Hyppää pääsisältöön
Otsikkokuva: YleX Kommentti
Otsikkokuva: YleX Kommentti

Itkin, kun Coldplay soi Instagram-keikalla – eristäytyminen antaa meille somen, jota olemme kaivanneet

“Onneksi meillä on digi”, sanoi 82-vuotias isoäitini puhelimessa. Keikkojen tarjoamaa yhteisöllisyyttä ei voida täysin korvata, mutta helpotusta on luvassa.

Katsoin alkuviikosta Chris Martinia puhelimeni ruudulla ja kyynel vierähti poskelleni. Kyse oli Instagram-livestä, jossa Coldplayn laulaja soitti pianolla yhtyeen suosikkikappaleita. Alla vilisi seuraajien biisitoiveita sekä viestejä, joissa oli paljon sydämiä ja eri maiden lippuja.

Viva la Vida, jota Martin nyt säesti pianolla, oli monen toive. Yksi heistä oli jalkapalloseura Liverpoolin keskuspuolustaja Dejan Lovren, joka kirjoitteli ahkerasti. Aikaa oli, kun Valioliiga on tauolla ja pelaajat eristyksissä.

Ajattelin, että tämäpä uusi tunne. Olen kyllä aina pitänyt joistain Coldplayn kappaleista, mutta että näin herkistyisin älylaitteen äärellä julkimoiden ja tavan talliaisten jutustelusta.

Tuohon hetkeen kiteytyi se, mitä sosiaalisesta mediasta vuosia luvattiin. Että se toisi ihmiset ympäri maailman nauttimaan, valamaan uskoa, olemaan yhdessä vahvempia. Eikä silloin ole väliä kuka tulee mistäkin, kenellä on pankkitilillä miljoonia ja kenellä ei.

Tätä on yhteisöllisyys uudessa ja erikoisessa ajassa, jota nyt elämme.

Ajattelin, että tämäpä uusi tunne.

Musiikkia kuunnellaan maailmassa keskimäärin 18 tuntia viikossa, radiota Suomessa melkein kolme tuntia päivässä.

Festareilla sadat ja tuhannet ihmiset nauttivat musiikista yhdessä. Tanssivat ja laulavat, toilailevat ja rakastuvat.

Viimeisen vuoden aikana olen hummannut J Balvinin keikalla Ruisrockissa, ihastellut Christina Aguileraa Pori Jazzissa ja nauttinut Isaac Senen ensiaskelista esiintyvänä artistina Hietsun paviljongissa.

Kaikilla näistä keikoista olen muodostanut yhteyden paitsi esiintyjiin, myös muihin kuulijoihin. Välillä se on tapahtunut huomaamatta, ja harvoin olen osannut olla siitä kiitollinen.

Olisi pitänyt osata, koska musiikin kollektiivinen voima on ihmeellinen. Mitä antaisinkaan, jos saisin nyt seistä jäähallissa tuhansien keskellä, kuunnella slovaria ja katsoa fikkareista muodostuvaa valomerta. Tai hyppiä niin, että vierustoverien olkapäät ja hiki lyövät vasten.

Tai katsoa kotisohvalta, kuinka 50 tuhatta jalkapallofania laulaa Anfieldilla You’ll Never Walk Alone fanihuivit taivaisiin ojennettuina.

Olemme vuosia tienneet, kuinka ainutlaatuinen voima sosiaalisella medialla on tuoda meidät yhteen, mutta tuota voimaa ei ole kunnolla testattu.

Nyt maat ja maanosat sulkevat rajojaan, liikkumista ja kokoontumista rajoitetaan. Kaikkia neuvotaan pysymään kotona ja välttelemään ihmiskontakteja. Coldplay, J Balvin ja Vesala eivät hetkeen kierrä maailmaa tai Suomea.

Kukaan ei osaa ennustaa, mitä livebisnekselle pitkällä tähtäimellä käy.

Mitä antaisinkaan, jos saisin nyt seistä jäähallissa tuhansien keskellä, kuunnella slovaria ja katsoa fikkareista muodostuvaa valomerta.

“Onneksi meillä on digi”, sanoi 82-vuotias isoäitini puhelimessa.

Digitaalisesti pystytään todella tekemään paljon. Artistit, levy-yhtiöt, keikkajärjestäjät ja musiikkimediat ovatkin alkaneet striimata esityksiä vauhdilla verkkoon.

Jukka Nousiainen on soittanut kitaraa ja turissut, Diplon olkkarissa on twerkattu Major Lazerin tahtiin. Yungblud veti tunnin revyyn sketseineen ja vieraineen, Christine and the Queens esiintyy studiossaan verkkoyleisölle.

Tänään perjantaina käynnistyy Yle Olohuone, joka tuo live-esityksiä suoraan katsojien kotisohville. Mikko Kuustosen juontamissa Kaikki kotona live -konserteissa esiintyvät avausviikonloppuna Anssi Kela, Elastinen, Vesala ja Pyhimys.

Muusikoiden liiton, Rockwayn ja Lippu.fin Keikalla.fi-sivuston kautta voi ostaa lippuja artistien virtuaalikeikoille, Koronakonsertit.fi kerää yhteen kaikki mahdolliset poikkeusajan keikkalivet.

Livestriimit eivät voi mitenkään korvata keikkoja, mutta helpotusta ne tuovat.

“Onneksi meillä on digi.”

YleX:n tapahtumatuottaja Teemu Jalkanen muistuttaa, että konsertissa käymisen yhteisöllinen kokemus alkaa kauan ennen keikkapaikalle saapumista.

– Ensin laitetaan tekstari kaveriporukalle, että ostetaanko liput. Sitten aletaan kysellä, että mitä laitatte päälle. Sitten mennään keikkamestalle, jubaillaan alussa ja katsotaan keikka. Näistä kaikista syntyvät sitten ne elämykset, kokemukset ja muistot.

Yle Olohuone ja myöhemmin keväällä järjestettävä YleXPop pyrkivät mahdollisimman kattavaan yhteisöllisyyteen. Ajatus on, että katsojat tekisivät ihan samat rutiinit kuin lähtiessään Helsingin Tavastialle tai Kauhajoen Krouviin.

Onnistuessaan livestriimi mahdollistaa syvemmän vuorovaikutuksen artistin ja yleisön välillä.

– Ruisrockin Rantalavalla artistin ja yleisön välissä on kuuden metrin korkeusero ja kymmenen metrin välimatka.

Jalkanen uskoo, että tulevaisuudessa keikkoja striimataan enemmän ja festarit alkavat myydä lippuja sekä konsertteihin että niiden striimeihin.

Mutta ensin on selvittävä tästä tilanteesta.

"Lopun hiljaisuus oli tyhjiö, joka huusi tulla täytetyksi.”― Alex Ross

Nyt ei kannata miettiä sitä, miten asiat normaalisti menevät. Sen sijaan on syytä keskittyä siihen, mikä tässä hetkessä on ainutkertaista, ja ottaa siitä kaikki irti.

Italiassa ihmiset ovat musisoineet parvekkeillaan ja Suomessa viritellään tempausta, jossa kaikki soittaisivat Darudea klo 17 tänään perjantaina.

Orkesterit ovat soittaneet tyhjille yleisöille. RSO jatkaa toimintaansa.

Samoin Berliinin filharmonikot, jotka esittivät viikko sitten kaksi mullistusten keskellä syntynyttä teosta. Luciano Berion Sinfonia syntyi Martin Luther King Jr:n kuolemasta vuonna 1968, Béla Bartókin Konsertto orkesterille ensiesitettiin toisen maailmansodan tuhotessa Eurooppaa vuonna 1944.

The New Yorkerin musiikkikriitikko Alex Ross kirjoitti:

“Berliinin konsertti dramatisoi sen, mitä teknologia ei voi tarjota: yhteisön hetkellisen siteen, joka syntyy livemusiikin taiasta. Lopun hiljaisuus oli tyhjiö, joka huusi tulla täytetyksi.”

Teemu Jalkanen sanoo, ettei tuota tyhjiötä voida digitaalisesti täysin täyttää. Mutta hän ja muut Suomen kulttuurialalla tekevät kaikkensa, että päästäisiin edes lähelle.