Kare Eskola
Yle
Frédéric Chopin on kaikkien pianosäveltäjien esikuva, mutta hänen merkittävä masurkkatuotantonsa ei saanut juurikaan jatkajia. Syynä lienee lajityypin etnisyys - myös taidemusiikiksi tyylitellyn masurkan on säilytettävä yhteys puolalaisiin juuriin. Aleksandr Skrjabin sentään sävelsi CD-levyllisen masurkkoja, ja Ondinen uutuudella ruotsalainen pianisti Peter Jablonski tekee kauniisti kunniaa lajityypin perinteelle.
Skrjabin sävelsi masurkkoja uransa mittaan monta pientä satsia, ja vaikka hänen tyylinsä muuttui, masurkkojen esikuvana säilyi Chopinin runollinen, intiimi ja rytmisesti keinahteleva ideaali. Harmonisesti Skrjabinin masurkat ovat moniulotteisempia ja rehevämpiä, ja muistuttavat välillä unenomaista valssia tai jopa sävelrunoa, minkä takia niitä joskus kuulee soitettavan intensiiviseen, myöhäisromanttiseen tyyliin. Onneksi Peter Jablonski ei tee niin, vaan pitäytyy pehmeässä kosketuksessa, läpikuultavassa harmoniassa, mietteliäässä tunnelmassa ja herkästi rullaavassa rytminkäsittelyssä.
Jablonskin soitto on hellempää ja kuitenkin paremmin rullaavaa kuin Artur Pizarron ja Francois Chaplinin aiemmilla kokonaislevytyksillä. Aivan erityisesti pidän Jablonskin rytminkäsittelystä, jossa etnisen masurkan poljento lomittuu romanttiseen rubatoon ongelmitta. Näin viekoittelevaa keinuntaa en kilpailevilta levyiltä kuullut. Äänityskin tukee musiikkia paremmin kuin kilpailijoilla, kun hempeään pehmeyteen on saatu tallennettua myös kimaltavat alukkeet.
Peter Jablonskilla on takanaan komea mutta hieman pirstaleinen ura, ja aiemmin hän on levyttänyt muun muassa Deccalle, DG:lle ja Philipsille. Hienoa että parhaassa iässä oleva, perusohjelmistoa näin ymmärtäväisesti taituroiva skandinaavipianisti on vaihteeksi saatu Ondinen talliin.
Aleksandr Skrjabin: Masurkat op. 3, 25, 40 ym. - Peter Jablonski, piano. (Ondine, ODE 1329-2)
Kuuntele Uudet levyt 24.3.2020, toimittajana Kare Eskola.
