Hyppää pääsisältöön

Pieni mutta taidokas kokoonpano korostaa vokaalipolyfonian herkkyyttä

Julkaistu . Päivitetty

New York Polyphony on renessanssin vokaalipolyfoniaan erikoistunut mieskvartetti, joka pystyy esittämään neliäänistä, korkeaakin satsia musiikin vaatimalla kirkkaudella ja yhtenäisyydellä. Maailmanluokan osaaminen on tarpeen, koska paastonajan levyllään yhtye esittää Francisco de Peñalosan ja Pedro de Escobarin tunteikasta mutta äärimmäisen herkkää polyfoniaa.

Penalosa: Lamentationes
Penalosa: Lamentationes Uudet levyt

Peñalosa ja Escobar olivat käynnistämässä Espanjan vokaalipolyfonian kultakautta 1400-luvun lopussa, ja heidän mestaruutensa on tiedossa. Mutta juuri koskaan en ole kuullut heidän musiikkiaan yhtä paljaana, viiltävänä ja koskettavana kuin tällä levyllä. Levyn ydin, valikoima Peñalosan säveltämiä valitusvirsiä, on itse asiassa niin intensiivistä kuunneltavaa, että sitä on syystäkin tauotettu hänen L'homme Armé -messunsa vaihtelevilla karaktääreillä sekä hänen ja de Escobarin pienimuotoisemmilla kappaleilla.

Joskus renessanssin vokaalipolyfonia tuntuu liiankin tasaiselta kirkkaudelta, mutta tässä musiikissa on jatkuvasti yksityiskohtia, jotka pysähdyttävät kuulijan todella kuuntelemaan. Kun polyfonia seisahtuu homofonisiksi sointupylväiksi, tai kun terssitön aloitussointu liukuu kohti täyteläisempää harmoniaa, niistä hetkistä ei tunnetta puutu. Molemmat renessanssimestarit eivät myöskään tuki polyfoniaa, vaan luovat vaihtelua äänten määrää alati vaihtelemalla.

New York Polyphonyn sointi rakentuu uskottavalle bassoäänelle, ja korkeat miesäänet puolestaan ovat neutraaleja ja ärsyttämättömiä. Isoon kuoromassaan verrattuna neljän äänen polveilu tuntuu inhimillisemmältä ja sitä on helpompi seurata, koska joka äänellä on oma värinsä. Yhtenäisyyttä on kuitenkin aivan tarpeeksi, ja puhtaus on huikealla tasolla. Herkkyydellä ja hauraudella herkuttelu perustuu äärimmäiseen osaamiseen. Samalla musiikista välittyy pyhyyden tuntu, ja uskon että tällä levyllä New York Polyphonyn valituslaulut pystyvät kurkottamaan yli kirkkokunta- ja uskontorajojen.

"Lamentationes". Francisco de Penalosa: Lamentationes; Missa L'homme armé ym. Pedro de Escobar: Stabat mater ym. - New York Polyphony. (BIS-2407)

Kuuntele Uudet levyt 24.3.2020, toimittajana Kare Eskola.

Lisää ohjelmasta

  • Tähden kirkkautta ja paimenten ihmetystä keskiajalta

    Levyarvostelu

    Joululevyvalikoiman ajallisesti etäisin uusi joululevy tuo joulun ihmeen kaikista lähimmäksi, ainakin minulle. Boston Camerata ja kokenut keskiaikatyylittelijä Anne Azema ovat rakentaneet pelkistetyistä soittimista, muinaisista lauluista ja latinankielisistä teksteistä levyn, jolla soi tähden kirkkaus, paimenten ihmetys ja vähän myös itämaiden tietäjien eksotiikka.

  • Gambojen pehmeä särinä tuo joulun 1600-luvulta

    Levyarvostelu

    1600-luvun vaihteessa kuningatar Elisabeth I:n Englannissa joulua odotettiin hartaammin kuin nykyään, eikä joulupäivästä alkanut juhlakausikaan ollut rajua riekkumista, etenkään hovissa. Tässä hengessä loistava gambayhtye Fretwork ja mezzosopraano Helen Charlston ovat koonneet uuden joululevynsä, jota kuunnellessa musiikin harras kauneus valtaa tilan kulutusjuhlalta.

  • Lauluyhtyejoulu on jo perinne

    Levyarvostelu

    Lauluyhtye Rajattoman suosittu joulutuplalevy julkaistiin liki kaksikymmentä vuotta sitten. Se on kestänyt aikaa yllättävän hyvin ja lisäksi synnyttänyt Suomeen uuden joulumusiikkiperinteen, kevyesti vahvistettujen lauluyhtyeiden kirkkokelpoisen jouluviihteen. Siitä perinteestä ammentaa myös lauluyhtye Kuvaja uudella joululevyllään Tästä alkaa joulu.

