Hyppää pääsisältöön

Pieni mutta taidokas kokoonpano korostaa vokaalipolyfonian herkkyyttä

New York Polyphony on renessanssin vokaalipolyfoniaan erikoistunut mieskvartetti, joka pystyy esittämään neliäänistä, korkeaakin satsia musiikin vaatimalla kirkkaudella ja yhtenäisyydellä. Maailmanluokan osaaminen on tarpeen, koska paastonajan levyllään yhtye esittää Francisco de Peñalosan ja Pedro de Escobarin tunteikasta mutta äärimmäisen herkkää polyfoniaa.

Penalosa: Lamentationes
Penalosa: Lamentationes Uudet levyt

Peñalosa ja Escobar olivat käynnistämässä Espanjan vokaalipolyfonian kultakautta 1400-luvun lopussa, ja heidän mestaruutensa on tiedossa. Mutta juuri koskaan en ole kuullut heidän musiikkiaan yhtä paljaana, viiltävänä ja koskettavana kuin tällä levyllä. Levyn ydin, valikoima Peñalosan säveltämiä valitusvirsiä, on itse asiassa niin intensiivistä kuunneltavaa, että sitä on syystäkin tauotettu hänen L'homme Armé -messunsa vaihtelevilla karaktääreillä sekä hänen ja de Escobarin pienimuotoisemmilla kappaleilla.

Joskus renessanssin vokaalipolyfonia tuntuu liiankin tasaiselta kirkkaudelta, mutta tässä musiikissa on jatkuvasti yksityiskohtia, jotka pysähdyttävät kuulijan todella kuuntelemaan. Kun polyfonia seisahtuu homofonisiksi sointupylväiksi, tai kun terssitön aloitussointu liukuu kohti täyteläisempää harmoniaa, niistä hetkistä ei tunnetta puutu. Molemmat renessanssimestarit eivät myöskään tuki polyfoniaa, vaan luovat vaihtelua äänten määrää alati vaihtelemalla.

New York Polyphonyn sointi rakentuu uskottavalle bassoäänelle, ja korkeat miesäänet puolestaan ovat neutraaleja ja ärsyttämättömiä. Isoon kuoromassaan verrattuna neljän äänen polveilu tuntuu inhimillisemmältä ja sitä on helpompi seurata, koska joka äänellä on oma värinsä. Yhtenäisyyttä on kuitenkin aivan tarpeeksi, ja puhtaus on huikealla tasolla. Herkkyydellä ja hauraudella herkuttelu perustuu äärimmäiseen osaamiseen. Samalla musiikista välittyy pyhyyden tuntu, ja uskon että tällä levyllä New York Polyphonyn valituslaulut pystyvät kurkottamaan yli kirkkokunta- ja uskontorajojen.

"Lamentationes". Francisco de Penalosa: Lamentationes; Missa L'homme armé ym. Pedro de Escobar: Stabat mater ym. - New York Polyphony. (BIS-2407)

Kuuntele Uudet levyt 24.3.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Laajennettua liediä ranskalaisella eleganssilla

    Levyarvostelu

    Melodie, ranskalaisten vastine liedille, on aivan oma genrensä, jossa yhdistyvät hienovireinen tunneilmaisu, valoisa sävelkieli ja tyylikäs flirttailu viihdelaulelman kanssa. Sopraano Veronique Gens esittelee genren parhaita puolia levyllään Nuits (Öitä), jolle raikasta ilmettä antaa säestys: Alexandre Dratwicki on sovittanut melodie-klassikoita pianokvintetille.

  • The Gesualdo Six ja lempeä pärinä

    Levyarvostelu

    Owain Parkin johtama The Gesualdo Six kuuluu brittiläisten lauluyhtyeiden terävimpään kärkeen. Uudella levyllään "Fading" mieskuusikko soveltaa alan klassikkoreseptiä - yhdistetään sellaista renessanssin vokaalipolyfoniaa sellaiseen oman aikamme musiikkiin, että tunnelma pysyy yhtenäisenä.

  • Segerstamin lähtijäislahja: taivaallista Mahleria

    Levyarvostelu

    Leif Segerstamilla on pitkä suhde Turun filharmoniseen orkesteriin, mutta viime keväänä hänen ylikapellimestarikautensa päättyi. Muistoksi jäi useita levytyksiä, ja niistä parhaan Segerstam säästi viimeiseksi. Tulkinta Gustav Mahlerin neljännestä sinfoniasta hohtaa lempeää, sadunomaista valoa yhteisenä lähtijäislahjana kuulijoiden iloksi.

  • Kuorohartautta Pohjanmaalta

    Levyarvostelu

    Cantio Laudis on oululainen, vuonna 2006 perustettu sekakuoro, joka siirtää Pohjois-Pohjanmaan kunniakkaita hengellisen yhteislaulun perinteitä nuorin voimin tulevaisuuteen. Kuoron toinen omakustannelevy, otsikoltaan Rukous, sisältää pikkukappaleita kirkkomusiikin ja taidemusiikin tunnelmalliselta rajalta, ja osoittaa että kirkkokuorot ovat kehittyneet siinä missä maamme muukin musiikki.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua