Hyppää pääsisältöön

Minna – elokuva kirjailija Minna Canthista ja elämänmittaisista aatteista

Lauri Leskisen kirjoittama kaksiosainen elokuva Minna (1977) kertoo kirjailija Minna Canthista ja hänen työstään kulttuurin ja tasa-arvon puolesta sekä uusien aatteiden levittäjänä. Elokuva kuvaa samalla suomalaista yhteiskuntaa, sen arvoja ja naisen asemaa 1800-luvun puolivälin jälkeen. Elokuvassa äkillisesti kuolleen kirjailijan ystävät sekä vastustajat muistelevat kohtaamisiaan hänen kanssaan ja korostavat hänen merkitystään paitsi kaupungille myös ihmiskunnalle. Minna Canthia näyttelee Anja Pohjola.

Elokuva on katsottavissa Yle Areenassa.

Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita.

Vapautta naisille! Työvoiman vapautta! Ajatuksen vapautta!― Minna Canth puhuu valtuustolle uusista aatteista ja naisten asemasta.

Elokuvan eräänlaiseksi kehyskertomukseksi muodostuu Minna Canthin kuolema ja hänen hautajaisensa Kuopiossa. Kun tieto oli kirjailijan kuolemasta oli saavuttanut Helsingissä teatterijohtaja Kaarlo Bergbomin, hän tietää menettäneensä paitsi hyvän ystävän myös hyvän näytelmäkirjoittajan. Canthin kirjoittamia näytelmiä esitettiin Bergbomin johtamassa Suomalaisessa Teatterissa eivätkä ne useinkaan saaneet varauksetonta hyväksyntää. Erityisesti valtaapitävien arvosteleminen, köyhien aseman parantaminen ja naisten alisteisen aseman kuvaaminen ärsyttivät monia eikä Bergbomkaan pitänyt kaikissa tapauksissa Suomen kansaa riittävän kypsänä uusille ajatuksille. Lisäksi näytelmien kirjoittamista pidettiin leskirouvalle sopimattomana.
Kirjailijan pyhin velvollisuus on olla tiennäyttäjänä, valonheittäjänä sinne, missä on sameaa ja pimeää.― Minna Canth pastori Bergrothille.


Naisten yhteiskunnallista tietoisuutta oli herätelty jo 1800-luvun lopulta lähtien, kun naisten sosioekonomisen aseman parantamista oli ryhdytty ajamaan esimerkiksi Suomen naisyhdistyksen ja yksittäisten henkilöiden toimesta. Tunnetuimpia naisten tasa-arvon puolestapuhujia olivat 1800-luvulla Lucina Hagman ja Minna Canth. Kuopiossa Canthin näkemykset naisten sorretusta asemasta eivät saa ymmärrystä eivätkä naisetkaan aina pitäneetesimerkiksi heihin kohdistunutta perheväkivaltaa tuomittavana.
Sä toden synnyt etsit elämästä, sä vaadit vapautta maailmaan. Loit Suomen näyttämölle Suomen luonnon, veit vallat köyhä kansaa katsomaan. Ja ain ol' aattehes' tuore, nuori. Siks' tänään seisoo surren nuori Suomi.― Päivälehden toimitus hautajaisissa.

Naiskysymys lopulta johti myös Canthin ja joidenkin häntä suosineiden nuorten ylioppilaiden välirikkoon. Kuopion kotiin Kanttilaan kokoontui usein nuoria keskustelemaan ja viihtymään. Kanttilan olohuoneesta muodostui hiljalleen käsite 'Minnan salonki'. Moista menoa paheksuneet ihmiset kuitenkin kurkistelivat tavan takaa ikkunoiden takaa nähdäkseen, kuinka paheellista meno on ja ketkä lesken luona viihtyvät. Monet vieraat olivat aikansa tunnetuimpia henkilöitä kuten sisarukset Kaarlo ja Emilie Bergbom, Juhani Aho sekä Arvid Järnefelt.

Kun ylioppilaita saapuu jälleen kerran vierailulle Kanttilaan, Minna ei enää olekaan ilahtunut vaan riitaantuu heidän kanssaan. Syynä välien tulehtumiseen ovat August Strindbergin teokset ja niiden naiskuva, joista Canth on tuohtunut. Kirjailija Juhani Aho suuttuneena keskustelun saamasta käänteestä kirjoittaa Canthista sanomalehteen häväistyskirjoituksen.

Canthille suuttuvat myös monet muutkin nuorsuomalaisesta puolueesta aina Kuopion valtuustoon. Näiden tahojen mielestä Canth on mennyt liian pitkälle tasa-arvovaatimuksissaan. Dramaattisin välirikko koetaan, kun kirjailija päättää siirtyä Ruotsalaiseen Teatteriin, koska hänen mielestään Bergbomin johtama Suomalainen Teatteri käänsi selkänsä kirjailijalle.

Hautajaisissa muistetaan kuitenkin rohkeaa vaikuttajaa ja rakastettua totuudenpuhujaa sekä kirjailijaa. Kaupunkilaiset puolestaan korostavat Minna Canthin merkitystä kotikaupungille ja hänen nauttimaansa arvostusta. Onhan siitä jo osoituksena se, että hänen hautajaisiinsa virtaa merkittäviä henkilöitä pääkaupunkia myöten.

Minna-elokuvan näyttelijät ja tekijät

Anja Pohjola Minna Canth
Paul Budsko Kaarlo Bergbom
Märta Laurent Emilie Bergbom
Esko Hukkanen valtuusmies Miettinen
Kari Paukkunen Juhani Aho
Ahti Jokinen Pekka Brofelt
Hannu Lauri Arvid Järnefelt
Gunvor Sandqvist Elisabeth Järnefelt
Ritva Valkama Lucina Hagman
Lauri Komulainen Kauppis-Heikki
Pertti Palo opettaja Mäkelä
Heidi Herala Hanna Canth
Jarkko Rantanen Juho-Pietu Hartikainen

Christina Indrenius-Zalewski Elisabeth Stenius
Aino-Maija Tikkanen valtuusmiehen vaimo

Kalevi Kahra pastori Bergroth
Elina Salo Anna Lilius
Oiva Tainio onkiäijä
Eeva Kuronen Kauppa-Lopo
Saara Pakkasvirta työmiehen vaimo
Helena Notkonen Johanna
Inkeri Nylund sisäkkö

Lauri Leskinen Käsikirjoittaja
Mauno Hyvönen Ohjaaja
Osmo Lievonen Kuvaussuunnittelija
Pirkko Ahvio Puvustaja
Heikki Liikanen Lavastussuunnittelija .
Ossi Runne Musiikin suunnittelija
Pirjo Saarinen Kuvaussihteeri
Veikko Penttinen Järjestäjä


Minna Canthin kirjallinen tuotanto

Näytelmät:

Murtovarkaus: näytelmä viidessä kuvauksessa
(Porvoo, WSOY, 1883)
Roinilan talossa: näytelmä kolmessa näytöksessä
(Porvoo, WSOY, 1885)
Työmiehen vaimo: näytelmä viidessä näytöksessä
(Porvoo. WSOY, 1885)
Kovan onnen lapsia: näytelmä kolmessa näytöksessä (Helsinki, Edlund, 1888)
Papin perhe: näytelmä neljässä näytöksessä (Helsinki, Otava, 1891)
Hän on Sysmästä: huvinäytelmä yhdessä näytösessä (Porvoo, WSOY, 1893)
Sylvi: näytelmä neljässä näytöksessä (Helsinki, Otava, 1893)
Spiritistinen istunto: ilveily yhdessä näytöksessä (Kuopio, Telén, 1894)
Anna Liisa: näytelmä kolmessa näytöksessä (Porvoo, WSOY, 1895)
Kotoa pois: yksinäytöksinen näytelmä (Helsinki, Otava, 1895)

Novellit ja kertomukset

Novelleja ja kertomuksia (Helsinki, Weilin & Göös, 1878)
Hanna: kuvaus (Helsinki, Edlund, 1886)
Köyhää kansaa: kuvaus työväen elämästä (Helsinki, Edlund, 1886)
Salakari (Helsinki, Edlund, 1887)
Lain mukaan (Helsinki, Weilin & Göös, 1889)
Kauppa-Lopo (Helsinki, Weilin & Göös, 1889)
Novelleja 1-2 (Helsinki, Otava, 1892)

Pamfletti
Arvostelu neiti Ellen Keyn viime lausunnoista naisasiassa (Helsinki, Otava, 1896)

Minna Canthin suomentamia teoksia
Kyläkertomuksia (kirj. Arne Garborg), 1886
Päävirtauksia 19:nen vuosisadan kirjallisuudessa: syyslukukautena 1871 Köpenhaminan yliopistossa pitämiä luentoja: siirtolaiskirjallisuus. (kirj. Georg Morris Cohen Brandes) suomennos yhdessä Hilda Aspin kanssa
Blindskär (Canthin Salakari-kertomuksen ruotsinnos)

Keskustelu sulkeutuu 14.4.2020.
Keskustele

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto