Hyppää pääsisältöön

Jablonski ymmärtää Skrjabinin masurkat

Frédéric Chopin on kaikkien pianosäveltäjien esikuva, mutta hänen merkittävä masurkkatuotantonsa ei saanut juurikaan jatkajia. Syynä lienee lajityypin etnisyys - myös taidemusiikiksi tyylitellyn masurkan on säilytettävä yhteys puolalaisiin juuriin. Aleksandr Skrjabin sentään sävelsi CD-levyllisen masurkkoja, ja Ondinen uutuudella ruotsalainen pianisti Peter Jablonski tekee kauniisti kunniaa lajityypin perinteelle.

Jablonski: Skrjabin Mazurkas
Jablonski: Skrjabin Mazurkas Uudet levyt

Skrjabin sävelsi masurkkoja uransa mittaan monta pientä satsia, ja vaikka hänen tyylinsä muuttui, masurkkojen esikuvana säilyi Chopinin runollinen, intiimi ja rytmisesti keinahteleva ideaali. Harmonisesti Skrjabinin masurkat ovat moniulotteisempia ja rehevämpiä, ja muistuttavat välillä unenomaista valssia tai jopa sävelrunoa, minkä takia niitä joskus kuulee soitettavan intensiiviseen, myöhäisromanttiseen tyyliin. Onneksi Peter Jablonski ei tee niin, vaan pitäytyy pehmeässä kosketuksessa, läpikuultavassa harmoniassa, mietteliäässä tunnelmassa ja herkästi rullaavassa rytminkäsittelyssä.

Jablonskin soitto on hellempää ja kuitenkin paremmin rullaavaa kuin Artur Pizarron ja Francois Chaplinin aiemmilla kokonaislevytyksillä. Aivan erityisesti pidän Jablonskin rytminkäsittelystä, jossa etnisen masurkan poljento lomittuu romanttiseen rubatoon ongelmitta. Näin viekoittelevaa keinuntaa en kilpailevilta levyiltä kuullut. Äänityskin tukee musiikkia paremmin kuin kilpailijoilla, kun hempeään pehmeyteen on saatu tallennettua myös kimaltavat alukkeet.

Peter Jablonskilla on takanaan komea mutta hieman pirstaleinen ura, ja aiemmin hän on levyttänyt muun muassa Deccalle, DG:lle ja Philipsille. Hienoa että parhaassa iässä oleva, perusohjelmistoa näin ymmärtäväisesti taituroiva skandinaavipianisti on vaihteeksi saatu Ondinen talliin.

Aleksandr Skrjabin: Masurkat op. 3, 25, 40 ym. - Peter Jablonski, piano. (Ondine, ODE 1329-2)

Kuuntele Uudet levyt 24.3.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Huippuammattilaiset upeasti Ellington-amatööreinä

    Levyarvostelu

    Duke Ellington kokosi uransa lopulla kolme hengellisen musiikin konserttia, joissa hänen oma jazz-idiominsa yhdistyi gospeliin ja kirkkomusiikkiin. Sopraano Anu Komsi ja multi-instrumentalisti Marzi Nyman ovat vuosien mittaan esittäneet teoksesta omaa versiotaan, joka on nyt saatu myös Alba-yhtiön levylle. Komsi ja Nyman ovat rohkeita ja monialaisia, mutta joutuvat levyllä laajan mukavuusalueensa rajoille - ja tekevät äimistyttävän hienon levyn siitä huolimatta tai juuri siksi.

  • Peteris Vasks - lisää samaa mutta alttoviululla

    Levyarvostelu

    Jos tuntee Peteris Vasksin, Latvian lahjan mystiselle minimalismille, BIS-yhtiön uusi Vasks-levy ei yllätä, muttei myöskään petä. Paatokseen asti tunteellinen, selvälinjainen ja tukevasti tonaalinen musiikki virtailee jälleen kerran hiljaisuudesta tuttujen huippukohtien kautta kauniimpaan hiljaisuuteen. Mutta on sillä oma arvonsa, että alttoviulisti Maxim Rysanov ja Sinfonietta Riga toteuttavat Vasksin idiomin niin kuin pitää.

  • Vivaldi-projektin laaduntarkistus - priimaa pukkaa!

    Levyarvostelu

    Vuonna 2000 levy-yhtiö Naive alkoi levyttää Torinon kansalliskirjaston Vivaldi-kokoelmassa käsikirjoituksina säilyneitä teoksia. Maailmanluokan esittäjistöt ovat tähän mennessä taltioineet kuutisenkymmentä levyä, ja nyt projektissa debytoi ranskalainen barokkiorkesteri Le Concert de la Loge johtajansa, viulisti Julien Chauvinin kanssa - ja laatu pysyy.

  • Laulu antaa Lindbergille ryhtiä

    Levyarvostelu

    Magnus Lindbergin teokset ensilevyttää yleensä Radion sinfoniaorkesteri, ja niin nytkin, vaikka uutuuslevyn teokset Lindberg sävelsi hiljattain Lontoon filharmonisen orkesterin residenssisäveltäjänä. Alkusoiton tapainen Two episodes sekä pitkä vokaaliteos Accused eivät paljasta Lindbergin työkalupakista uutuuksia, mutta lauluteoksen ryhdikkyys saa odottamaan tulevaa oopperaa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua