriksi ja hiljaisiksi. Ja kertovat, että noiden puuvanhusten alla he ymmärsivät paljon luonnosta ja sen kiertokulusta.

AVARUUSROMUA 15.3.2020 - OHJELMAN MUSIIKKI:
CHANTAL DUMAS: Formation de montagnes - osa - (Oscillations planétaires)
CHANTAL DUMAS: Magnétisme terrestre (Oscillations planétaires)
CHANTAL DUMAS: Dorsale médio-atlantique (Oscillations planétaires)
MIKKO H. HAAPOJA: Prelude (Our Shorelines)
SUNHILLOW: Kuovi (Eloise Borealis)
STEVE ROACH: The Sky Opens (The Sky Opens)
VON DÄNIKENN: Tähtivaeltaja III (Tähtivaeltaja)
JARGUNA - SEETYCA: Terra Nativa (Tales of Millennial Trees)

  • Koko yö Avaruusromua!

    Kahdeksan tunnin matka avaruudessa.

    Avaruusromun viimeinen lähetys saa 30-vuotisjuhlan kunniaksi seurakseen Avaruusromun pitkän ja hiljaisen yön, joka tarjoaa avaruusromullista musiikkia aamuun asti. Tämä tarkoittaa yhteensä kahdeksan tunnin matkaa avaruudessa. "Luvassa on Avaruusromun tyyliin pitkää musiikkia ja hitaita ajatuksia. Tai pitkiä ajatuksia ja hidasta musiikkia, miten vain", sanoo ohjelman toimittaja Jukka Mikkola.

  • “Unet ovat kuin uimista pimeässä vedessä” - Auli Särkiön runoteos sukeltaa alitajuntaan ja kuvaa ihmistä osana luontoa

    Auli Särkiön Vedenpeitto kisaa Tanssiva karhu -palkinnosta.

    Auli Särkiön Vedenpeitto on minimalistinen runokokoelma vedestä ja unien näkemisestä. Niukan ilmaisun löytymisessä apuna toimi vanha matkapuhelin, jonka pienelle ruudulle hän näppäili muistiinpanoja kesäisillä uintiretkillä. Vedenpeitto on ehdolla Yleisradion Tanssiva karhu -runopalkinnon saajaksi.

  • Avaruusromua: Kun kaaos pyrkii lähelle

    Silloin kun on hiljaista ja on yksin.

    Ranskalainen filosofi Blaise Pascal sanoi jo 1600-luvulla ihmisten olevan onnettomia vain siksi, etteivät he malta levätä, olla aloillaan. Viime aikoina itse kukin on joutunut olemaan enemmän tai vähemmän aloillaan. Aivojen normaali olotila on kaaos, sanoo norjalainen Erling Kagge. Hän sanoo ettei ole helppoa olla toimeton silloin, kun mitään ei tapahdu. Silloin kun on hiljaista ja on yksin. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri