Hyppää pääsisältöön

Muusikko Jukka Perko: "Mulla on aina ollut tarvetta liittyä itseäni isompaan kokonaisuuteen"

– Musiikin kuunteluun ja soittamiseen sai käyttää aikaa, se oli sallittu turhuus, kuvaa jazzmuusikko Jukka Perko lapsuuttaan. Musikaalinen poika eteni palolla ja musa edellä, häntä ajoi kova tahto soittaa hyvin.

14-vuotiaana omilla säästöillään saksofonin ostanut Jukka Perko oppi nopeasti nuotit ja soitti paljon myös korvakuulolta. Nuori muusikko löysi haastetta harjoitteluun jazzmusiikista, siellä saksofonia käytettiin laajimmin.

1980-luvun Huittisissa, Perkon kotipitäjässä, ei ollut ruuhkaksi asti nuoria jazzharrastajia. Mutta onneksi oli Pori Jazz, missä käytiin kuuntelemassa ja vihdoin itsekin soittamassa.

"En ymmärtänyt, miten legendaarisia muusikoita ne oli – mä vaan soitin"

Varsinainen musiikillinen täysosuma iski kesän 1986 festareilla, kun Jukka Perko intoutui trumpetisti Jon Faddiksen esiintymisestä niin, että marssi tarjoutumaan itsekin lavalle.
– Sanoin, että osaan nää biisit ja voin tulla sun bändiin soittamaan, Perko kuvaa suoraviivaista menoaan.

Alle kaksikymppinen saksofonisti ei kumartanut kuvia, ei miettinyt, millainen ura amerikkalaistrumpetistilla oli takanaan.

En ajatellut mitään! Mulla oli palo ja kova tahto soittaa hyvin, menin vaan musa edellä!― Jukka Perko

Faddis vakuuttui suomalaismuusikon kyvyistä, pyysi tämän puhelinnumeron ja sanoi keksivänsä lahjakkaalle ja taitavalle miehelle "jotakin".

Seuraavana vuonna Jon Faddis kokosi bändiä legendaarisen trumpetisti Dizzy Gillespien ympärille – ja Perko matkusti New Yorkiin.

Kesäkiertueella nuorimies auttoi vierellään soittanutta saksofonisti Sam Riversia, jonka nuotinlukutaito oli vähän niin ja näin.
– En ymmärtänyt, miten legendaarisia muusikoita ne oli, mä vaan soitin. Ja se oli hyvä.

"Mulla on musiikissakin halu mennä juurille, jonnekin syvälle"

Kiertueen jälkeen Jukka Perko palasi Suomeen.

– Kaikki oli tapahtunut vahingossa, en ollut valmistautunut yhtään, Perko toteaa. – Olin ujo ja ihmisenä kesken, ei ollut mitään valmiuksia jäädä.

Satakuntalaisessa maanviljelijäperheessä ei kasvettu haihattelemaan. Talonpoikaisessa maailmankuvassa yllätykset tasattiin pois, mölyt pidettin mahassa ja tunteet hallittiin.

Itkupilleistä ei ole aamuverkoille.― Jukka Perko

Tasaisen, turvallisen ja vanhanaikaisenkin koti- ja koulukasvatuksen saaneelle Perkolle musiikki on ollut aina se sallittu turhuus.

– Maaseudulla kuntourheilu oli merkki siitä, että ei ole tehnyt tarpeeksi töitä, jos on vielä aikaa tai energiaa juoksennella ympäriinsä. Musiikin kuunteluun ja soittamiseen sai käyttää aikaa.

Suvussa on musikaalisuutta sekä isän että äidin puolella. Jukka Perko muistaa lapsuudestaan virret ja iskelmämusiikin, seitsemän vuotta vanhemman isoveljen progelevyt ja isän yllättävän fanituskohteen.

– Abba voitti Euroviisut ja isästä tuli viisikymppisenä fani. Se osti kasetteja ja soitti niitä autossa todella kovaa!

Serkusten bändissä viisi-kuusivuotiaana pahvilaatikkorumpalina aloittanut Perko on palannut lapsuuden musiikkimuistoihin useissa levytyksissään.

– Mulla on aina ollut tarvetta liittyä itseäni isompaan kokonaisuuteen. Haluan sen tunteen, että mennään juurille, syvälle.

Niinpä Perko on tarttunut virsiin, tangoon, Olavi Virran musiikkiin ja 30-luvun jazziin.

– Tiedän, että mulla on paljon annettavaa traditionaaliseen musiikkiin, olen velvollinen tekemään sitä! Perko sanoo painokkaasti ja huomauttaa, että velvollisuus on selkeä käsite.

Velvollisuus vapauttaa!― Jukka Perko

"Puhelinlangat ja linnut oli mulle nuottiviivasto ja nuotit"

Jukka Perkolle ympäröivä maailma näyttäytyy aina muusikkouden kautta. Samalla tavalla kuin hän vasta isäksi tulleena näki kaupungilla yhtäkkiä kaikki lastenvaunut, hän muusikkona liittää näkemänsä ja kokemansa musiikkiin.

– Lomalla Kreetalla istuskelin kahvilla ja katselin taivaalle. Tasaisin välein olleet puhelinlangat ja linnut siinä oli nuottiviivasto ja nuotit.

Intohimoisesti musiikissa elävä Perko pulppuaa ideoita, joita ei pysty itse kaikkia toteuttamaan.

– Mulla on paljon ideoita, joihin oma muusikkous ei taivu. On ollut ihanaa, luovaa ja mukavaa tarjota ideoita muille, Viapori Jazzin taiteellisena johtajana pitkään toiminut Perko sanoo.

Kolme eri ikäistä tyttöä puutalojen reunustamalla kadulla amerikanraudan vieressä poseeraamassa.
Musiikin lisäksi lapset tuovat merkityksellisyyttä Jukka Perkon elämään. Kolme eri ikäistä tyttöä puutalojen reunustamalla kadulla amerikanraudan vieressä poseeraamassa. Kuva: Jukka Perko Jukka Perko,Kuusi kuvaa

Jukka Perko ei koe olevansa opettajatyyppiä, vaikka joskus on improvisaatiota opettanutkin.

– Opettamisen into lopahtaa, jos oppilaalla ei ole paloa. Paloa ei voi opettaa.

Etiikkaa, moraalia ja käytöstapoja sen sijaan voi ja pitää opettaa – perheen jälkikasvulle.

– Musiikin lisäksi syvä merkityksellisyyden tunne tulee lapsille annetusta ajasta. Lasten kasvattaminen on aikuisten kasvattamista, kolmilapsisen uusperheen isä sanoo.

Lapselle annettu aika ja energia menee sellaiseen tarkoitukseen, että siitä tulee syvä merkityksellisyyden tunne.― Jukka Perko

Rakastava ja rajoja piirtävä isä siteeraa 5-vuotiaana tähtitaivasta katsellutta tytärtään: "Jos maa olisi lähempänä taivasta, sitä ei sanottaisi maapalloksi vaan taivasmaaksi. Siellä ihmiset eläis onnellisempina."

Samalla tavalla kuin talvisella tähtitaivaalla tuikkii ääretön määrä tähtiä, Jukka Perkon mielestä ihmisessä on mysteeri.

– Ihmisen sisällä on avaruus, paljon kartoittamatonta ja tutkimatonta.