  • Miltä joulu kuulostaa nykysaameksi?

    Levyarvostelu

    Norjan saamelainen Kajsa Balto joikaa ja laulaa nykysaamelaiseen maailmanmusiikkityyliin, joka löytää varsin erikoisen sovelluksen Balton uuden joululevyn musiikista. Yhtyeensä ja välillä orkesterin kanssa Balto tyylittelee saameksi Erkki Melartinin Lapin joulun, Adolphe Adamin Joululaulun ja pari keskieurooppalaista jouluvirttä, ja kun seassa on Balton omaakin musiikkia, kokonaisuus palauttaa mieleen, että monet joulun perinteet ovat kulttuurienvälisiä sulautumia.

  • Pergolesi: Stabat mater / Ensemble Resonanz

    Stabat mater täynnä tunnetta

    Levyarvostelu

    Giovanni Battista Pergolesin Stabat Mater on yksi barokin tunnetuimpia kappaleita, nuorena kuolleen säveltäjän koskettava joutsenlaulu. Vuosien varrella olen kuullut Pergolesin Stabat materista alati koskettavampia levytyksiä, kun muusikot ovat yhä paremmin ymmärtäneet barokin intonaation, tyylin ja affektiivisuuden saloja, ja Ensemble Resonanzin uutuus menee taas kärkeen. Näin murheissaan ei äiti ole aiemmin seissyt poikansa ristin juurella.

  • Northern Variations / Osmo Palmu

    Kitaristi Osmo Palmu löytää henkilökohtaisen yhteyden Karjalasta Espanjaan

    Levyarvostelu

    Suomessa riittää klassisen kitaran osaajia ja heillä levyideoita, mutta kitaristiemme keskipolvea edustavan Osmo Palmun uutuuslevyn idea on mitä oudoin: Palmu yhdistää kitaran espanjalaisen ydinperinteen suomalaisen ja karjalaisen kansanmusiikin ikivihreisiin. Ennakkoluuloisesti ajattelin, että näin etäisten musiikkien pienin yhteinen nimittäjä ei voi kantaa, mutta olin väärässä. Espanja ja Karjala yhdistyvät Palmun persoonallisessa musiikkikokemuksessa sekä hän sovituksissaan, jotka tekevät kunniaa kitaran moninaiselle historialle.

  • Sorabji: Sequentia cyclica

    Kahdeksan tuntia sivistynyttä ITE-musiikkia?

    Levyarvostelu

    Kaikhosru Shapurji Sorabji oli brittiläinen säveltäjä, pianisti, kriitikko ja erakkoeksentrikko, joka 1900-luvun alkupuolella työsti valtavan määrän pianomusiikkia post-myöhäisromanttiseen mutta moninaiseen tyyliin. Monia Sorabjin teoksia on pidetty mahdottomina soittaa, ei vain teknisesti vaan myös keston takia. Esimerkiksi Dies irae -teemaan perustuva muunnelmateos Sequentia cyclica on joidenkin mielestä Sorabjin paras, mutta kestää yli kahdeksan tuntia. Ahkera Sorabji-urakoitsija Jonathan Powell on nyt saattanut senkin levylle, joten entistä laajempi perehtyminen Sorabjin taiteeseen on nyt mahdollista. Mutta onko se suositeltavaa?

  • Askeleet kahdelle / Miljoonasade & Jyväskylä Sinfonia

    Miljoonasade ja Jyväskylä Sinfonia: Vakiintunutta laatua hiteissä ja sovituksissa

    Levyarvostelu

    Pitkän linjan hittikone Miljoonasade, Jyväskylän lahja Suomi-rockin pop-laidalle, on yhdistänyt voimat paikallisen sinfoniaorkesterin kanssa ja julkaissut ystävänpäiväksi levyn Askeleet kahdelle. Vanhoina huonoina aikoina rytmimusiikin ja sinfoniaorkesterin yhdistelmillä oli tapana luhistua esteettisesti, mutta sovittamisessa ja äänityksessä on sittemmin edistytty niin paljon, että rakennelmat pysyvät pystyssä - niin tälläkin kertaa.

Aiheeseen liittyvää

  • And the sun darkened: Music for passiontide

    Paastopöytään renessanssiherkkuja moderneilla mausteilla

    Levyarvostelu

    Vokaaliyhtye New York Polyphonylta on lupa odottaa hyvää musiikkia hiljaiseen viikkoon. BIS-levytysten myötä yhtye on noussut renessanssipolyfonian kärkinimiin, mutta neljän miehen tiivis kokoonpano pitää musiikin luonnostaan kelvollisena paastopöytään. Kvartetin uutuus "And the Sun Darkened" lunastaa odotukset, ja maustaa renessanssipolyfonian ikiaikaisuutta parilla uudemmalla teoksella.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua