Hyppää pääsisältöön

Better Call Lea – Israelissa yksi nainen puolustaa palestiinalaisia vuodesta toiseen

Asianajaja Lea Tsemel käytävällä nuorten miesten kanssa, miehet piirretty anonymitettin suojaamiseksi. Kuva dokumenttielokuvasta Oikeudenpalvelija.
Lea Tsemel ja kaksi hänen asiakastaan. Asianajaja Lea Tsemel käytävällä nuorten miesten kanssa, miehet piirretty anonymitettin suojaamiseksi. Kuva dokumenttielokuvasta Oikeudenpalvelija. Kuva: HomeMade Docs Advocate,Lea Tsemel,Rachel Leah Jones,Philippe Bellaïche,Oikeudenpalvelija

Israelissa kaikki tietävät asianajaja Lea Tsemelin, joka auttaa poliisin ja armeijan kanssa vaikeuksiin joutuneita. Rachel Leah Jones ohjasi dokumentin yli neljä vuosikymmentä palestiinalaisia puolustaneesta Tsemelistä.

Haastattelu: Harri Römpötti

Kun Rachel Leah Jones alkoi tehdä dokumentteja Israelissa pari kymmentä vuotta sitten, hänelle annettiin kaiken varalta asianajaja Lea Tsemelin puhelinnumero. Kaikki toimittajat ja dokumentintekijät tiesivät juristin, joka auttaa, jos tulee ongelmia poliisin tai armeijan kanssa.

”Kun tapasin Lean ensimmäisen kerran, odotin näkeväni maailman murheiden painaman ihmisen, mutta hän olikin utelias ja hilpeä. Meidän piti tehdä hänestä dokumentti, kun kukaan muu ei tarttunut aiheeseen”, Jones kertoi Amsterdamissa Idfa-dokumenttifestivaalilla marraskuussa 2019.

Ohjaaja Rachel Leah Jones ja asianajaja Lea Tsemel kuvassa Helsingissä helmikuussa 2020.
Rachel Leah Jones ja Lea Tsemel Helsingissä helmikuussa 2020. Ohjaaja Rachel Leah Jones ja asianajaja Lea Tsemel kuvassa Helsingissä helmikuussa 2020. Kuva: Yle/Marja Väänänen Lea Tsemel,teeman dokumentit

"Me" sisältää Jonesin lisäksi Philippe Bellaichen, joka on Jonesin puoliso, ohjaajakumppani ja kuvaaja. Heidän dokumenttielokuvansa Oikeudenpalvelija (Advocate, Israel 2019) pääsi Oscar-ehdokkaiden lyhyelle listalle 2020.

Elokuva on saanut useita palkintoja ympäri maailmaa, pari tärkeää myös israelilaisilla festivaaleilla. Niillä siitä piti järjestää myös lisänäytöksiä.

Kotimaan menestys lämmittää Jonesin sydäntä aivan erityisesti.

Israelin oikeuslaitos jauhaa palestiinalaisia kuin purkkaa.

Tsemelistä kertova dokumentti ei ehkä olisi saanut kansainvälistä huomiota, jos Tsemel puolustaisi vain Israelin totuudentorvia.

Juutalainen ihmisoikeusjuristi on tosi kiistelty hahmo, koska hän on erikoistunut puolustamaan palestiinalaisia poliittisia vankeja, joita Israelin oikeuslaitos jauhaa kuin lapsi purkkaa.

Rachel Leah Jones syntyi Berkeleyssä, Kaliforniassa vuonna 1970 ja kasvoi Tel Avivissa. Ensimmäisen intifadan, palestiinalaisten kansannousun, aikaan 1980–1990-lukujen taitteessa Jones kävi high schoolin ja collegen Yhdysvalloissa.

”Siellä aloin suhtautua kriittisesti Israeliin. Kun palasin sinne, kävi selväksi, että kriittisyys on mahdollista, vaikka asuisi Israelissa. Löysin ihmisiä, jotka rakastavat maata ja kansaa, mutta eivät hallitusta. Minusta tuli aktivisti”, Jones muistelee.

Israel on taivas dokumenteille, koska elämme helvetissä.

Israelilla on ikuisesti tulehtuneet välit sekä naapureihinsa että miehitettyyn Palestiinaan. Asenneilmastosta kertoo paljon, ettei nuorelle Jonesille ollut ollenkaan itsestään selvää, että siellä voi asua toisinajattelijana.

”Israel on taivas dokumenteille, koska elämme helvetissä. Aiheita tosiaan riittää”, Jones toteaa.

Jones opiskeli sukupuolen- ja roduntutkimusta, elokuvaa ja valokuvausta. Hän työskenteli kansalaisjärjestöissä ja alkoi tehdä dokumentteja niiden puitteissa, aluksi tuotantotöissä ja apulaisohjaajana.

Jonesin ensimmäinen oma ohjaus 500 Dunam on the Moon (2002) kertoi palestiinalaisesta kylästä, jonka Israelin armeija valtasi ja tyhjensi asukkaista vuoden 1948 sodassa.

”Dokumenttien tekemisen alku järjestöissä oli tosi välineellinen. Arvostan elokuvien estetiikkaa, mutta pohjimmiltaan niissä on minulle yhä kysymys sisällöstä.”

Siinä mielessä Jones on edelleen aktivisti. Oikeudenpalvelija kuvaa aihettaan kiihkottomasti, mutta aiheenvalinta ja koko elokuvan tekeminen on selkeä kannanotto.

Asianajaja Lea Tsemel tekee muistiinpanoja. Työpöydän ääressä selin on hänen huivipäinen päämiehensä.
Lea Tsemel ja päämies. Asianajaja Lea Tsemel tekee muistiinpanoja. Työpöydän ääressä selin on hänen huivipäinen päämiehensä. Kuva: HomeMade Docs Inc. Lea Tsemel,teeman dokumentit

Elokuva seuraa jo iäkästä Tsemeliä kahden tapauksen oikeuskäsittelyissä. Molemmissa palestiinalaisia syytetään terrorismista hatarin perustein. Toinen syytetyistä on 13-vuotias poika.

Lea Tsemelin (s. 1945) elämää ja 50 vuotta kestänyttä uraa taustoitetaan arkistomateriaaleilla. Myös puolisoa ja lapsia haastatellaan.

”Kun pyysimme Leaa dokumentin aiheeksi, hän toivotti meille onnea ja varoitti, että oikeudenkäynti voi olla tylsää seurattavaa”, Jones kertoo.

Ne, jotka eivät tykkää elokuvastamme, ovat Lean kimpussa, eivät meidän.

Dokumentissa Israelin oikeuslaitos tuo helposti mieleen Kafkan. Se on synkkää, mutta ei tylsää. Tuntuu kummalta, että kamerat on päästetty kuvaamaan sitä kaikkea.

”Minä ja Philippe olemme israelinjuutalaisia ja meillä on israelilaiset lehdistökortit. Sovimme asioista oikeusistuinten virkailijoiden kanssa emmekä edes yrittäneet kuvata missään ilman lupaa. Tekemisessä ei ollut ongelmia”, Jones toteaa.

”Kuten aina, Lea toimii ukkosenjohdattimena. Nekin, jotka eivät tykkää elokuvastamme, ovat hänen kimpussaan, eivät meidän.”

Politiikka tuntuu siirtyvän oikealle kaikkialla, myös Israelissa. Jones sanoo kursailematta, että Israelin nykyinen hallitus on kaikkien aikojen oikeistolaisin ja rasistisin. Se näkyy – tai toistaiseksi ainakin kuuluu – myös kulttuuripolitiikassa.

”Kulttuuriministeri Miri Regev julisti sodan vasemmistolaista ja kriittistä kulttuuria vastaan. Dokumenttielokuva on kansainvälistä, joten se on erityisesti hänen hampaissaan. Hän ilmoitti, että meillä on sananvapaus, mutta hänellä rahoituksenvapaus.”

”Hän sekoitti verorahat ja omansa, eikä lakiehdotus mennyt läpi. Mutta se loi ilmapiirin ja on johtanut itsesensuuriin. Enää Israel ei ole paras paikka kritisoida Israelia. Me aloitimme Oikeudenpalvelijan tekemisen ennen muutosta.”

Fiktiossa lähdetään miehekkäästi metsästämään sitä mitä halutaan paistaa.

Israelissa on tehty hyviä poliittisia näytelmäelokuvia, joita on nähty Suomessakin festivaaleilla ja televisiossa. Mutta Jones ei taida haluta vaihtaa dokumenteista fiktioon.

”Minulla on aika sukupuolittunut näkemys elokuvien tekemisestä. Vertaan sitä keräilyyn ja metsästykseen. Minä teen naisellisesti dokumenttisopan siitä, mitä kerään luolan liepeiltä. Fiktiossa taas lähdetään miehekkäästi metsästämään sitä mitä halutaan paistaa.”

Dokumenttielokuva Oikeudenpalvelija nähdään Teemalauantaissa 14.3.2020 klo 21.10. Ennen elokuvaa esitetään Rachel Leah Jonesin ja Lea Tsemelin haastattelu, joka on kuvattu DocPointissa 2020. Oikeudenpalvelija on katsottavana Areenassa 29.5.2020 asti.

Naisten maaliskuun ohjelmisto kootusti Areenassa: yle.fi/naistenmaaliskuu

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri