Pään täyttää pauhu

Australialainen Ashley, 25, katsoo kameraan ja kertoo:

– Tuomas puhuu aina erityisestä maailmasta, mutta hän puhuu oikeastaan kaikesta olemassa olevasta. Hän puhuu ihmisen maailmoista, niin kuin viime levyltäkin huomaa. Tuomas ymmärtää maailmaa toisin kuin kukaan muu voi.

Kohtaus on Ylen vuonna 2016 julkaisemasta To Nightwish With Love -dokumentista, jossa kymmenet Nightwish-fanit ympäri maailman puhuvat suhteestaan suomalaiseen heviyhtyeeseen.

Ashleyn mainitsema Tuomas on Tuomas Holopainen, Nightwishin kosketinsoittaja, biisinkirjoittaja ja johtohahmo.

Kiteellä joulupäivänä 1976 syntynyt Holopainen perusti Nightwishin vuonna 1996. Siitä asti yhtye on tehnyt sinfonista metallimusiikkia “kaikesta olemassa olevasta”. Julkaissut kahdeksan studioalbumia ja yhden pitkän elokuvan, kiertänyt maailmaa Riosta Tokioon. Esiintynyt loppuunmyydylle Wembley-areenalle ja komeillut kaikkien tärkeimpien metallimusiikkilehtien kansissa.

Syksyllä 2019 Nightwishin hollantilainen solisti Floor Jansen osallistui kotimaansa Vain elämää -ohjelmaan Beste Zangersiin, minkä myötä Nightwish myi loppuun kaksi 15 000 katsojan keikkaa Amsterdamissa.

Tammikuussa Metal Hammerin toimittaja Gunnar Sauermann ennusti, että kun Iron Maiden, Judas Priest ja Metallica lopettavat keikkailun, Nightwish ottaa ykköspaikan.

Yhtye on Suomen musiikkihistorian suuria menestystarinoita. Ilmiö, johon sadat tuhannet kuulijat ympäri maailman suhtautuvat Ashleyn tapaan intohimolla ja vakaudella. Facebookin virallisella sivulla on yli neljä miljoonaa tykkäystä, epävirallisilla fanisivustoilla satoja tuhansia lisää.

Nyt Tuomas Holopainen istuu YleX:n sohvalla ja kertoo, ettei suostu edes avaamaan Instagramia.

Nightwish pakeni pitkään todellisuutta fantasiamaailmoihin

Tuomas Holopainen asuu yhä kotikaupungissaan Kiteellä muusikkovaimonsa Johanna Kurkelan sekä kahden kissan kanssa.

Hän kutsuu vuonna 2007 rakennuttamaansa taloa “hirsimökiksi”, vaikka oikeasti kyseessä on melkein 270-neliöinen talo järven rannalla.

Kiteellä Holopainen viettää kaiken sen ajan, joka ei mene keikoilla, äänityksissä tai promokiertueilla. Siellä syntyy myös Nightwishin musiikki. Yksin, eristyksissä. Kitaran, pianon, kynän ja paperin kanssa.

– Täytyy olla täydellinen rauha, että saa vaipua horrokseen, jossa ei ajattele muuta kuin levyä, Holopainen selittää.

Vuosien varrella Tuomas Holopaisesta on tavattu puhua introverttina nerona, joka loihtii hirsi-idyllinsä keskellä rikkaita fantasiamaailmoja. Paikkoja, joihin kuulijat voivat paeta niin kuin Holopainen itse on lapsesta asti paennut.

Vuonna 2005 Holopainen kuvaili Suomen Kuvalehdessä itseään eskapistiksi ja musiikkiaan paoksi arkielämästä. Jutussa käytiin hänen lapsuudenhuoneessaan, joka oli täynnä sarjakuvia ja fantasiakirjallisuutta. Akua ja Roopea, Tolkienia ja Stephen Kingiä.

Nightwishin levyt olivat pitkään eskapismin musiikillisia jatkeita. Esikoislevy Angels Fall First (1997) aloitti matkan haltioiden polulta (Elvenpath), Oceanbornilla (1998) laulettiin muinaisegyptiläisistä jumalista ja Wishmasterilla (2000) viitattiin Dragonlance-fantasiamaailmaan sekä Taruun sormusten herrasta. Once (2004) ryyditti sankariheviään isolla sinfoniaorkesterilla, jollaista on sittemmin kuultu yhtyeen musiikissa monasti.

Vuonna 2014 Tuomas Holopainen julkaisi soololevyn Music Inspired by the Life and Times of Scrooge, jonka innoittajana toimi Don Rosan sarjakuvakirja Roope Ankan elämä ja teot.

Kuinka suureellista! Kuinka nörttiä!

Holopainen on antanut uransa aikana satoja haastatteluita, mutta onnistunut silti pysymään hieman etäisenä ja mystisenä hahmona. Ehkä siksi häneen ja Nightwishin musiikkiin suhtaudutaan niin intohimoisesti.

Ja ehkä siksi Holopaiseen samaistutaan ja hänestä saadaan turvaa. Yhtyeen musiikki on fanikertomusten perusteella pelastanut ihmisiä masennukselta ja itsemurhalta. Entisen solistin Tarja Turusen mukaan on nimetty tähtiä, lapsia ja lemmikkejä.

Internet on täynnä fanitaidetta bändin nykyisistä jäsenistä: Holopaisesta, Jansenista, kitaristi Emppu Vuorisesta, basisti-solisti Marko Hietalasta, rumpali Kai Hahdosta ja multi-instrumentalisti Troy Donockleysta.

Heitä intohimoisimmat kuulijat seuraavat vaikka maailman ääriin. Tai ainakin Kiteelle, joka on Nightwish-fanien tärkein pyhiinvaelluskohde.

Aika hyvin bändiltä, jonka keulahahmo ei someta ja jota on turha pyytää vieraaksi Putoukseen, Posseen tai YleX:n Youtubeen (“jätetään ne hassutteluvideot väliin”, tiedottaja vastaa artistin puolesta).

– Jos Nightwish menisi Posseen heittämään kermakakkuja toisten naamaan, niin ei se antaisi meille eikä katsojille yhtään mitään, Holopainen selittää.

Kuvat: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Viime vuosina Tuomas Holopainen on kuitenkin raottanut kirjoituskammionsa räppänää. Muistuttanut, etteivät Nightwishin fantasiamaailmat ole täysin irrallaan siitä todellisuudesta, jota hän nuorempana pakeni.

Vuoden 2015 albumi Endless Forms Most Beautiful käsitteli kaiken ison ja fantastisen ohessa evoluutioteoriaa ja kovia tieteitä. Universumia ja sen tieteellisesti todistettua historiaa.

Levyllä kuultiin evoluutiobiologi Richard Dawkinsia, joka on myös yksi maailman tunnetuimmista ateisteista. Keikkojen taustavisuaaleissa alettiin nähdä satumaisemien lisäksi pommikoneita, öljykenttiä, pilvenpiirtäjiä ja moottoriteitä. Merkkejä antroposeenista: geologisesta aikakaudesta, jota leimaa ihmisen jättämä jälki maapalloon.

Muutos tuntui rivikuulijasta merkittävältä, koska tähän asti Nightwishin oli voinut halutessaan sivuuttaa miekan ja magian edustajana. Pieni fundamentalistijoukko taas raivostui siitä, että haltioista 20 vuotta laulanut yhtye kehtasi vihjata, ettei jumalaa ehkä ole olemassa.

– Se on tosi jännä, että pitää puolustella, että on ateistinen maailmankuva, eikä toisinpäin, Holopainen sanoo.

Huhtikuussa ilmestyy Nightwishin yhdeksäs studioalbumi Human. :II: Nature.

Levy kuvastaa hyvin Nightwishia vuonna 2020. Toisaalta se on liki puolitoistatuntinen eepos, jolla lauletaan fantasiahahmoista ja jonka päättää puolituntinen instrumentaalisinfonia luonnolle. Toisaalta levy on tässä päivässä kiinni ja kommentoi nykyajan vitsauksia: sosiaalista mediaa, internetin heimosotia ja vinoutunutta luontosuhdettamme.

Niistä Holopaisella riittää sanottavaa.

Twitteristä löytyivät ihmiskunnan synkimmät puolet

Nightwish haluaa irtautua “kaikesta sormella osoittelusta ja politiikasta”, Tuomas Holopainen korostaa ihan alkuun.

– Siinä ei ole mitään pahaa, jos joku haluaa olla poliittinen taiteensa kautta, mutta se ei ole meidän juttu. Se tekee musiikista aikaan sidottua ja tuo sen maan pinnalle.

Silti Human Nature tuntuu olevan paikoin hyvinkin maan pinnalla. Levyn kattava teema liittyy ympäristöön, ja kappaleet kuten Tribal ja Noise tarttuvat ajankohtaisiin kysymyksiin internetin heimosodista ja sosiaalisen median informaatiotulvasta.

Holopainen ei käytä tietokonetta biisien säveltämiseen (“helppoa on ollut ilmankin”), mutta Human Naturea tehdessä hän vietti useamman päivän Twitteriä sekä internetin keskustelupalstoja selaillen. Syntyi helmikuussa ilmestynyt single Noise, joka kertoo meitä kaikkia ympäröivästä informaatiohälystä ja metelistä.

– Sukelsin siihen synkkyyteen, ja voi elämän kevät, mitä matskua sieltä löytyi. Ihmiskunnasta puolia, joita en tiennyt olevan olemassakaan, Holopainen sanoo.

Täytenä yllätyksenä verkon keskustelukulttuuri ei tietenkään tullut. Holopainen oli katsonut kaikki Yhdysvaltain presidentinvaalien väittelyt vuonna 2016 ja nähnyt, kuinka tehokkaita työkaluja tunnepuhe, provokaatio ja pelottelu olivat. Valtaan pääsi valehtelemalla.

Holopainen ymmärsi, miksi Donald Trump vetosi. Hillary Clinton edusti establishmentia, öykkäripohatta muutosta.

– Tuli sellainen olo, että äänestäisin varmaan Trumpia. No, en varmaan olisi, mutta ymmärsin miksi ihmiset halusivat antaa sille mahdollisuuden.

Sitä oli vaikeampi ymmärtää, miksi ihmiset pysyivät Trumpin takana vielä vaalien jälkeenkin. Presidentti on toilaillut skandaalista toiseen kannatusprosentin pahemmin lommoutumatta. Kirjoitushetkellä veikkaustoimistot pitävät Trumpin jatkokautta todennäköisenä.

– Eihän se tehnyt mitään. Täysi huijari, idiootti ja narsisti. Ihmisluonteeseen kuuluu kuitenkin se, että valitsemme puolemme, emmekä poistu niiltä, ihan sama mitä tapahtui, Holopainen arvioi.

Nykypäivän lahkoja käsitellään uuden levyn Tribal-kappaleessa.

– Lahkoon kuuluminen luo turvallisuudentunteen. Siitä on varmaan kyse skientologiassa ja muissa vastaavissa. Ne ovat järjettömiä ja ilmiselvästi täyttä huuhaata, mutta ihminen haluaa kuulua johonkin ryhmään, oli se kuinka absurdia tahansa.

Ihmisluonteeseen kuuluu se, että valitsemme puolemme, emmekä poistu niiltä, ihan sama mitä tapahtui.― Tuomas Holopainen

Nightwish on vuosien saatossa kasvattanut ympärilleen oman lahkonsa, johon kuuluu satoja tuhansia faneja Nuorgamista Rioon, Japanista Yhdysvaltain keskilänteen.

Fanitus on helppo ymmärtää. Aikamme keskeisiä kulttuurikokemuksia ovat Game of Thronesin, Harry Potterin ja Tarun sormusten herrasta kaltaiset fantasiasarjat. Holopainen säveltää elokuvallista, kieli- ja mielikuviltaan tiheää musiikkia, jota kuvittaa kuunnellessa kuin itsestään. Kahden viimeisen levyn yhteiskunnalliset kysymykset tuovat kokonaisuuteen uuden tason.

Luovuuden lähde ei myöskään vaikuta ehtyvän. Hidastunut julkaisutahti johtuu biisintekijän mukaan lähinnä siitä, ettei vanhana jaksa enää painaa 12 tunnin työpäiviä.

Vuonna 2005 Holopainen sanoi Suomen Kuvalehdessä säveltävänsä “ihan vain sen takia, että miulle tulisi itselleni parempi fiilis ja pysyisi pää kasassa”.

15 vuotta ja kuusi albumia (neljä Nightwishin levyä, yksi Troy Donockleyn ja Johanna Kurkelan kanssa perustetun Aurin levy sekä yksi soololevy) myöhemmin Holopainen sanoo, että “vain”-sanan voi ottaa pois, mutta muuten kuvaus pätee yhä.

– Pään täyttää jatkuvasti pauhu. Ainut tapa päästä siitä eroon on kirjoittaa musiikkia. Mulla on valtava tarve luomiselle, tarinoitten kertomiselle. Se on yhtä aikaa siunaus ja kirous. Jos käyn Lapissa vaeltamassa, jok’ikisen kauniin maiseman äärellä käyn miettimään, että miltä tämä kuulostaisi. Midsommar-elokuvaa katsoessa mietin, miten kuvia voisi käyttää musiikissa, kauhuelokuvia fanittava Holopainen sanoo.

Muistikirja kulkee mukana kaikkialla. Sinne ja kännykkään Holopainen kirjoittaa sekä äänittää ideoita, tekstinpätkiä, melodioita. Usein ne tulevat unessa.

Hän kaivaa puhelimestaan esimerkiksi muistiinpanon, joka on päivätty 1.7.2014. Se kuuluu: “Minulle vuoristovuohi näyttää jonkun vielä olevan olemassa”.

– Ei oo ainakaan vielä ollut käyttistä.