Hyppää pääsisältöön

Ensemble Transparent kartoittaa suomalaista nykyimpressionismia

Ensemble Transparentissa soittaa kolme kokenutta ja taitavaa suomalaismuusikkoa - huilisti Erica Nygård, alttoviulisti Torsten Tiebout ja harpisti Päivi Severeide. Tältä soitinyhdistelmältä kuulija luonnostaan odottaa impressionismin sävyjä, ja Pilfink-yhtiön uutuuslevy vastaa odotuksiin. Ensemble Transparent kartoittaa suomalaista impressionismia mietteliäin, kirkkain soinnein.

Ensemble Transparent
Ensemble Transparent Uudet levyt

Levyllä on vain kolme lyhyehköä teosta. Kokeneen Lars Karlsonin sointuisasti keinahteleva Koralmetamorfoser on harmonioiltaan ja sointiväreiltään lähimpänä impressionismin ranskalaista ydintä. Vaasan Kuula-opistossa vaikuttavan Petri Judinin Mangalam soi astetta kromaattisemmin, mutta pitäytyy herkkäpiirteisen kolorismin selvissä, perinteisissä keinoissa. Atso Almilan Pages and Footnotes puolestaan viittaa Les Six -ryhmittymän leikkisään, uusklassiseen siipeen.

Puolen tunnin kokonaisuus on palkitsevaa kuunneltavaa. Tunnelma pysyy yhtenäisenä, kun sitä ei rikota väkinäisillä täytekappaleilla, mutta triolle myötäkarvaisin ilmaisu tulee hyödynnettyä laajasti.

Kun kotimaisen orkesteri- ja kamarimusiikkityön huipulla rutinoituneet muusikot pääsevät soittamaan näin luonnollisesti etenevää, prässäämätöntä ja sointuisaa, itse tilaamaansa musiikkia, tulos on tietysti mainio. Ongelmia kuuluu lähinnä Judinin teoksen kromaattisissa alttoviulukuluissa, joiden intonaatiota Tiebout olisi levytyksessä voinut työstää tarkemmin. Staattisemmat, herkät harmoniat trio onneksi saa soimaan kristallinkirkkaina ja herkkinä. Kömpelyyttä on myös levyvihkosen teksteissä, etenkin suomenkielisissä käännöksissä.

Kokonaisuus on kuitenkin ihastuttava muistutus siitä, että suomalaisessa nykymusiikissa on herkkä, koloristinen ja helposti lähestyttäväkin puolensa. Voisin kuvitella, että Ensemble Transparent toimisi loistavasti minkä tahansa kesäfestivaalin myöhäisillan tunnelmapalana.

Lars Karlson: Koralmetamorfoser. Petri Judin: Mangalam. Atso Almila: Pages and Footnotes. - Ensemble Transparent (Erica Nygård, huilu, Torsten Tiebout, alttoviulu, ja Päivi Severeide, harppu). (Pilfink, JJVCD-220)

Kuuntele Uudet levyt 24.3.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Myöhäisromantiikkaa ja tasa-arvoa kokonaisvaltaisella laadulla

    Levyarvostelu

    Viulisti Eriikka Maalismaan ja pianisti Emil Holmströmin uutuuslevy upottaa minut vielä syvemmälle romantiikkaan kuin heidän edellinen, tunteiden myllertämisestä Emma-palkittu Schumann-levynsä. Periodiromantiikkaan hurahtanut duo jatkaa tunneilmaisuaan suolikielisellä viululla ja vuoden 1882 Bösendorferilla, mutta musiikki on aivan romantiikan lopusta. Richard Straussin ja Amy Beachin sonaatit osallistuvat taidemusiikin tasa-arvokeskusteluun, mutta miten, sen saa kuulija päättää.

  • Tarkkapiirtoiset eleet, huokoiset taustat

    Levyarvostelu

    Suomalaistaustainen Ondine-yhtiö on alkanut syventyä Baltian taidemusiikkiin myös historiallisesti. Viime syksynä ihastuin levyyn, jolla Ondine esitteli kanadanlatvialaisen Talivaldis Keninšin lakonisen kirkasta musiikkia. Nyt kuva tästä vuonna 2008 kuolleesta, omaäänisestä impressionisti-modernistista täydentyy kahdella sinfonialla, jotka Keninš sävelsi 1970-luvulla uudessa kotimaassaan Kanadassa.

  • Kolmen levyn kommenttiraita Brandenburgilaisille

    Levyarvostelu

    Vuonna 2001 kapellimestari Thomas Dausgaard ja Ruotsalainen kamariorkesteri alkoivat tilata nykysäveltäjiltä sisarteoksia Johann Sebastian Bachin Brandenburgilaisille konsertoille. Kahden vuosikymmenen projekti on nyt pakattu tripla-CD:lle, jonka hauskuus kumpuaa Brandenburgilaisten konserttojen rikkaista kokoonpanoista ja nykymusiikin vapaudesta.

  • Nico Muhlyn kimmoisuus sopii Pekka Kuusistolle

    Levyarvostelu

    Pari vuotta sitten Pekka Kuusisto aloitti Norjalaisen kamariorkesterin vierailijana. Suhde on kehittynyt niin, että tällä kaudella hän jatkaa taiteellisena johtajana. Kuusiston ja norjalaisten yhteinen debyyttilevy paljastaa, että suhteen kiihkeys perustuu rohkealle rosolle. Nico Muhlyn intensiivinen viulukonsertto Shrink sopii esittäjilleen kuin nenä päähän ja saa äärimmäisen tiiviin tulkinnan, kun taas Philip Glassin minimalismi ei raikastu edes Kuusiston taikakosketuksesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua