Hyppää pääsisältöön

Jablonski ymmärtää Skrjabinin masurkat

Frédéric Chopin on kaikkien pianosäveltäjien esikuva, mutta hänen merkittävä masurkkatuotantonsa ei saanut juurikaan jatkajia. Syynä lienee lajityypin etnisyys - myös taidemusiikiksi tyylitellyn masurkan on säilytettävä yhteys puolalaisiin juuriin. Aleksandr Skrjabin sentään sävelsi CD-levyllisen masurkkoja, ja Ondinen uutuudella ruotsalainen pianisti Peter Jablonski tekee kauniisti kunniaa lajityypin perinteelle.

Jablonski: Skrjabin Mazurkas
Jablonski: Skrjabin Mazurkas Uudet levyt

Skrjabin sävelsi masurkkoja uransa mittaan monta pientä satsia, ja vaikka hänen tyylinsä muuttui, masurkkojen esikuvana säilyi Chopinin runollinen, intiimi ja rytmisesti keinahteleva ideaali. Harmonisesti Skrjabinin masurkat ovat moniulotteisempia ja rehevämpiä, ja muistuttavat välillä unenomaista valssia tai jopa sävelrunoa, minkä takia niitä joskus kuulee soitettavan intensiiviseen, myöhäisromanttiseen tyyliin. Onneksi Peter Jablonski ei tee niin, vaan pitäytyy pehmeässä kosketuksessa, läpikuultavassa harmoniassa, mietteliäässä tunnelmassa ja herkästi rullaavassa rytminkäsittelyssä.

Jablonskin soitto on hellempää ja kuitenkin paremmin rullaavaa kuin Artur Pizarron ja Francois Chaplinin aiemmilla kokonaislevytyksillä. Aivan erityisesti pidän Jablonskin rytminkäsittelystä, jossa etnisen masurkan poljento lomittuu romanttiseen rubatoon ongelmitta. Näin viekoittelevaa keinuntaa en kilpailevilta levyiltä kuullut. Äänityskin tukee musiikkia paremmin kuin kilpailijoilla, kun hempeään pehmeyteen on saatu tallennettua myös kimaltavat alukkeet.

Peter Jablonskilla on takanaan komea mutta hieman pirstaleinen ura, ja aiemmin hän on levyttänyt muun muassa Deccalle, DG:lle ja Philipsille. Hienoa että parhaassa iässä oleva, perusohjelmistoa näin ymmärtäväisesti taituroiva skandinaavipianisti on vaihteeksi saatu Ondinen talliin.

Aleksandr Skrjabin: Masurkat op. 3, 25, 40 ym. - Peter Jablonski, piano. (Ondine, ODE 1329-2)

Kuuntele Uudet levyt 24.3.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Laajennettua liediä ranskalaisella eleganssilla

    Levyarvostelu

    Melodie, ranskalaisten vastine liedille, on aivan oma genrensä, jossa yhdistyvät hienovireinen tunneilmaisu, valoisa sävelkieli ja tyylikäs flirttailu viihdelaulelman kanssa. Sopraano Veronique Gens esittelee genren parhaita puolia levyllään Nuits (Öitä), jolle raikasta ilmettä antaa säestys: Alexandre Dratwicki on sovittanut melodie-klassikoita pianokvintetille.

  • The Gesualdo Six ja lempeä pärinä

    Levyarvostelu

    Owain Parkin johtama The Gesualdo Six kuuluu brittiläisten lauluyhtyeiden terävimpään kärkeen. Uudella levyllään "Fading" mieskuusikko soveltaa alan klassikkoreseptiä - yhdistetään sellaista renessanssin vokaalipolyfoniaa sellaiseen oman aikamme musiikkiin, että tunnelma pysyy yhtenäisenä.

  • Segerstamin lähtijäislahja: taivaallista Mahleria

    Levyarvostelu

    Leif Segerstamilla on pitkä suhde Turun filharmoniseen orkesteriin, mutta viime keväänä hänen ylikapellimestarikautensa päättyi. Muistoksi jäi useita levytyksiä, ja niistä parhaan Segerstam säästi viimeiseksi. Tulkinta Gustav Mahlerin neljännestä sinfoniasta hohtaa lempeää, sadunomaista valoa yhteisenä lähtijäislahjana kuulijoiden iloksi.

  • Kuorohartautta Pohjanmaalta

    Levyarvostelu

    Cantio Laudis on oululainen, vuonna 2006 perustettu sekakuoro, joka siirtää Pohjois-Pohjanmaan kunniakkaita hengellisen yhteislaulun perinteitä nuorin voimin tulevaisuuteen. Kuoron toinen omakustannelevy, otsikoltaan Rukous, sisältää pikkukappaleita kirkkomusiikin ja taidemusiikin tunnelmalliselta rajalta, ja osoittaa että kirkkokuorot ovat kehittyneet siinä missä maamme muukin musiikki.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua