Vietin aikaani kahden riitelevän naisen ja täytettyjen lintujen keskellä. Rasittavaa seuraa, mutta silti nautin joka hetkestä. Kiitos kirjailija Marja-Liisa Vartion!
Hänen olivat linnut -romaania lukiessa mietin, että tämähän on elämässä hyvin tuttu tunne. Mitään ei tapahdu ja kuitenkin koko ajan tapahtuu. Koko ajan tapahtuu, eikä silti mitään tapahdu. Hämmästyttävän lähellä tunnetta, joka elämässä niin usein on.
Jäin romaanin henkilöiden kohdalla pohtimaan elämän peruskysymyksiä. Mihin tämä aika on mennyt, miksi elämän suuntaa on niin vaikea muuttaa?
Kuinka tarkasti kirjailija piirtääkään kuvaa näistä rakkaudettomista, elämäänsä pettyneistä ihmisistä.
Tarinassa pienen paikkakunnan pappilan palaminen muuttaa ruustinna Adele Bromsin elämän. Hänen miehensä, rovasti Broms, on aina ollut enemmän kiinnostunut linnuista, niiden täyttämisestä ja kokoelmansa hoitamisesta, kuin seurakunnan tai edes vaimonsa rakastamisesta.
Kirja kertoo monitasoisen ja -äänisen tarinan siitä, kuinka rovastin kuoleman jälkeen leskirouva ruustinna ja hänen palvelijansa Alman elämät kietoutuvat toisiinsa. Kaksi yksinäistä, rakkautta vaille jäänyttä naista, löytää toisensa – alkaa riidellä, kinastella, muistella ja vuosien kuluessa katkeroitua elämälle.
Kirjan edetessä ihailin, kuinka tarkasti kirjailija piirtääkään kuvaa näistä rakkaudettomista, elämäänsä pettyneistä ihmisistä. Ruustinna ja hänen palvelijansa muistelevat vanhoja juttuja ja riitelevät siinä samalla nöyryyttäen sekä toisiaan että itseään.
Juovatko nämä Vartionkin ihmiset kahvinsa ja apteekkari pirtunsa Ljubov Ranevskajan maatilalla?
Lukiessani sukulaisten jankkauksesta perinnönjaossa, kuvausta rovastin ja ruustinnan kylmästä avioliitosta ja pappilan tulipalon syistä kuulin rakastamani Anton Tšehovin Kirsikkapuiston repliikit. Juovatko nämä Vartionkin ihmiset kahvinsa ja apteekkari pirtunsa Ljubov Ranevskajan maatilalla, Tšehovin Kirsikkapuiston maisemissa?
Vartion pappilan kirsikkapuisto on täytetyt linnut, ja hyvin tšehovilaiseen tapaan tärkeässä osassa ovat myös henkilöiden omat ja yhteiset muistot. Kummallakin kirjailijalla näiden muistojen kautta nousee esiin heidän henkilöidensä elämä, jota ei enää ole - tai jota ei oikeastaan koskaan ole ollutkaan.
Vartio ei kuitenkaan tehnyt tšehovilaista maailmaa suomalaiseen kirkonkylään, vaan jotain omaa ja ainutlaatuista.
Minulle piirtyi tarkka ja rikas kuva vartiolaisesta murtuvasta ja katoavasta maaseudun maailmasta.
Kirjan edetessä tajuan jälleen kerran, että ihmisen elämässä ei ole kyse hopealusikoista, siitä kuka saa kenenkin kuoleman jälkeen irtaimistosta mitäkin, vaan siitä, kuka elämässä sai ja saa rakkautta.
Hyvällä romaanilla on aina monta tasoa. Päällisin puolin Hänen olivat linnut on kertomus pappilan palon seurauksista, sukuriidoista, perhehelvetistä ja pikkukylän sosiaalisesta todellisuudesta.
Kun lukiessa kävelin keskellä kuihtuvaa 1950-luvun kirkonkylää, näin juurettoman palvelija Alman, tissuttelevan apteekkari Holgerin ja sosiaalisen asemanansa menettäneen ruustinnan. Minulle piirtyi tarkka ja rikas kuva vartiolaisesta murtuvasta ja katoavasta maaseudun maailmasta. Mutta tarina oli minulle myös kuvaus luokkayhteiskunnasta. Suomesta, jossa varakkaammalla herrasväellä vielä oli kotiapulaisia.
Marja-Liisa Vartio kuoli vuonna 1966 vain 41-vuotiaana ja Hänen olivat linnut julkaistiin vasta kirjailijan kuoleman jälkeen.
Romaanin viimeisen sivun luettuani mietin kirjailijaa ja hänen elämäänsä. Mitä hän olisi kirjoittanut seuraavaksi? Miksi hän valitsi juuri nämä teemat, ja mistä palaneen pappilan tarina ränsistyneine apteekkeineen saivat alkunsa? Onko sillä mitään merkitystä tekstin tulkintaa ja arvoa ajatellen?
Ei varmaankaan.
Radion Lukupiiri Marja-Liisa Vartion teoksesta Hänen olivat linnut alkaa lauantaina 28.3. klo 19.02. Voit silloin soittaa suoraan lähetyksen 09 144 800 tai osallistua verkkokeskusteluun. Keskustelu aukeaa samaan aikaan lähetyksen kanssa.
Marja-Liisa Vartion Hänen olivat linnut -romaanin eri tulkinnoista ja merkityksestä keskustelevat kirjailijat Miina Supinen ja Juha Hurme. Toimittajana Jukka Kuosmanen.
