Hyppää pääsisältöön

Kahdeksan tuntia sivistynyttä ITE-musiikkia?

Kaikhosru Shapurji Sorabji oli brittiläinen säveltäjä, pianisti, kriitikko ja erakkoeksentrikko, joka 1900-luvun alkupuolella työsti valtavan määrän pianomusiikkia post-myöhäisromanttiseen mutta moninaiseen tyyliin. Monia Sorabjin teoksia on pidetty mahdottomina soittaa, ei vain teknisesti vaan myös keston takia. Esimerkiksi Dies irae -teemaan perustuva muunnelmateos Sequentia cyclica on joidenkin mielestä Sorabjin paras, mutta kestää yli kahdeksan tuntia. Ahkera Sorabji-urakoitsija Jonathan Powell on nyt saattanut senkin levylle, joten entistä laajempi perehtyminen Sorabjin taiteeseen on nyt mahdollista. Mutta onko se suositeltavaa?

Sorabji: Sequentia cyclica
Sorabji: Sequentia cyclica Uudet levyt

Sequentia cyclica on läpileikkaus Sorabjin tuotannosta. Kahdenkymmenenseitsemän muunnelman sekaan mahtuu koraalipreludi, passacaglia ja fuuga, jotka kaikki kestävät yli tunnin, kolme hidasta, minimalistista puolen tunnin fiilistelyä, joukko päälle vyöryviä ikiliikkujia, kasa epämääräisen väkivaltaisia fantasioita sekä muutama karaktäärikappale, kuten valssi.

Vaikka teos on tyylillisesti vaihteleva ja selvästi jaksoteltu, massiiviset mittasuhteet aiheuttavat sen, että kuulijan stamina ei riitä seuraamaan musiikin sisältöä perinteisessä mielessä. Levyn äärellä tuntuu selvältä, että Sequentia cyclica on tavallista suuremmalta osalta käsitetaidetta. Sitä ei ole tarkoitettu kuunneltavaksi; kokemiseen riittää tieto siitä, että se on sävelletty, soitettu ja levytetty. Siinä mielessä tuntuu hienolta, että Jonathan Powell on vienyt tämän käsitteellisen performanssin loppuun asti, ja että ihmiskunta ylipäänsä käyttää voimavarojaan myös tällaiseen.

Teos synnyttää mielleyhtymiä myös kansanomaiseen ITE-taiteeseen. Sorabji oli musiikillisesti oppinut henkilö, mutta kahdeksan tunnin järkäleessä jokaisen nuotin paikka ei tunnu yhtä tarkkaan punnitulta kuin tavallisessa musiikissa, ja merkitykset syntyvät laveammin. Sorabji on täyttänyt aikaa omalla pianotekstuurillaan niin kuin ITE-taiteilijat täyttävät peltoja ihmisfiguureilla tai pintoja koristeilla. Toki metodi tuottaa myös radikaalia ja omaäänistä taidemusiikkia - esimerkiksi puolen tunnin nokturnikelluttelu yhden sävelen urkupisteen päällä iskee lujaa, tai ainakin lujempaa kuin meluisa, kaoottisesti ryöppyävä viisinkertainen fuuga.

Sorabji ei ole kyllästänyt Sequentia cyclican laveaa pianotekstuuria minkäänlaisilla esitysohjeilla, minkä takia teos korostaa esittäjänsä tyyliä tai maneereita enemmän kuin tarkemmin kontrolloidut sävellykset. Powellin urakointia on toki pakko kunnioittaa, samoin hänen kykyään pitää moninaiset karaktäärit selvinä, mutta ajoittain urakan määrä kuuluu. Haastavampien variaatioiden virta hidastelee, kun Powell fraasien välillä yrittää omaksua paksua satsia, ja monesti bassopuolen mäiske peittää oikean käden tiheää koristelua. Olisi kiinnostava kuulla muutama paksumpi variaatio metronomin kanssa perattuna.

Tuotannon haasteet kuuluvat myös Powellin passivis-aggressiivisena taustahyräilynä ja paljaimpien harmonioiden ajoittaisina vireongelmina.

Yli kahdeksan tunnin kuuntelu-urakkaan mahtuu monta hienoa hetkeä, ja Sorabjin pelkistetyintä sävelkieltä kuuntelee mielikseen. Debussy-tyylittelyt ja nokturnit todistavat hänen kiistämättömästä taidostaan ja luovuudestaan. Mutta epätoivoiseksi pitää kotikaranteenitilanteen yltyä, ennen kuin voin suositella lähimmäisilleni Sequentia cyclican kokonaiskuuntelua. Etenkin tunnin mittaiset barokkimuodot tuntuivat kuormittavan vastustuskykyäni kohtuuttomasti.

Kaikhosru Shapurji Sorabji: Sequentia cyclica super Dies irae. - Jonathan Powell, piano. (Piano Classics, PLC10206)

Kuuntele Uudet levyt 24.3.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Krishna Nagarajan nyky(kansan)musiikki hurmaa rytmisellä eloisuudella

    Levyarvio

    Italialais-intialainen, Suomeen kotiutunut Krishna Nagaraja tunnetaan viulistina ja alttoviulistina etenkin periodi- ja kansanmusiikkipiireissä. Viime vuodet hän on laatinut Sibelius-Akatemiaan taiteellista väitöskirjaa laveasta polska-aiheesta. Projektin tuloksia on nyt kuultavissa Challenge Classicsin uutuuslevyllä, joka todistaa Nagarajan taidot säveltäjänä. Tales of Norway sisältää norjalaiseen perinteeseen linkittyvää, nykykansanmusiikista ponnistavaa, läpisävellettyä musiikkia, jonka rytminen leikkisyys ja eloisa fantasia tekevät vaikutuksen.

  • Tuplalevyllinen perusteellista klarinetti- ja elektroniikkatutkimusta

    Levyarvio

    Amerikkalainen klarinetisti Lucy Abrams-Husso on kotiutunut Suomeen jo vuosia sitten ja tekee nyt Sibelius-Akatemiassa väitöskirjatutkimusta aikamme amerikkalaisesta ja suomalaisesta klarinettimusiikista. Tutkimusprojektin tuloksia kuullaan SibaRecordsin julkaisemalla tuplalevyllä, joka sisältää seitsemän laajaa teosta klarinetille ja elektroniikalle. Musiikinkuluttajalle tällainen kerta-annos on vähintäänkin riittävä, mutta teosten soinnillinen ja dramaattinen moninaisuus pitää kuulijan mielenkiintoa yllä ja haastaa sopivasti myös perusteellista tutkija-muusikkoa.

  • Lisää sävyjä Vasksin mystiikkapaatokseen

    Levyarvio

    Latvialainen Peteris Vasks on viime vuosina noussut maailmanmaineeseen hempeyttä ja paatosta sekoittavalla versiollaan mystisestä minimalismista. Vasksin luottopianisti Reinis Zarins onneksi tarjoaa päivitystä Vasksin säveltäjäkuvaan Ondinen julkaisemalla uutuuslevyllä, jonka ohjelmistoon sisältyy myös säveltäjän kapinallista ja särmikästä varhaistuotantoa.

  • Kuherruskuukausi Sibeliuksen parissa

    Levyarvio

    Viime syyskuussa Nicholas Collon aloitti Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina, ja lähes saman tien suhde laitettiin koetukselle suomalaisittain vaativalla levytyksellä. Sibeliuksen seitsemäs sinfonia sekä näyttämömusiikkisarjat Kuningas Kristian II ja Pelleas ja Melisande tietysti sujuvat RSO:lta kuin vettä valaen, mutta Collonin tulkinnallinen näkemys joutuu kestämään vertailun pitkään perinteeseen. Onneksi Ondinen julkaisema levytys hehkuu kapellimestarin ja orkesterin kuherruskuukauden auvoa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua