Laila Tarpila
Yle
Tiina-Maija Lehtonen
Yle
Lähde kiehtovalle nojatuolimatkalle 1920–1930-lukujen Viipuriin! Seuraa karttamme reittiopasta, löydä Viipurin musiikin menestystarinan 1918–1939 keskeiset tapahtumapaikat ja lue niihin liittyvät tarinat. Ellet jopa lähde karttamme kanssa kävelyretkelle paikan päälle nyky-Viipuriin!
Viipurin musiikkiruhtinaan Boris Sirpon perustama kuuluisa Viipurin Musiikkiopisto toimi vuodesta 1924 valkoisessa jugendlinnassa osoitteessa Kannaksenkatu 1. Siellä soitti viulua myös Sirpon kuuluisin oppilas ja kasvattipoika Heimo Haitto. Talo seisoo yhä paikallaan osoitteessa Ленинградское шоссе 1.
Tallella on myös hieno funkkistalo Karjalankadulla (Ленинградский пp.), jossa Karjala-lehden toimittaja Jaakko Leppo kirjoitti juttunsa musiikkiopistolaisten voittokulusta.
Löydä konserttipaikkoja, kirkkoja, kouluja, patsaita, taidemuseo ja kirjasto. Teatteritalo on tuhoutunut, mutta joissakin osoitteissa toimii yhä elokuvateattereita ja kahviloita. Reitin varrella näet myös monien tarinoista tuttujen viipurilaisten kotiosoitteet.
Seuraa karttaan punaisella merkittyä kävelyreittiä. Linkeistä pääset lukemaan tapahtumapaikkaan liittyviä tarinoita.
Jos päätät lähteä paikan päälle nyky-Viipuriin, tulosta tämä artikkeli mukaasi matkalle. Silloin olet vapaa kännykän verkko-ongelmista, virhehipaisuista ja uhkaavasti tyhjenevästä akusta. Tulostetun artikkelin laitaan on helppo tehdä omia muistiinpanoja! Etene omaan tahtiin ja muista myös levätä ja kahvitella välillä!
REPOLA
1. Rautatieasema - Вокзал
Retkemme alkaa Viipurin rautatieasemalta. Nykyinen Neuvostoliiton aikana rakennettu asemarakennus on vuodelta 1951 ja edustaa tyyliltään niin kutsuttua Stalin-barokkia. Sitä edelsi Herman Geselliuksen suunnittelema asemarakennus, joka valmistui 1913 – neljä vuotta ennen Geselliuksen ja Eliel Saarisen yhdessä suunnittelemaa Helsingin rautatieasemaa. Geselliuksen asemarakennus tuhoutui jatkosodan pommituksissa 1941.
Kesällä 1914 Viipurin upouuden asemahallin läpi purjehti nuori armenialainen Boris Wolfson kapsäkki toisessa, viulukotelo toisessa kainalossaan. Lue lisää Muukalainen viuluniekka Boris Wolfson tulee kaupunkiin maailmanpalon syttyessä.
Jatka matkaasi Repolankadulle.
2. Repolankatu 9 – Вокзальная ул.
Syksyllä 1914 Helsingistä Viipuriin siirtynyt nuori armenialainen viulisti Boris Wolfson vuokrasi huoneen Repolankatu 9:stä. Odotellessaan Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin konserttikauden alkua Boris laittoi lokakuun 16. päivän Karjala-lehteen ilmoituksen viulutunneista. Hän mainosti olevansa professori Auerin oppilas, mikä tieto ei aivan pitänyt paikkaansa. Lue lisää Muukalainen viuluniekka kotoutuu kaupunkiin.
Jatka matkaasi Punaisenlähteenkadulle, missä Boris kohtasi lastenvaunuja työntelevän vaalean kaunottaren.
3. Punaisenlähteenkatu 12 – Ул. Ушакова
Ruotsalaissyntyinen piikatyttö, yksinhuoltaja Anna Ollberg oli synnynnäinen yrittäjä. Hän osti Hotellin Finlandian lainarahalla vuonna 1907 ja nosti sen menestykseen. Tyttäret Ellen ja Greta kävivät Viipurissa koulunsa ja perustivat perheensä. Greta Ollberg avioitui 1916 Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin ykkösviulistin Boris Sirobin kanssa. Viipuriin saavuttuaan Boris oli vaihtanut saksalaiselta kalskahtavan nimensä Wolfsonista Sirobiksi kääntämällä etunimensä kirjaimet takaperin. Avioitumisen yhteydessä Boris otti Gretan 2-vuotiaan pojan Willyn omakseen. Boris sullottiin usein Hotelli Finlandian kellarin kurkkutynnyriin, mihin Anna-mummu piilotti hänet ensin sisällissodan aikaan punaisilta ja sodan jälkeen valkoisilta. Lue lisää Willy Sirobin traaginen kuolema.
Jatka matkaasi Kannaksenkadulle, missä sijaitsi kuuluisa Viipurin Musiikkiopisto.
4. Kannaksenkatu 1 – Ленинградское шоссе
Työttömäksi jäänyt viulisti Boris Sirob perusti sisällissodan jälkeen syksyllä 1918 Viipuriin musiikkikoulun. Ensimmäiset vuodet toimittiin tilapäisissä osoitteissa, kunnes1924 Musiikkiopiston osoitteeksi vakiintui Kannaksenkatu 1. Emigranttivetoisen opiston huippuopettajat ja lahjakkaat oppilaat toivat Viipurille runsaasti myönteistä julkisuutta. Keväällä 1932 opiston kamariorkesteri teki Euroopan kiertueen yhdessä maailmankuulun viulutaiteilijan Bronislaw Hubermanin kanssa. Lue lisää Viulutaiteilija Bronislaw Huberman kutsuu Musiikkiopiston kamariorkesterin Eurooppaan.
Boris Sirob oivalsi ensimmäisten joukossa julkisuuden merkityksen. Hän ystävystyi läheisesti Karjala-lehden uuden nuoren toimittajan Jaakko Lepon kanssa ja kutsui lehtimiehen tutustumaan opistoonsa. Lue lisää Eliitti peukuttaa Mannerheimin johdolla Viipurille.
Jatka matkaasi Eliaankadulle, missä Oskari ja Ellin Tillin musiikkiperhe asui viimeiset Viipurin vuotensa.
5. Eliaankatu 3 – Ул. Акулова
Eliaankatu 3:ssa sijainnut asuintalo on tuhoutunut ja paikalla on nykyisin puistikko. Sotien välisessä Viipurissa miltei joka kodissa harrastettiin musiikkia. Monet kävivät kanttori Tillin kotona pianotunneilla ja kerran perheen nuorimmainen Kalevi halusi, että isä opettaisi häntäkin. Oppitunnista tuli lopulta suurempi kommellusten ketju, kuin aluksi olisi voinut kuvitella. Lue lisää Mihin kanttori Oskari Tilli tarvitsee pullon Subrovkaa?
Jatka matkaasi kulman taakse Massisen talolle, missä Tillin perhe asui sisällissodan keväänä 1918.
6. Massisen talo, Kullervonkatu 22 – Бульв. Kутузoвa
Agricolan kirkon kanttorin Oskari Tillin perhe asui keväällä 1918 Repolan kaupunginosassa Kullervonkadulla, niin kutsutussa Massisen talossa. Oskari-isän lisäksi perheeseen kuuluivat raskaana oleva puoliso Elli sekä 4-vuotiaat kaksoset Tellervo ja Olavi. Elettiin sisällissodan kolkkoa, ristiriitaista aikaa. Viipuri oli tammikuun lopusta huhtikuun loppuun punaisten hallussa. Kun julmuudestaan kuulu punakenraali Heikki Kaljunen tuli tekemään kotietsintää Massisen taloon, Oskari sai jalat alleen. Lue lisää Musiikin Ystäväin Orkesteri saa kuoliniskun.
Jatka matkaasi kulman taakse Myllyaukiolle.
7. Repolan kansakoulu, Myllyaukio – Школьная пл.
Kanttorin palkka oli pieni, joten Agricolan kirkon kanttori Oskari Tilli toimi muun muassa Viipurin Työväenopistossa orkesterin- ja kuoronjohtajana. Vuoteen 1935 koko Työväenopiston toiminta oli keskittynyt Repolan kansakoululle. Kun Alvar Aallon suunnittelema uusi kirjastotalo valmistui Torkkelinpuistoon 1934, Työväenopisto sai pääpaikakseen vanhan kirjastotalon, joka on yhä tallella ja sijaitsee Punaisenlähteentorin reunalla. Reittimme vie sinut tähän kohteeseen, mutta sitä ennen:
Jatka matkaasi Pellervonkadulle, missä sijaitsi elokuvateatteri Kinolinna.
8. Elokuvateatteri Kinolinna, Pellervonkatu 3 – Ул. Миpa
Toivo Kuulan toukokuussa 1918 tapahtuneen traagisen kuoleman jälkeen Viipurissa työttömiksi jääneet orkesterimuusikot työllistyivät muun muassa elokuvateattereissa. Oskari Tillin nuorimmainen Kalevi Tilli sai 1930-luvun vaihteessa todellisen elokuvakylvyn sisarensa Tellervo romanssin vuoksi. Tellervo oli kehittyi lyhyessä ajassa hyväksi soittajaksi Sergei Kulangon oppilaana ja hän menestyi erinomaisesti Musiikkiopiston näytteissä. Kun isä-Oskarin kouluun saatiin Vaasasta uusi luonnontieteiden opettaja Kauko Mankonen, alkoi Mankosen ja Tillin perheen lähentyminen. Lue lisää Soittajaromanssi äityy vakavaksi.
Tellervo Tillin ja Kauko Mankosen kihlajaiset pidettiin Tillien kesäpaikassa Terijoella. Pianisti Cyril Szalkiewicz saattoi viipyä huvilalla viikkoja. Huvilan tšehovilainen ilmapiiri houkutteli myös muita muusikoita ja viipurilaisia säveltäjiä. Kesällä 1929 huvilalla piipahti yllättäen myös johtaja Boris Sirob. Lue lisää Ihanat Terijoen kesät!
Jatka matkaasi Viipurin yhdelle keskisimmistä paikoista Punaisenlähteentorille.
9. Viipurin Työväenopisto, Punaisenlähteenkatu 6 – Ул. Ушакова
Punaisenlähteentorin laidalla seisoo Viipurin vanha kirjastotalo. Kun kirjasto 1934 muutti Alvar Aallon suunnittelemaan uuteen kirjastotaloon Torkkelinpuistossa, vanhassa kirjastotalossa alkoi toimia Viipurin Työväenopisto. Punaisenlähteentori on saanut nimensä sen etelänurkassa sijainneesta yleisestä kaivosta, niin kutsutusta punaisesta kaivosta. Väri ei liity politiikkaan vaan tuli kaivon puurakenteisesta suojasta, joka maalattiin määrävälein punamullalla. Sateiden jälkeen punamultamaali levisi lähiympäristöön. Kaivo sijaitsi suunnilleen Punaisenlähteentorin apteekin kohdalla. Apteekin talo seisoo yhä paikallaan toisella puolella toria kulmittain vastapäätä vanhaa kirjastotaloa.
Jatka Punaisenlähteentorin reunaa kohti Torkkelinpuistoa.
10. Kulmahalli, purkamisen ja uudelleen rakentamisen jälkeen Kiinteistö Oy Kulma, Punaisenlähteenkatu 2 – Ул. Ушакова
Boris ja Greta Sirpo asuivat kasvattipoikansa Heimo Haiton kanssa syksyllä 1939 upouudessa, edellisen vuoden keväällä valmistuneessa talossa Kiinteistö Oy Kulmassa Punaisenlähteentorin reunalla. Boris oli "suomentanut" Sirob-nimensä vuoden 1935 suomennusbuumissa Sirpoksi. Greta Sirpo piti Palatsi-elokuvateatterin yhteydessä ollutta suurta kahvila-ravintolaa yhdessä sisarensa Ellen Karin kanssa. Aikaisemmin tontilla sijaitsi Kulmahalli-niminen rakennus myyntikojuineen ja elokuvateattereineen. Monet kuvauttivat itsensä vanhan Kulmahallin komean kaarisisäänkäynnin edustalla. Lue lisää Taivas Viipurin yllä repesi 30. marraskuuta 1939.
Jatka matkaasi Torkkelinpuistoon.
TORKKELINPUISTO
11. Viipurin kaupunginkirjasto, Torkkelinpuisto – Парк Ленина
Lokakuussa 1934 vihittiin käyttöön arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema moderni, valkoinen kirjastotalo. Aallon uusi, asiallinen, lasiseinäinen tyyli herätti ensin hämmästystä ja pahennusta. Kaupungissa kiersi listoja, jotta rakennusta ei pystytettäisi Tuomiokirkon lähelle eikä varsinkaan Aallon piirustusten mukaan. Lue lisää Eliitti peukuttaa Mannerheimin johdolla Viipurille.
Jatka matkaasi muutamalla askeleella paikalle, jossa sijaitsi Tuomiokirkko.
12. Tuomiokirkko – Новый кафедральный собор
Mikael Agricolan muistomerkki on kuvanveistäjä Emil Wikströmin työ. Muistomerkin tilasi Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura ja se paljastettiin Agricolan koulukaupungissa Viipurissa 1908 niin kutsutun uuden tuomiokirkon edessä. Alkuperäinen pronssivalos katosi talvisodan viimeisinä päivinä 1940 eikä sitä ole myöhemmistä etsinnöistä huolimatta löydetty. Patsaasta on tehty neljä uusintavalosta, joista yksi löytyy Viipurista Torkkelinpuistosta Pietari–Paavalin kirkon vierestä.
Oskari Tilli toimi tuomiokirkon kanttorina talvisodan syttymiseen asti. Hänen lähin työtoverinsa ja kaksoslastensa kummi oli Viipurin vanha musiikkiruhtinas, Tuomiokirkon urkuri Emil Sivori. Sivori, joka toimi myös koulujen lauluopettajana, keräsi joka adventiksi monisatapäisen poikakuoron Reaalilyseosta ja Suomalaisesta kaksoislyseosta. Sivori tunsi poikien väliset vihollisuudet, ja sijoitti Hoosiannan laulajat adventti-iltana ovelasti niin, että Klassillisen lyseon laulupojat olivat Tuomiokirkon urkuparven toisella puolella ja Suomalaisen kaksoislyseon pojat ison pilarin takana toisella puolella. Näin Hoosiannasta selvittiin nahisteluitta.
Emil Sivorin kuoleman jälkeen Tuomiokirkon urkuriksi nimitettiin taitava Venni Kuosma. Lue lisää Vanhan musiikkiruhtinaan kuolema.
Tuomiokirkko toimi lukuisten konserttien esityspaikkana. Muun muassa Toivo Saarenpään johtama Päivän Laulu piti siihenastisista parhaimman konserttinsa Marianpäivänä 1934. Lue lisää Oudot voimat sabotoivat sekakuoro Päivän Laulun laskiaisjuhlaa.
Jatka matkaasi Torkkelinpuiston kulmaukseen Keskuskansakoululle.
13. Keskuskansakoulu, Koulukadun ja Tuomiokirkonkadun kulma – Советская ул.
Torkkelinpuiston laidalla sijaitseva vuosina 1868 ja 1886 rakennettu Keskuskansakoulu oli yksi keskeisistä konserttipaikoista. Paikalla sijaitsee nyt Kunnallinen Kulttuuripalatsi. Konsertit pidettiin suuressa juhlasalissa, joka sijaitsi Tuomiokirkkokadun puoleisessa siipiosassa. Muun muassa Jean Sibeliuksen vierailu huhtikuun lopussa 1923 sai kaupungin tolaltaan. Sibelius johti Boris Sirpon perustamaa ja harjoituttamaa Musiikkiopiston orkesteria, jota oli tilaisuutta varten vahvistettu lisäsoittajilla. Lue lisää Kaupunki huumaantuu Sibeliuksen vierailusta.
Lue säveltäjä Toivo Saarenpään purkaus siitä, miten Keskuskansakoulu toimi konserttisalina Toivo Saarenpään Konsertti-Orkesterin tuskien taival.
Lue kuinka Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesteri loppiaisena 1929 aloitti kymmenen vuoden tauon jälkeen Keskuskansakoululla säännöllisen konserttitoiminnan Musiikin Ystäväin Orkesteri nousee kymmenen vuoden jälkeen siivilleen.
Lue Viipurin konserttisaliongelman ratkaisusta, joka häämötti jo näköpiirissä vuonna 1938 Musiikkiopiston opettajat nousevat kapinaan johtajaansa Boris Sirpoa vastaan.
Jatka matkaasi torin toiselle laidalle, missä sijaitsi tyylikäs Kahvila Aula.
14. Kahvila Aula, Torkkelinkatu 16 – Пp. Ленина
Torkkelilla sijainnut Kahvila-Ravintola Aula oli tyylikäs paikka. Koululaisia sinne ei päästetty, mutta Kanneljärven kansanopiston johtajan Erkki Paavolaisen tytär Katri Paavolainen, sittemmin kulttuuritoimittaja Katri Veltheim muistaa kuinka hänen äitinsä kävi siellä. Veltheim muistaa myös 1930-luvun alun, jolloin hän jäi kuuntelemaan epämääräistä mölinää IKL:n ravintolaksi Kultaiseksi Karhuksi muuttuneesta Aulasta. Lue lisää Oudot voimat sabotoivat sekakuoro Päivän Laulun laskiaisjuhlaa.
Jatka matkaasi kohti ravintola Espilää.
15. Espilä, Torkkelinpuisto – Эспиля, Парк Эспланада
Kun tunnettu näyttelijä ilmestyi viipurilaiseen ravintolaan, mesenaatit kerääntyivät hänen ympärilleen haluten tarjota hänelle illan. Ravintola Espilän omistajapariskunta Pekka ja Anna Toropainen kutsui jokaisen ensi-illan jälkeen kaikki näyttelijät ilmaiselle illalliselle. Lähipöytiin ahtautui ravintolayleisöä katselemaan juhlivia näyttelijöitä. Lue lisää Lehtimies Leppo tutustuu kieltolain ja teekutsujen kulttuurikaupunkiin.
Vuonna 1926 nuori taiteilijapari, modernistisäveltäjä Sulho Ranta ja puolisonsa laulajatar ja näyttelijätär Elli Ranta perustivat ensimmäisen kotinsa Viipuriin. Elli lauloi lukuisissa konserteissa, ja esiintyi teatterissa näyttämöllä operetti- ja oopperarooleissa. Kun ravintola Espilässä järjestettiin teetanssiaiset teatterin merkeissä, Elli Ranta valmisti kollegansa Arvo Lehesmaan kanssa tilaisuuteen oman esityksensä. Lue lisää "Pitää lähteä Viipuriin kuullakseen uutta musiikkia".
Jatka matkaasi Torkkelinkadulle ja lähde kulkemaan kohti kadun päässä häämöttävää kauppahallia.
16. Pursiaisen kahvila, Torkkelinkatu 4 – Пp. Ленина
Pursiaisen kahvila Torkkelinkadulla oli erityisesti koululaisten suosiossa. Kun 9-vuotias Heimo Haitto tuotiin Torniosta Viipuriin ja jätettiin Boris Sirpon oppilaaksi ja kasvatiksi, Musiikkiopistossa harjoiteltiin paraikaa Joachim Popelkan lastenoopperaa Matka maailman ympäri. Edellisenä vuonna Boris oli harjoituttanut Paul Hindemithin lastenoopperan Me rakennamme kaupungin. Esityspäivänä kaupunginteatterin katsomo oli täynnä lapsia ja suosio oli suuri. Lopuksi kaikki esittäjät riensivät itsensä leipurimestari Pursiaisen johdolla tämän kahvilaan syömään leivoksia ja juomaan virvokkeita. Esittäjiä oli noin 100. Lue lisää Viulun ihmelapsi Heimo Haitto tuodaan kaupunkiin.
Viipurilainen kauppaneuvos Juho Lallukka jätti paikallisille liikemiehille velvoittavan perinnön, rakkauden teatteriin. Liikemiehet toimivat mesenaatteina, lahjoittivat lempinäyttelijöilleen koruja ja arvoesineitä. Varsinkin viipurinjuutalaiset kauppiaat olivat teatterin asiantuntijoita ja avokätisiä lahjoittajia. Pienipalkkaisten näyttelijöiden arjessa arvokkaat lahjat vaihtuivat pian käteiseksi rahaksi. Lue lisää Lehtimies Leppo tutustuu kieltolain ja teekutsujen kulttuurikaupunkiin.
Jatka matkaasi Torkkelinpuiston poikki kohti keltaista Pietari-Paavalin kirkkoa.
17. Pietari-Paavalin ruotsalais-saksalainen kirkko, Torkkelinpuisto – Парк Ленина
Torkkelinpuistossa Linnankadun varrella seisoo Pietari-Paavalin ruotsalais-saksalainen kirkko. Kirkon urkuri Theodor Björklund ehti olla 1920-1930-luvuilla Viipurin musiikkielämässä monessa mukana. Urkurin työnsä ohella hän toimi Karjala-lehden musiikkiarvostelijana, johti ensin Karjalan Laulua ja sitten Viipurin Lauluveikkoja ja opetti musiikin teoriaa sekä Kirkkomusiikkiopistossa että Musiikkiopistossa. Musiikkiopistossa opiskelevalla kansakoulunopettaja Aino Siukosella oli Theodor Björklundiin likeiset välit. Lue lisää Kansakoulunopettaja Aino Siukosen lauluääni soi kuin kukkopilli.
Jatka matkaasi Raatihuoneentorille.
RAATIHUONEENTORI
18. Raatihuoneentori – Cоборная пл.
Viipurilaiset rakastivat varsinkin teatteria. Vanhassa, 1832 rakennetussa Teatteritalossa esitettiin näytelmien lisäksi myös operetteja ja oopperaa. Teatteritalo tuhoutui toisessa maailmansodassa, mutta samassa korttelissa sijaitsevat Seurahuone ja Raatihuone ovat säilyneet. Raatihuone oli Keskuskansakoulun ohella kaupungin toinen tärkeä konserttisali. Siellä järjestetiin kamarikonsertteja.
Syyskuussa 1927 maakunnan valtalehti Karjala sai uuden virkeän toimittajan, kun Jaakko Leppo tuli kaupunkiin, heittäytyi mukaan kulttuuririentoihin ja sukelsi seurapiireihin. Lue lisää Lehtimies Leppo tutustuu kieltolain ja teekutsujen kulttuurikaupunkiin.
Jatka matkaasi Raatihuoneentorin poikki Suomalaiselle lyseolle.
19. Suomalainen lyseo eli Suomalainen kaksoislyseo, Hovioikeudenkatu 3 – Ул. П.ф. Лaдaнoвa
Oskari Tillin nuorin poika Kalevi Tilli muistaa, kuinka Tuomiokirkon urkuri ja laulunopettaja Emil Sivori oli "meidän kaikkien ihailema huumorin ystävä Emppu. Hänen aikanaan koulumme oppilaat olivat mukana varsin suurissakin tehtävissä."
Agricolan päivinä 4. huhtikuuta Sivorin kokoama suuri koulupoikakuoro kävi soihtuineen Tuomiokirkon edessä olevalla Agricolan patsaalla laulamassa "Nouse, riennä suomen kieli korkealle kaikumaan". Lue lisää Vanhan musiikkiruhtinaan kuolema.
Jatka matkaasi kohti Pantsarlahden bastionilla seisovaa maisemaa hallitsevaa Taidemuseota.
20. Taidemuseo, Pantsarlahden bastioni – Бacтиoн Пaнцepлaкc
Viipurin Taiteenystävien ylläpitämän taidemuseon ja piirustuskoulun uusi rakennus vihittiin käyttöön 12. lokakuuta 1930. Arkkitehti oli paljasjalkaisen viipurilainen Uno Ullberg. "Viipurilaiset vetivät syvään henkeä, kun he näkivät Ullbergin taidemuseon ja taidekoulun valkean funkkisrakennuksen valmiina taiten kohdilleen asetettuna Pantsarlahden bastionilla vanhojen harmaakivimuurien päällä", viipurilainen koulutyttö, myöhempi kulttuuritoimittaja Katri Veltheim on muistellut. Karjala-lehden toimittajan Jaakko Lepon aloitteesta Taidemuseossa järjestettiin keväällä 1931 yksityiskokoelmien näyttely. Mukana olivat sellaiset keräilijät kuin Boris Sirob ja Felix Krohn. Lue lisää Johtaja Boris Sirob kutsuu lehtimies Lepon lounaalle.
Jatka matkaasi kohti Linnoituksen kaupunginosaa. Seuraavaan kohteeseen on hiukan matkaa, joten nyt jos koska kannattaa istahtaa kahvittelemaan.
LINNOITUS
21. Vahtitorninkatu – Ул. сторотжевой башни
Syksyllä 1927 Viipuriin Karjala-lehteen toimittajaksi tullut Jaakko Leppo säilyi poikamiehenä neljä vuotta, kunnes menetti sydämensä viipurilaiselle Liisi Hyväriselle. Talvella 1936 kirjailija Lempi Jääskeläinen törmäsi kadulla entiseen luokkatoveriinsa Liisiin ja sai tältä kutsun Leppojen ”improvisoiduille kalakukkoillallisille”. Lepot asuivat Lempin naapurissa Krohnien eli viipurilaisittain Ruonien talossa Vahtitorninkadulla, jota sanotaan Viipurin kauneimmaksi kaduksi. Lue lisää Johtaja Boris Sirob kutsuu lehtimies Lepon lounaalle.
Jatka matkaasi vain muutaman askeleen päähän Linnankadulle.
22. Kirjailija Lempi Jääskeläisen kotitalo, Linnankatu 11 as 16 – Kрепостная ул.
Kirjailija Lempi Jääskeläinen tutustui Viipurin Musiikkiopiston johtajaan ja Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin kapellimestariin Boris Sirpoon yhteisen kuvataideharrastuksen kautta. Vuoden 1939 maaliskuussa, kun Lempi ja Boris palasivat yhtä matkaa kävellen Viipurin Taidekerhon illallisilta Sorvalista, Boris avautui yllättäen itsestään ja tunteistaan. Lue lisää Pikku pelimanni Heimo Haiton kansainvälinen tähti syttyy.
Ota muutama askel alas Linnankatua, niin näet Katariina II aikaisen kivitalon ja taidokkaasti taotut parvekkeet.
23. Kauppaneuvos Harry Wahlin talo, Linnankatu 8 – Kрепостная ул.
Karjala-lehden uudella toimittajalla Jaakko Lepolla oli tapana käydä iltakävelyllä Viipuriin vanhassa Linnoituksen kaupunginosassa. Linnankadun ja Vesiportinkadun risteyksessä Leppo pysähtyi usein tiirailemaan, näkyisikö kulmatalon toisen kerroksen ikkunoista viuluja. Kaksikerroksinen kulmatalo oli keisarinna Katariina II ajalta, ja sitä oli jo pitkään isännöinyt Wahlin suku. Salaperäisestä kauppaneuvos Harry Wahlista tiedettiin, että hän harrasti arvoviulujen keräilyä. Lue lisää Lehtimies Leppo tutustuu kieltolain ja teekutsujen kulttuurikaupunkiin.
Lue mitä Wahlin viuluille tapahtui talvisodan pommitusten keskellä Jäähyväiset Viipurille.
Jatka matkaasi katua alas ja käänny seuraavasta risteyksestä Piispankatua vasemmalle.
24. Hotelli Andréa, Piispankatu 6 – Подгорная ул.
Viipurin Lauluveikot perustettiin 1897 alkujaan Wiborgs Sångarbröder -nimisenä. Kun Jean Sibelius saapui Viipuriin huhtikuussa 1923, Lauluveikot kajautti tervetuliaislaulun asemalla ja järjesti suuren illanvieton Hotelli Andréassa. Lue lisää Kaupunki huumaantuu Sibeliuksen vierailusta.
Jatka matkaasi alas Linnankatua.
25. Wolffin talo, Linnankatu 1 – Kрепостная ул.
Viipurin Lauluveikolla oli tilat konsuli E. Wolffin talossa.
Seistessäsi Wolffin talon kulmalla, näet jo Torkkeli Knuutinpojan patsaan, joka seisoo Vanhalla Raatihuoneentorilla.
26. Torkkeli Knuutinpojan patsas, Vanhan Raatihuoneentori – Старой Ратуши пл.
Maaliskuun yönä 1939 Taidekerhon illallisilta palaavat kirjailija Lempi Jääskeläinen ja maestro Boris Sirpo saapuivat Vanhan Raatihuoneen torille. He pysähtyivät ihailemaan kuunvalossa kylpevää Torkkeli Knuutinpojan patsasta. "Kun silloin tornikello ylhäällä Vahtitornista ilmoitti ensimmäistä aamutuntia, Sirpo alkoi äkkiä katsoa kädestä kohtaloani ja sanoi: “Teiden elemen ili kulkea risti. Mite se on?” Lue lisää Pikku pelimanni Heimo Haiton kansainvälinen tähti syttyy.
Tältä paikalta voit myös ihailla Viipurin linnaa.
27. Viipurin linna – Выборгский замок
Nuori armenialainen viulisti Boris Wolfson saapui Viipuriin 1914, samaan aikaan, kun maailmalla syttyi suursota. Venäjä oli sodassa, eikä Boris ollut suorittanut vielä asepalvelustaan. Uuden viipurilaisen muusikkoystävänsä Ukko-Aron neuvosta Boris ilmoittautui kiireesti palvelukseen, sillä vapaaehtoiset saivat esittää toivomuksen palveluspaikastaan. Boris sai komennuksen venäläisen divisioonan esikuntaan Viipurin linnaan. Palvelusaikanaan hän joutui puhaltamaan välillä messinkitorveen, mutta onnistui pitämään ykkösviulistin paikkansa Musiikin Ystäväin Orkesterissa. Lue lisää Muukalainen viuluniekka Boris Wolfson tulee kaupunkiin maailmanpalon syttyessä.
Jatka matkaasi Vanhan Raatihuoneentorilta rantakatua Salakkalahden suuntaan.
28. Viipurin kirkkomusiikkiopisto, Piispankatu 17 – Подгорная ул.
Viipurin vanhan musiikkiruhtinaan Emil Sivorin leski Hellin Sivori jatkoi ansiokkaasti miehensä perustaman Kirkkomusiikkiopiston toimintaa. Opisto sijaitsi vuosien varrella eri osoitteissa. Viimeisenä syksynä 1939 Hellin Sivori asui lapsineen osoitteessa Piispankatu 17. Lue lisää Vanhan musiikkiruhtinaan kuolema.
Jatka matkaasi Harmaidenveljestenkadulle, missä asui Pietarista emigroitunut professori Andrej Rudnev.
29. Professori Andrej Rudnevin kotitalo, Harmaidenveljestenkatu 5 B 10 – Краснофлотская ул.
Pietarin keisarillisen yliopiston aasialaisten ja mongolialaisten kielten professorista Andrej Rudnevista tuli vuoden 1918 lopulla yllättäen viipurilainen. Yli toistakymmentä kieltä hallitseva kielinero Rudnev tienasi leipänsä jatkossa opettamalla latinaa Viipurin lyseoissa. Vielä tärkeämmäksi leipäpuuksi Rudneville tuli hänen rakkain harrastuksensa musiikki. Lue lisää Ystävykset kielinero Andrej Rudnev ja säveltäjä Ernest Pingoud pakenevat kaupunkiin.
Jatka matkaasi fransiskaanimunkkien kadulta dominikaanimunkkien kadulle, jossa sijaitsi kieltolain aikaan salakuljettajien suosima kahvila.
30. Mokka-kahvila, Mustainveljestenkatu 14 – Красноармейская ул.
Säveltäjä Felix Krohn oli opiskellut myös kansantaloutta ja solmittuaan 1919 avioliiton viipurilaisen kauppaneuvos Juho Hallenbergin tyttären Merin kanssa, hän ryhtyi työskentelemään appensa yrityksen Tammisuon tehtaiden konttorissa. Viipurin Lauluveikkoja 1927–1932 johtanut ja Viipurin Musiikkikoulussa teoriaa opettanut Krohn omisti Mokka-nimisen kahvilan Mustainveljestenkadulla. Lue lisää Toivo Saarenpään konserttiorkesterin tuskien taival.
Jatka matkaasi Kauppatorille ja Pyöreälle tornille.
31. Pyöreä torni, kauppatori – Рыночная пл.
Kotiutuessaan myöhään illalla Karjalan toimituksesta ja ohittaessaan Pyöreän tornin lehtimies Jaakko Lepon korviin kantautui rytmikästä musiikkia. Kauppatorin laidalla seisova 1500-luvun tykkitorni oli saanut ensin rapistua pitkään varastona, kunnes 1923 arkkitehti Uno Ullbergin aloitteesta siitä remontoitiin ravintola. Vuosikymmenen loppuun mennessä Pyöreästä tornista oli tullut jazzravintola, jossa esiintyivät tunnetut orkesterit, muun muassa helsinkiläinen Flapper’s Dance Band laulusolistinaan Eugen Malmsten. Lue lisää Lehtimies Leppo tutustuu kieltolain ja teekutsujen kulttuurikaupunkiin.
Jatka matkaasi kauppatorin poikki Torkkelinkadulle.
SALAKKALAHTI
32. Karjalatalo, Karjalankatu 19 – Ленинградский проспект
Keisari Aleksanteri II:n mukaan nimetty Aleksanterinkatu muutti 1929 nimensä Karjalankaduksi. Saman vuoden syksyllä Karjalankadulle valmistui arkkitehti Uno Ullbergin suunnittelema Karjala-talo, jossa toimivat sanomalehti Karjala, Karjalan Kirjapaino Oy, hotelli Knut Posse, Colombia-kahvila ja Eino Partasen valokuvausliike Helios. Vuonna 1942 Karjalankatu muutti nimensä Mannerheiminkaduksi.
Kevättalvella 1934 Toivo Saarenpään johtama sekakuoro Päivän Laulu järjesti ravintola Knut Possessa suuret laskiaisjuhlat. Juhlien tunnelma oli erittäin jännittynyt, mikä johtui maassa vallitsevasta poliittisesta ilmapiiristä. Lue lisää Oudot voimat sabotoivat sekakuoro Päivän Laulun laskiaisjuhlaa.
Lue myös mitä Karjala-lehden toimittaja Jaakko Leppo kertoo kollegoistaan kuten kulttuuritoimittaja Viljo Kojosta Lehtimies Leppo tutustuu kieltolain ja teekutsujen kulttuurikaupunkiin.
Jatka matkaasi kohti Salakkalahtea.
33. Salakkalahti – Залив Cалаккa-Лaxти
Vilkas ja iloinen viulistipoika Heimo Haitto oli pidetty koulutovereiden kesken. Jo alaluokkalaisena hänet otettiin viulistiksi koulun yhtyeisiin. Heimo ei kuitenkaan aina malttanut pysyä mukana harjoituksissa. Kesken kaiken hän saattoi alkaa tehdä lähtöä sanoen: "Miu pittää nyt männä ku tytöt jo uottaa minnuu siell Salakkalahe jääll!" Tytöt pitivät kovasti hauskannäköisestä, virkeästä ja vilkkaasta viulunsoittajasta, eikä hänellä tuntunut olevan mitään sitä vastaan. Heimon ja tyttöjen välisen kiinnostuksen pani merkille myös Sirpojen taloudenhoitaja Anna Teronen: "Välist hää toi paljo tyttölöi kyllää, ku Sirpot ei olleet koton ja siin sit leikkii piisas." Lue lisää Viulun ihmelapsi Heimo Haitto tuodaan kaupunkiin.
Jatka matkaasi linja-autoasemalle.
34. Linja-autoasema – Aвтовокзал
Talvisodan syttyessä Greta Sirpon sisarella Ellen Karilla oli hoidossaan Hotelli Finlandian ravintolan lisäksi Viipurin, Lappeenrannan ja Koiviston linja-autoasemien kahvilat sekä aivan talvisodan kynnyksellä vielä Viipurin uusin ja suurin kahvila-ravintola Palatsi yhdessä Gretan kanssa. Kuvassa Ellen Kari istuu linja-autoaseman kahvila-ravintolan henkilökunnan keskellä. Lue lisää Willy Sirobin traaginen kuolema.
Kävelyretki Viipurin musiikkielämän tapahtumapaikoille on tullut päätepisteeseensä, olet jälleen rautatieaseman kulmilla. Kun vielä katsot Salakkalahden yli linnan suuntaan, niin siellä muutaman kilometrin päässä on Sorvalin kaupunginosa.
SORVALI
35. Sorvali ja Sorvalin hautausmaa – Гвардейский
Gretan ainokainen Willy Sirob oli iloinen ja eloisa poika, josta kaikki pitivät. Hän kävi Musiikkiopistoa ja soitti sekä viulua että pianoa, mutta erityisesti häntä kiinnosti meri. Viipurin satama koitui teini-ikäisen Willyn traagiseksi kohtaloksi. Lue lisää Willy Sirobin traaginen kuolema.
Sorvalin saarelta hiihti talvisin jään yli Anton Hyökki viulutunneille Musiikkiopistolle. Pietarin konservatoriossa prof. Leopold Auerin assistenttina toiminut ja vallankumouksen jaloissa Viipuriin emigroitunut ankara Tatjana von Rippas oli sitä mieltä, ettei lahjakkaastakaan lapsesta tule mitään, ellei tätä pakoteta harjoittelemaan. Lue lisää nahkurin pojan tiestä ammattiviulistiksi Kanttori Tillin lapset saavat venäläiset soitonopettajat.
Lähteet
Suulliset lähteet
Aikio, Auli: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Auli Aikion puhelinhaastattelu 13.11.2019.
Hyökki, Matti: Muistoja isästä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta Anton Hyökistä. Kuoronjohtaja, professori emeritus Matti Hyökin haastattelu Helsingissä 21.2.2019.
Kari, Päivi: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Päivi Karin haastattelu Orivedellä 21.11.2019.
Ohela, Kyllikki: Muistoja isästä, säveltäjästä ja Viipurin Musiikkiopiston johtajasta Felix Krohnista. Lääketieteen tohtori Kyllikki Ohelan (o.s. Krohn) haastattelu Lappeenrannassa 25.1.2019.
Rauhala, Matti: Oppilaan muistoja Viipurin Musiikkiopistosta. Kanttori Matti Rauhala haastattelussa Lahdessa 11.9.2019.
Saarnilahti-Becker, Meri: Muistoja äidinisän veljestä, viipurinvenäläisesta pianotaiteilijasta ja pianopedagogista Sergei Kulangosta. Kouluttaja Meri Saarnilahti-Beckerin haastattelu Helsingissä 19.2.2019.
Saraste, Jukka-Pekka: Muistoja Viipurin Musiikkiopiston viulunsoitonopettajasta, viulutaiteilija Naum Levinistä. Kapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen haastattelu Helsingissä 3.10.2019.
Suurpää, Matti: Muistoja äidistä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta ja viulupedagogista Irma Salmela-Suurpäästä. Kustantaja Matti Suurpään haastattelu Helsingissä 2.5.2019.
Sipilä, Aila: Muistoja vanhemmista rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta, o.s. Tillistä. Rouva Aila Sipilän o.s. Mankosen puhelinhaastattelut 5. & 7.11.2019.
Taipale, Auli: Muistoja isovanhemmista, viipurilaisesta kanttori Oskari ja rouva Elli Tillistä sekä vanhemmista, rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta o.s. Tillistä. Rouva Auli Taipaleen o.s. Mankosen haastattelu Helsingissä 6.11.2019.
Painetut lähteet
Aikalaiskirja 1934
Aaltoila, Heikki: Ilmari Hannikainen kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.Aho, Kalevi: Ernest Pingoud - Taiteen edistys. Esipuhe teokseen. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Bergroth, Kersti & Jääskeläinen, Lempi & Kojo, Viljo: Rakas kaupunki. Otava. Helsinki 1951.
Bodalew, Orest: Artikkeli Orest Bodalew kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia (toim. Maire Pulkkinen). Oy Fazerin musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Dahlström, Fabian: Jean Sibelius - Päiväkirja 1909-1944. Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula, elämäkerta. WSOY. Porvoo 1938.
Garam, Lajos: Viulun mestareita. Hellasedition. Rajamäki 1985.
Hagelberg-Raekallio, Dagmar: Kaiu Suomen laulu. Laulajattaren muistelmia. Otava. Helsinki 1934.
Haitto, Heimo: Maailmalla. Kirjayhtymä. Helsinki 1976.
Haitto, Heimo – Vastari, Eva: Viuluniekka kulkurina. Heimo Haiton vaellusvuodet Yhdysvalloissa 1965-76. Tammi. Jyväskylä 1994.
Heikkilä, Ritva (toim.): Kultaisten rantojen Kannas. Kuvauksia Terijoen maisemista ja ihmisistä. Karisto. Hämeenlinna 1986.
Heiskanen, Outi: Elohuvia. Elokuvateatterien kotimainen kulta-aika. Otava. Keuruu 2009.
Hirn, Sven & Lankinen, Juha: Viipuri. Suomalainen kaupunki. WSOY. Porvoo 2000.
Häyrynen, Antti: Viipurin perintö elää. Rondo-lehti 11/2018.
Ilanko, Jori: Viipurin musiikkiopisto 1918-1928. Viipuri Kauppakirjapaino 1928.
Jokinen, Esko (toim. Antti Jokinen): Eväät. Kansan sivistysrahaston tuella. Tampere 2003.
Junkkari, Olli: Laulun laaja kotimaa. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö. Helsinki 1997.
Jussila, Osmo & Hentilä, Seppo & Nevakivi, Jukka: Suomen poliittinen historia 1809–1995. WSOY. Juva 1995.
Järvinen, Maria: Optimistit rakentavat maailmaa. Olavi Kajala Lahden kaupunginjohtajana 1942-1967. Historian pro gradu -tutkielma. Treen yliopisto. Huhtikuu 2012.
Jääskeläinen, Lempi: Idästä saapuu myrsky. Otava. Helsinki 1942.
Jääskeläinen, Lempi: Kevät vanhassa kaupungissa. Otava. Keuruu 1957.
Kajanus-Blenner, Lilly: Artikkeli Lilly Kajanus-Blenner kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Kari, Leo: Papan pakinat. Tekstinkäsittely Päivi Kari. Oriveden kirjapaino 2013.
Karppanen, Eka: Nuorukaisena Knut Possen jäljillä. Piirroksellinen muistelmisto 30-luvun Viipurista. Karjalan Kirjapaino Oy. Lappeenranta 1987.
Keskisarja, Teemu: Viipuri 1918. Siltala. Latvia 2018.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan. Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Juva 2008.
Kolari, Pertti: Viipurin autotietoa - Etelä-Karjalan Vanhat Ajoneuvot ry. Viipurin läänin autoja ja autoilijoita. Luettelo-osa 2016.
Kortelainen, Anna: Ei kenenkään maassa. Romaani. Tammi. Juva 2012.
Kujala, Antti: Viipurin työväenliike vuosina 1899–1907 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Kuula, Pentti: Viipurin Musiikin Ystävien orkesteri suomalaisen musiikin ja kansallisen identiteetin edistäjänä 1894-1918. Studia Musica 28, Sibelius-Akatemia, Kirkkomusiikin osasto. Helsinki 2006.
Kuujo, Erkki: Viipuri. Karjala. Osa 3. Arvi A. Karisto Oy.
Laine, Eine: Pitkä päivä paistetta ja pilviä. Muistelmia. Helsinki 1967.
Lankinen, Juha: Kaupan ja teollisuuden Viipuri. Karjalan Kirjapaino Oy, Lappeenranta. Jyväskylä 2000.
Lampila, Raija: Ralf Gothónin soiva elämä. Teos. Juva 2016.
Leppo, Jaakko: Viipurilaisia. Kustannusosakeyhtiö Kivi. Lahti 1946.
Lindgren, Göran (toim.): Viipurin taistelu 1944. Kooste Suomen Sotilassosiologisen Seuran seminaarin 19.4.2007 esitelmistä. Maanpuolustuskorkeakoulu, Helsinki. Johtamisen laitos. Julkaisusarja 3. Helsinki 2008.
Liski, Tuure: Lakkarinpalle. Elämää Valkjärven Mannilassa. Pohja 1982.
Louhivuori, Anna-Maija: Artikkeli Cyril Szalkiewicz kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia – Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja, toim. Maire Pulkkinen. Fazer. 1958.
Mainio, Aleksi: Vakoilijoita ja pomminheittäjiä. Viipurin venäläiset taistelujärjestöt ja virkavalta 1917–1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Malmberg, Ilkka: Kaiken nähnyt kaunotar. HS Kuukausiliite. Tammikuu 2005.
Moisio, Erkki: Lempi Jääskeläinen – Viipurin kuvaaja. Otava. Keuruu 1983.
Mäkinen, Kirsi-Marja: Viipurin konserttielämä 1920- ja 1930-luvulla. Musiikkitieteen Pro gradu -tutkielma. Kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitos. Turun yliopisto 1978.
Neuvonen, Petri (toim.): Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa. Eino Partasen valokuvia. SKS. Hämeenlinna 2010.
Niskanen, Riitta: "Kruuni sen tekköö" Lahden konserttitalon rakennushistoria. Musiikkiopiston omakotisäätiö & Lahden kaupunginmuseo. Markprint Oy 2004.
Paavolainen, Jaakko: Lapsuus Kanneljärvellä. Tammi. Helsinki 1982.
Pajamo, Reijo: Musiikin juhlaa Viipuris. Repale-kustannus. Helsinki 2018.
Pakkanen, Outi: Rakas Emmi. Otava. Keuruu 1984.
Pelto, Hanna: Lukkarin lapset. Herman Siukosen perheen vaiheita kirjeenvaihdon kertomina. Omakustanne. Vammala 2011.
Pärnänen, Väinö: Viipurilaista teatterielämää. Viipurin Työväen teatteri - Viipurin Kaupunginteatteri 1898-1945. Tammi. Lahti 1950.
Raevuori, Antero: Hyvästi, Viipuri. Karjalan pääkaupungin kohtalon vuodet 1939, 1941 ja 1944. Minerva Kustannus Oy. Saarijärvi 2011.
Rasilainen, Toivo & Pullinen, Erkki: Viipurin musiikkiopisto – Lahden musiikkiopisto. 50 vuotta musiikin opetusta. Lahden musiikkiopisto Oy. 1968.
Roine, Maija-Stiina: Harry Wahlin viulut. Helsinki 2007.
Reijonen, Tuuli: Kannaksen mosaiikkimaailma. Otava. Keuruu 1968.
Roselius, Aapo: Valkoinen Viipuri. Artikkeli kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Toim. Anu Koskivirta ja Aleksi Mainio. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21, 2019.
Rousi, Arne: Ystäväni musiikin maestrot. Atena. Jyväskylä 2006.
Saarenpää, Mandi: Toivo Saarenpää. Kirjavälitys Oy. Tampere 1952.
Saarenpää, Toivo: Viipurin musiikkioloista. Suomen musiikkilehti nro 8. 1.12.1923.
Saarenpää Toivo: Artikkeli Toivo Saarenpää kirjassa Suomen säveltäjiä I (toim. Einari Marvia). WSOY. Porvoo 1965.
Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetoja. Helsinki 1987, Painokaari Oy. Tammi.
Salmenhaara, Erkki: Ernest Pingoud – Taiteen edistys. Jälkilause teoksessa. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos: Aamulehti – Kotka Nyheter. Kustannuskiila. Kuopio 1988.
Suomen lehdistön historia 2: Sanomalehdistö suurlakosta talvisotaan. Kustannuskiila. Kuopio 1987.
Tilli, Kalevi: Karjalainen rapsodia. Vanha viipurilainen kertoo. Juva 1992. WSOY.
Tilli, Kalevi: Viipuri. Muistoja kaipuuni kaupungista. Juva 1985. WSOY.
Tuomi, Liisa: Elämäni kiikkulauta. Apulehti. Helsinki 1972.
Tuulio, Tyyni: Nuoruuden maa. WSOY. Porvoo 1967.
Vares, Vesa: Porvarillinen ja demokraattinen maakunta. Luovutetun Karjalan porvarilliset puolueet 1900-luvun alusta vuoteen 1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Veltheim, Katri: Kultainen rinkeli. Tammi. Helsinki 1984.
Veltheim, Katri: Kävelyllä Viipurissa. Tammi. Helsinki 1985.
Ypyä, Ragnar: Viipurin kaupungin rakennuskonttorin huonerakennustöitä. Arkkitehtilehti nro 2, 1942.
Arkistolähteet
Elonet
Helsingin Sanomat HS Aikakone
Kansalliskirjasto.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot digi.kansalliskirjasto.fi
Lahden konservatorion arkisto.
Nettilähteet
Airola, Tuomas: Onni Suhonen ja Viipurin perintö. Keski-Pohjanmaa 14.2.2004.
Bodalew, Pippe: Nummelan kylähistoria. Muistoja Huhrammäestä. Vaahteristo. 16.10.2008.
Floman, Per Erik: Glimtar från musiklivet i Wiborg. Wiborgs Nyheter, Lördagen den 7 januari 2012.
Hakala, Esa: Avainsijoitus.blogspot.com. Toista oli Viipurissa 7.8.2018 | Boris Osipovitš Sirpo 31.10.2018 | Heimo Haitto 30.6.2019.
Jalkanen, Pekka: 1930-luku: Katse taaksepäin. Populaarimusiikin museo Pomus.
Karjalainen, Katariina: Tällainen on Putinin hulppea luksushuvila Viipurissa. Ilta-Sanomat 27.9.2017.
Lappalainen, Seija: Ranta Sulho (1901–1960). Kansallisbiografia 9.10.2006.
Mäkelä-Alitalo, Anneli: Sirpo, Boris (1893–1967). Kansallisbiografia 14.11.2007. Päivitetty 25.9.2008.
Numminen, Pekka: Tällainen on Putinin huvila Viipurissa - maku kuin Trumpilla. Iltalehti 26.09.2017.
Salmenhaara, Erkki: Raitio, Väinö (1891–1945). Kansallisbiografia 20.8.1999. Päivitetty 26.7.2016.
Sariola, Petri: Orest Bodalew - suomalaisen pianotaiteen outsider. Nettiartikkeli. Amfion 17.8.2016.
OP Ryhmän Taidesäätiö
Schönberg, Kalle: Venäläismedia: Putinin uusi datsha on vanha suomalainen jugend-kartano Viipurin lähellä. Yle Uutiset 24.8.2017.
Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK): VirtuaaliViipuri
Teatterimuseo: Tunteita ja eleganssia. Eino Partasen teatterivalokuvia 1930-luvun Viipurista. Työryhmä Pentti Paavolainen, Aila Teräväinen, Irina Fialkina, Sirpa Nygren.
Radio-ohjelmat
Tämä on semmoinen ammatti, ettei sitä täysin opi. Syksyn taiteilija Heimo Haitto soittaa kertoo työstään. Haastattelijana Eeva Hirvensalo. Yle 1979.
Vaito Haitto muistelee veljeään Heimo Haittoa. Toimittajana Outi Paananen. Narrin aamulaulu, Yle 2018.
Kirjallisuutta
Porvali, Mikko: Sinisen kuoleman kuva. Karelia Noir I. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2015.
Porvali, Mikko: Veri ei vaikene. Karelia Noir II. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2016.
Porvali, Mikko: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir III. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2018.
