Hyppää pääsisältöön

Ensemble Transparent kartoittaa suomalaista nykyimpressionismia

Ensemble Transparentissa soittaa kolme kokenutta ja taitavaa suomalaismuusikkoa - huilisti Erica Nygård, alttoviulisti Torsten Tiebout ja harpisti Päivi Severeide. Tältä soitinyhdistelmältä kuulija luonnostaan odottaa impressionismin sävyjä, ja Pilfink-yhtiön uutuuslevy vastaa odotuksiin. Ensemble Transparent kartoittaa suomalaista impressionismia mietteliäin, kirkkain soinnein.

Ensemble Transparent
Ensemble Transparent Uudet levyt

Levyllä on vain kolme lyhyehköä teosta. Kokeneen Lars Karlsonin sointuisasti keinahteleva Koralmetamorfoser on harmonioiltaan ja sointiväreiltään lähimpänä impressionismin ranskalaista ydintä. Vaasan Kuula-opistossa vaikuttavan Petri Judinin Mangalam soi astetta kromaattisemmin, mutta pitäytyy herkkäpiirteisen kolorismin selvissä, perinteisissä keinoissa. Atso Almilan Pages and Footnotes puolestaan viittaa Les Six -ryhmittymän leikkisään, uusklassiseen siipeen.

Puolen tunnin kokonaisuus on palkitsevaa kuunneltavaa. Tunnelma pysyy yhtenäisenä, kun sitä ei rikota väkinäisillä täytekappaleilla, mutta triolle myötäkarvaisin ilmaisu tulee hyödynnettyä laajasti.

Kun kotimaisen orkesteri- ja kamarimusiikkityön huipulla rutinoituneet muusikot pääsevät soittamaan näin luonnollisesti etenevää, prässäämätöntä ja sointuisaa, itse tilaamaansa musiikkia, tulos on tietysti mainio. Ongelmia kuuluu lähinnä Judinin teoksen kromaattisissa alttoviulukuluissa, joiden intonaatiota Tiebout olisi levytyksessä voinut työstää tarkemmin. Staattisemmat, herkät harmoniat trio onneksi saa soimaan kristallinkirkkaina ja herkkinä. Kömpelyyttä on myös levyvihkosen teksteissä, etenkin suomenkielisissä käännöksissä.

Kokonaisuus on kuitenkin ihastuttava muistutus siitä, että suomalaisessa nykymusiikissa on herkkä, koloristinen ja helposti lähestyttäväkin puolensa. Voisin kuvitella, että Ensemble Transparent toimisi loistavasti minkä tahansa kesäfestivaalin myöhäisillan tunnelmapalana.

Lars Karlson: Koralmetamorfoser. Petri Judin: Mangalam. Atso Almila: Pages and Footnotes. - Ensemble Transparent (Erica Nygård, huilu, Torsten Tiebout, alttoviulu, ja Päivi Severeide, harppu). (Pilfink, JJVCD-220)

Kuuntele Uudet levyt 24.3.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Valonhohtoista marraskuumusiikkia ukrainalaisin juurin

    Levyarvio

    Taidemusiikkiyleisö janoaa tällä hetkellä syystäkin lohdullisuutta. Levy-yhtiö Ondine on viime vuodet vastannut kysyntään Latvian radiokuoron varmatyylisillä levyillä, joista uusin sisältää Alfred Momotenkon arkaaista, kirkollista ja mystistä diatoniikkaa. Levy erottuu edukseen suitsukkeentuoksun ja valonhohteen tavallista luontevammalla yhdistelmällä, eivätkä Momotenkon ukrainalaiset juuret liene kokonaiselämykselle haitaksi.

  • Walter Sallisen musiikki kasaa soivia merkityksiä niin kuin postmodernin monitaiteen pitää

    Levyarvio

    Modest Musorgskin Näyttelykuvia Viktor Hartmannin näyttelyn pohjalta on kuuluisin esimerkki kuvataiteen innoittamasta taidemusiikista, vaikka usein unohtuu ettei Musorgski muuttanut musiikiksi tauluja vaan kuvitteellisen katselijan mielikuvia. Säveltäjä Walter Sallinen ja kuvataiteilija Markus Jäntti-Tuominen ovat nyt uuden sukupolven innolla tarttuneet Näyttelykuvien materiaaliin ja luoneet siitä postmodernin monitaideteoksen, jonka keskiössä ei ole vain visuaalisuuden ja musiikin vuorovaikutus, vaan myös se, miten vaikutteet, luennat, tekstit peilautuvat, muokkautuvat ja välittyvät taiteiden, aikojen ja ihmisten välillä. Kuulostaa sekavalta mutta tulos on rikkaudessaan luonteva.

  • Vaihteleva yksinlaululevy korostaa Aarre Merikannon melodisuutta

    Levyarvio

    Säveltäjä Aarre Merikannon narratiivi Suomen musiikinhistoriassa on yleensä traaginen. Modernistina hän oli niin paljon aikaansa ja paikkaansa edellä, ettei saanut teoksilleen esityksiä ja sortui oopiumiin. Alban tuore julkaisu säveltäjän kaikista yksinlauluista antaa osaltaan uusia sävyjä kömpelölle narratiiville. Nykykuulijalle Merikanto hahmottuu synnynnäisenä melodikkona, jonka liedeissä on niukalti modernismia mutta viljalti omaleimaista, tiivistä yötunnelmaa.

  • Barokkiviulisti Rachel Podger yksin keskellä hauskaa moninaisuutta

    Levyarvio

    Otsikko kertoo, että maailman parhaisiin barokkiviulisteihin lukeutuva Rachel Podger soittaa uutuuslevyllään "Tutta sola", ihan yksin. Barokin sooloviuluaarteistosta Podger löytää kuitenkin rikkautta, jota ei uskoisi, kun levy käynnistyy sovituksella Bachin urkumonoliitista Toccata ja fuuga d-molli.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua