Säröääniä-kokonaisuuden toisessa osassa Nainen ei ole kaiku rikotaan naisen rooliin liittyvää normia. Miesvaltaisella alalla pitkään työskennellyt äänisuunnittelija Salla Hämäläinen etsii ihmisyyden juuria mytologiasta ja valitsee kerrontatavakseen rap-musiikin.
Halusin pureutua esseessäni ristiriitaisiin ongelmiin ja kysymyksiin, joiden kanssa olen viime vuosina itse paininut: naisen roolien yhä olemassa olevaan suppeuteen, jota olin seurannut niin siviilissä kuin esimerkiksi elokuvateattereissakin. Esseessäni haluan tuoda esiin naiseuden moninaisuutta ja naisten tekijyyttä, myös omaani.
Olen kokenut tulleeni sivuutetuksi sukupuoleni vuoksi muun muassa äänisuunnittelijan ammatissani. Tällaiset kokemukset voivat olla häpeällisiä ja siksi hankalia käsitellä. Taide luo kuitenkin keinon tarkastella vaikeitakin tunteita ja tilanteita, joissa jää kuulematta. Kun oma ääni ei kuulu, tuntuu kuin olisi vain muiden kaiku. Mielestäni monien naisten uraauurtava työ on jäänyt yhteiskunnassamme liian vähälle huomiolle, niistäkään ei kuule tarpeeksi. Tarkoitus ei kuitenkaan ole osoittaa syyttävää sormea mihinkään suuntaan, vaan herätellä ihmisiä yleisemmin haitallisista, piilevistä ajatuksista, myös itseäni.
Kansanperinne ja mytologia ovat ikuisia suosikkiaiheitani, sillä ne ovat oleellinen osa juuriamme ja ihmisyyttämme. Viimeksi olin mytologian kimpussa elokuvassani Metsänpeitto.
Juurien etsiminen on erityisen tärkeää, kun etsitään niitä kohtia, joissa juuret ovat kääntyneet vinoon. Näin voisi sanoa osittain käyneen naiseuden kuvaamisen suhteen.Mutta suomalaisessa kansanperinteessä on vielä edelleen tuntemattomampaa materiaalia pengottavaksi. Koin saavani projektin myötä mytologiasta voimaa. Etsin ja löysin – ja otin lopulta omakseni räppäämällä suomalaista mytologiaa.
Omaan ääneen tottuminen oli aluksi haastavaa. Tein puheosuuteni räppinä, sillä musiikki tuki omaa ääntäni. Olin tyttöystäväni kanssa alkanut harrastaa freestyle-räppiä vuosi sitten ihan omaksi huviksi ja kahdestaan. Ajattelimme, että kaiken voi oppia, jos vain harjoittelee. Ja esseeni todisti, että joskus parasta harjoittelua on hypätä suoraan syvään päätyyn. Lisäksi perinteisesti miesten alueena tunnettu rap-musiikki toimi hyvänä analogiana elokuva-alalle.
Haastavinta tässä projektissa oli toimia itse ohjaajana, äänisuunnittelijana ja tuottajana. Tämä oli kuitenkin tärkeää, sillä ääni-ilmaisun toivottiin kulkevan mukana läpi tuotannon ja kehittyvän sisällön kyljessä. Tuplarooleissa muiden ammattilaisten tuki olikin erityisen tärkeää. Esimerkiksi dramaturginen apu auttoi hahmottamaan teoksen rakennetta.
Nainen ei ole kaiku -projekti on ollut minulle alusta asti rakas. Oli kuin olisin lukenut salapoliisitarinaa, jossa päähenkilö saa johtolankoja, joita hän lähtee seuraamaan. Oli hienoa päästä kokeilemaan erilaisia, vaihtoehtoisiakin kerronnan tapoja, kuten räpin kirjoittamista. Lyriikka on tekstilajina minulle tutuin ja omin. Siksi oli voimaannuttavaa päästä käyttämään omia vahvuuksia välittämättä siitä, miltä radion kerronnalta yleisellä tasolla odotetaan.
Teksti: Salla Hämäläinen
Tekijätiedot
Ohjaus ja äänisuunnittelu: Salla Hämäläinen
Dramaturgi: Elli Salo
Graafinen suunnittelu ja valokuvaus: Elina Penninkangas
Julkaisutuottaja: Tehilah Auramo/Skog Studio
Kuraattori: Suvi Tuuli Kataja
Tilaaja: Juha-Pekka Hotinen/Radiogalleria
