Hyppää pääsisältöön

Jablonski ymmärtää Skrjabinin masurkat

Frédéric Chopin on kaikkien pianosäveltäjien esikuva, mutta hänen merkittävä masurkkatuotantonsa ei saanut juurikaan jatkajia. Syynä lienee lajityypin etnisyys - myös taidemusiikiksi tyylitellyn masurkan on säilytettävä yhteys puolalaisiin juuriin. Aleksandr Skrjabin sentään sävelsi CD-levyllisen masurkkoja, ja Ondinen uutuudella ruotsalainen pianisti Peter Jablonski tekee kauniisti kunniaa lajityypin perinteelle.

Jablonski: Skrjabin Mazurkas
Jablonski: Skrjabin Mazurkas Uudet levyt

Skrjabin sävelsi masurkkoja uransa mittaan monta pientä satsia, ja vaikka hänen tyylinsä muuttui, masurkkojen esikuvana säilyi Chopinin runollinen, intiimi ja rytmisesti keinahteleva ideaali. Harmonisesti Skrjabinin masurkat ovat moniulotteisempia ja rehevämpiä, ja muistuttavat välillä unenomaista valssia tai jopa sävelrunoa, minkä takia niitä joskus kuulee soitettavan intensiiviseen, myöhäisromanttiseen tyyliin. Onneksi Peter Jablonski ei tee niin, vaan pitäytyy pehmeässä kosketuksessa, läpikuultavassa harmoniassa, mietteliäässä tunnelmassa ja herkästi rullaavassa rytminkäsittelyssä.

Jablonskin soitto on hellempää ja kuitenkin paremmin rullaavaa kuin Artur Pizarron ja Francois Chaplinin aiemmilla kokonaislevytyksillä. Aivan erityisesti pidän Jablonskin rytminkäsittelystä, jossa etnisen masurkan poljento lomittuu romanttiseen rubatoon ongelmitta. Näin viekoittelevaa keinuntaa en kilpailevilta levyiltä kuullut. Äänityskin tukee musiikkia paremmin kuin kilpailijoilla, kun hempeään pehmeyteen on saatu tallennettua myös kimaltavat alukkeet.

Peter Jablonskilla on takanaan komea mutta hieman pirstaleinen ura, ja aiemmin hän on levyttänyt muun muassa Deccalle, DG:lle ja Philipsille. Hienoa että parhaassa iässä oleva, perusohjelmistoa näin ymmärtäväisesti taituroiva skandinaavipianisti on vaihteeksi saatu Ondinen talliin.

Aleksandr Skrjabin: Masurkat op. 3, 25, 40 ym. - Peter Jablonski, piano. (Ondine, ODE 1329-2)

Kuuntele Uudet levyt 24.3.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Monteverdi-valikoima hurmaa kuin pienoisooppera

    Levyarvostelu

    Barokkiguru Rinaldo Alessandrinin johtama laulu- ja soitinyhtye Concerto Italiano on levyttänyt Monteverdia ennenkin. Parin vuoden takainen valikoima Night poimi madrigaalimestarin aarrearkusta musiikkia sotaan ja rakkauteen, kun taas uutuus Daylight keskittyy lauluun, tanssiin ja flirttailuun. Kun näistä aiheista kasataan vetävä, pienoisoopperan kaltainen kokonaisuus, joka vieläpä esitetään kertakaikkisen makoisasti, on kevätkauden voimasoittolevy selvillä.

  • Belle époquen loistavaa laulutaidetta patriarkaatin varjoista

    Levyarvostelu

    Sopraano Laetitia Grimaldi ja pianisti Ammiel Bushakevitz ovat laatineet BIS-yhtiön uutuuslevylle ohjelmiston, joka erottuu edukseen taidemusiikin tasa-arvoistumisen tuottamassa levyvirrassa. Ombres-otsikon alla kokonaisuus esittelee Ranskan Belle époque -aikakauden naissäveltäjien laulutuotantoa, joka on jäänyt varjoihin taidemusiikkikulttuurin keskittyessä suurmiesten suurteoksiin. Joskus tällaisten levyjen parasta antia on moniarvoistumisen ilo, mutta nyt iloa tuo myös herkullisen suoraviivainen musiikki.

  • Mezzo Melis Jaatisen profiililevyllä Skandinavia kohtaa Pariisin

    Levyarvostelu

    Norjassa ja Suomessa opiskellut, Oslossa asuva mezzosopraano Melis Jaatinen on vakiinnuttanut paikkansa etenkin pohjoismaiden oopperalavoilla, mutta omaa levyä on jouduttu odottamaan - tähän asti. Alban julkaisema uutuus "Impressions du nord" esittelee paitsi pätevän laulajan myös kiinnostavan ohjelmistonurkkauksen: Skandinaavisen kansallisromantiikan ranskalaiset vaikutteet ovat tuottaneet intensiivistä, tumman sävykästä musiikkia, joka sopii Jaatisen äänelle.

  • Kotimaiset Vasks-tulkinnat kestävät vertailun

    Levyarvostelu

    Latvialainen säveltäjä Peteris Vasks on noussut mystisen minimalismin kansainväliseksi kärkinimeksi immersiivisellä tunnemusiikillaan. Alban uutuuslevyllä Vasks-tarjontaa lisää säveltäjän ystävä, kapellimestari Juha Kangas, joka Tallinnan kamariorkesterin kanssa on taltioinut kaksi Vasksin suosittua konserttoa. Solisteina sellisti Marko Ylönen ja alttoviulisti Lilli Maijala joutuvat kovaan kansainväliseen vertailuun - mutta pärjäävät hyvin, päätellen siitä että oma sieluni liikahtaa, ja vieläpä Vasksin tarkoittamaan suuntaan.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua