Hyppää pääsisältöön

"Tinteissä oli mystiikkaa, joka sai mielikuvitukseni laukkaamaan villisti" – kauhusarjakuvan mestarin Charles Burnsin lapsuus näkyy hänen töissään

Sarjakuvasankari Tintti Chales Burnsin piirtämässä julisteessa.
Sarjakuvasankari Tintti Chales Burnsin piirtämänä. Sarjakuvasankari Tintti Chales Burnsin piirtämässä julisteessa. Tintti,Charles Burns

Kauhusarjakuvan länsimainen mestari, amerikkalainen Charles Burns oli tammikuussa 2020 jättimäisen Angoulêmen sarjakuvafestivaalin päävieraita. Hän piirsi yhden tapahtuman julisteista, jossa tekee kunniaa Tintille.

Se voi yllättää hieman. Ranskassa Tintti on ollut vuosikymmeniä suunnilleen samassa asemassa kuin Aku Ankka Suomessa, siis kaikkien tuntema. Se on suosittu myös muun muassa meillä, mutta Amerikassa se ei ole koskaan noussut yhtä suureksi menestykseksi kuin vanhalla mantereella.

Charles Burns Angoulêmen sarjakuvafestivaalilla 2020
Charles Burns (keskellä) vieraili tammikuussa 2020 Angoulêmen sarjakuvafestivaalilla. Kuva: Harri Römpötti Charles Burns Angoulêmen sarjakuvafestivaalilla 2020 Charles Burns,Angoulêmen sarjakuvafestivaali

”Minun ei tarvinnut miettiä pitkään, minkä Tintin näytän julisteessa. Ihmeellisen tähden kannessa on outo ja uhkaava sieni. En lukenut juuri sitä albumia vielä lapsena. Ensimmäiseni oli Yksisarvisen salaisuus”, Burns sanoo.

Burns (s. 1955) tutustui Tintteihin jo viisivuotiaana. Angoulêmen julisteeseen hän on sijoittanut itsensä nuorena ja aineksia elämästään. Hänellä on aina ollut musta kissa lemmikkinä. Julisteessa tumma metsä voi näyttää uhkaavalta, mutta pikku Charlesista Tintit tuntuivat kummallisemmilta.

Poika lukee Tinttiä hämärässä metsässä Charles Burnsin piirtämänä.
Charles Burnsin piirtämä Angoulêmen sarjakuvafestivaalin juliste 2020. Poika lukee Tinttiä hämärässä metsässä Charles Burnsin piirtämänä. Kuva: FESTIVAL INTERNATIONAL DE LA BANDE DESSINÉE / CHARLES BURNS Charles Burns,Angoulêmen sarjakuvafestivaali

”Tuijotin Tinttejä, kun en osannut vielä lukea. Sisäkansien henkilögalleriat vaikuttivat omituisilta, koska niissä oli hahmoja albumeista, joita en ollut vielä lukenut. Niissä tuntui olevan mystiikkaa, joka sai mielikuvitukseni laukkaamaan villisti.”

Sarjakuviinsa Burns alkoi ottaa vaikutteita Tinteistä vasta aikuisena. Lapsuudesta häntä johdattivat pikemmin kaitafilmeiltä katsotut kauhuleffat ja nuorena rock-musiikki, kuten Patti Smith. Myös metsä on päätynyt Burnsin sarjakuviin.

Charles Burnsin omakuva
Charles Burnsin omakuva. Charles Burnsin omakuva Kuva: Pantheon/Charles Burns Charles Burns,omakuvat,sarjakuvataiteilijat

”Kasvoin Seattlessa. Oikea metsä – ei mikään puisto – oli aina lähellä ja vietin siellä paljon aikaa. Lapsena siellä oli turvallista vaeltaa. Nuorena, siinä iässä, kun piti päästä pois aikuisten silmistä, mutta ei saanut ajaa autoa, menimme metsään kavereiden kanssa polttamaan pilveä tai hengailemaan tyttöystävän kanssa.”

Elämässä on hetkiä, jolloin tuntuu tosi kummalliselta astella tällä planeetalla. Se heijastuu sarjakuvissani.

Burns yritti palata metsään vielä aikuisena, mutta se ei toiminut. Hän huomasi, että aikuinen tuntuu tunkeilijalta siellä, missä lapset leikkivät ja nuoret opettelevat aikuisuutta ja yksityisyyttä. Burnsin sarjakuvissa outojen sairauksien vaivaamat nuoret pakenevat piiloon metsiin. Burnsin pääteoksessa Musta aukko jollekin kasvaa häntä, toiselle ylimääräinen suu.

Charles Burnsin Black Hole -sarjakuva.
Charles Burnsin Black Hole on hänen pääteoksensa. Charles Burnsin Black Hole -sarjakuva. Kuva: Pantheon/Charles Burns Charles Burns,Black Hole

Tauti muistuttaa David Cronenbergin elokuvien kummia ruumiillisia muutoksia. Siinä on nähty aidsin vertauskuva, mutta pohjimmiltaan Musta aukko kertoo nuoruuden tavallisista peloista ja ongelmista seksin, päihteiden ja erilaisuuden kanssa.

Musta aukko sijoittuu 1970-luvun alun Seattleen, Burnsin nuoruuden maisemiin. Hän teki sitä kymmenen vuotta. Siinä on yli 350 sivua. Se ilmestyi Amerikassa kirjana 2004 ja suomeksi 2007. Jo aiemmin Burns oli käyttänyt teinikauhuteemaa.

”Jossain vaiheessa tajusin, että haluan tehdä henkilökohtaisia tarinoita. Päätin olla rehellinen ja yrittää päästä syvälle henkilöhahmojen sisään. Olen toistanut itseäni, mutta en välitä siitä”, Burns sanoo tyynesti.

”Tyttäreni kasvoivat, kun tein Mustaa aukkoa. Jossain vaiheessa vanhempi heistä luki sen. Nuorempi ei ole halunnut. Ymmärrän sen. Panen osan elämästäni tarinoihin ja niiden hahmoihin. Oli asioita, joita minäkään en halunnut tietää vanhemmistani.”

Charles Burnsin sarjakuva El Borbah
Charles Burnsin El Borbah -sarjakuvan päähenkilö on yhdistelmä vapaapainijaa ja yksityisetsivää. Charles Burnsin sarjakuva El Borbah Kuva: Fantagraphics/Charles Burns Charles Burns,sarjakuvat

Ennen teinipainajaisia Burns seikkaili populaarikulttuurin kuvastoissa. Hänen varhaistöistään on suomennettu vuonna 1991 El Borbah -albumi, jonka päähenkilö on sekoitus yksityisetsivää ja meksikolaista vapaapainijaa.

Musta aukko oli Burnsin teinikauhun huipentuma, tarkkaan sommiteltu mestariteos, joka nosti ennestään taitavan tekijän mestariluokkaan.

Kauhusarjakuvat eivät vaikuta usein yhtä tehokkaasti kuin lajityypin elokuvat. Länsimaissa Burns on yksi tosi harvoista uhkaavan tunnelman hallitsevista. Japanissa heitä on useampia. Muun muassa Kazuo Umezu ja Junji Ito tekevät rankkaa kauhumangaa inhoilla kuvilla.

Istuin keittiössä piirtämässä omakuvaani ja tuijottamassa leivänpaahdinta. Siitä uusin tarina lähti liikkeelle.

Sarjakuvassa lukija hallitsee kokemustaan tarinasta enemmän kuin elokuvassa. Varsinkaan elokuvateatterissa katsoja ei pääse tunnelmaa karkuun yhtä helposti kuin lukija, joka voi laskea kirjan käsistään.

”Hyvissä elokuvissa ja kirjoissa kerrontaa ei tiedosta. Pyrin samaan. Sarjakuvassa kuvien ikonisuus on osa tarinan lukemista. Kahden kuvan rinnastaminen toimii hyvin sarjakuvassa. Ihminen alkaa luoda tarinaa kahden kuvan välille, vaikka ne eivät liittyisi toisiinsa.”

Charles Burnsin sarjakuva Big Baby.
Charles Burnsin Big baby -sarjakuva-albumista. Charles Burnsin sarjakuva Big Baby. Kuva: Fantagraphics/Charles Burns Charles Burns,sarjakuvat

Burns viittaa venäläisen Lev Kuleshovin 1910–20-lukujen kokeiluihin elokuvaleikkauksella. Kuleshov huomasi, että kuva neutraaleista kasvoista yhdistettynä kuvaan ruoasta tuo mieleen nälän. Jos saman kasvokuvan yhdistää kuvaan ruumiista, henkilö tulkitaan surulliseksi.

Burns on julkaissut Ranskassa kokonaisen kirjan Love Nest, joka koostuu kokeiluista kuvapareilla.

Tintti vaikutti Burnsin piirrosten selkeyteen, vaikka hän piirtääkin eri tyylillä kuin Hergé. Todella näkyviksi Tintti-viitteet tulivat Mustaa aukkoa seuraavassa työssä Last Look, jonka tekeminen vei myös vuosia.

Last Lookissa Burns on ottanut käyttöönsä ensimmäistä kertaa värit. Se kertoo päähenkilö Dougin surrealistisesta vaelluksesta. Hänellä on päässään tinttimäinen töyhtö ja jotkut ruudut viittaavat suoraan Tintteihin, muun muassa Mustan saaren salaisuuteen.

Suomessa käännössarjakuvia julkaistaan niukemmin kuin vuosikymmeniin. Kotimainen sarjakuva kukoistaa edelleen taiteellisesti, mutta alkaa olla häpeällistä ja ongelmallista, että se joutuu elämään melkein umpiossa altistumatta muun maailman kehitykselle.

Charles Burnin sarjakuva Last look.
Sarjakuvan Last look päähenkilö Dougissa näkyvät Tintti-vaikutteet. Charles Burnin sarjakuva Last look. Kuva: Pantheon/Charles Burns Charles Burns,Last look

Myöskään Burnsin Last Look ei tiettävästi ole luvassa suomeksi – saati hänen seuraava teoksensa, jonka ensimmäinen osa on jo valmis.

”En ole varma, pystynkö toteuttamaan uusimman tarinani, mutta se haaste on yleensä hyvä merkki. Muistan kuinka istuin keittiössä piirtämässä omakuvaani ja tuijottamassa leivänpaahdinta. Siitä uusin tarina lähti liikkeelle.”

”Elämässä on hetkiä, jolloin tuntuu tosi kummalliselta astella tällä planeetalla. Se heijastuu sarjakuvissani.”

Harri Römpötti, Angoulême