Urkuri Jan Lehtola jatkaa hellittämätöntä uurastustaan vähemmälle huomiolle jääneen ohjelmiston parissa. Viimeksi Lehtolan poimimista kotimaisista säveltäjistä oli esille Harri Ahmas. Tuoreimmalle äänitteelle on Erkki Salmenhaaran (1941–2002) urkutuotanto taltioitu ensi kertaa kokonaisuudessaan. Salmenhaara oli aikanaan paikkansa vakiinnuttanut ja arvostettu musiikintutkija, mutta säveltäjänä hän lipui pois huomion valokeilasta.
Salmenhaaran sävellystuotannon painopiste siirtyi nuoruuden kokeiluista kohti itsenäisempiä ja kiinnostavampia polkuja. Tämän luulisi tekevän säveltäjästä entistä kiinnostavamman, mutta toisin kävi. Suomi on etenkin nykymusiikin alueella yhden totuuden maa, jossa modernistisesta estetiikasta poikkeavia, "väärin säveltäviä" ei ole suopeasti katseltu. Näin Salmenhaarakin päätyi väistämättä aikansa musiikkielämässä sivustakatselijaksi.
Äänitteen teokset kattavat kahdenkymmenen vuoden ajanjakson. Musiikin perusote on mahtipontinen, synkeä ja tunnustuksellinen, jota Lehtola Turun Tuomiokirkon uruilla innolla makustelee. Varhaisimman teoksen, 1960-luvun puolessävälissä valmistuneen huuruisen Toccatan aikaan, Salmenhaara oli vielä 24-vuotias. Ensitaltiointinsa saa 1980-luvun puolessavälissä valmistunut Introduction and Toccata. Tekotavoissaan renessanssia heijasteleva teos soi jo avoimemmin harmonioin.
Hienoa, että on Lehtolan kaltaisia muusikoita, jotka jaksavat uurastaa ja jatkaa kotimaisen ohjelmiston tärkeää tallennustyötä.
Erkki Salmenhaara. Complete Music for Solo Organ. - Jan Lehtola, urut. (Toccata Classics, TOCC0515)
Kuuntele Uudet levyt 17.3.2020, toimittajana Aki Yli-Salomäki.
