Ville Matilainen
Yle
Vuosina 1983 ja 1984 ensiesitetty Velipuolikuu palasi Yle Areenaan koko viidentoista jakson komeudessaan. Suomalaista sketsiviihdettä uudistaneesta sarjasta on jäänyt elämään kohtauksia, jotka takertuivat omana aikanaan ajankohtaisiin ihmisiin ja aiheisiin, mutta myös pätkiä, missä absurdius ajaa perinteisen huumorintajun yli ja jauhaa sen silkaksi hanukkaaksi. Kokosimme ikimuistoisimmat sketsit sarjasta.
Ala porvariksi
Velipuolikuun tietoisku antaa huutia harmaalle tasa-arvoisuudelle ja sosiaaliselle yhteishyvälle. On muistettava, että 1980-luvun alun poliittinen ilmapiiri oli Suomessa vielä hyvin erilainen mitä 40 vuotta myöhemmin. Sketsillä tökittiin ilmeisen tietoisesti arvomaailmojen ampiaispesään. Porvarillisuuden "ihanteille" ivailu ja päähenkilön leiskuvan punainen paita kuumentavat tunteita vielä 2020-luvullakin. Tietoiskusarjan muita maineikkaita iskuja olivat mm. Ole spontaani ja Ota viinaa. Esko Hukkasen näyttelijäntyö on puhuttelevuudessaan täyttä timanttia.
Laskiämpäri
Pontsan perheen (Kari Heiskanen, Eeva Litmanen ja Esko Hukkanen) arkinen vääntö jäteastian tyhjentämisestä sekä kuuntelemisen ja oikein kuulemisen tärkeydestä. Pätkän suosio selittynee juuri sen arkisuudella: katsoja pääsee seuraamaan perheen sisäistä shakkimittelöä, jossa pelinappuloiden hienovaraista asettautumista kahvipöydän ympärillä ei malta jättää kesken.
Pääsiäishanukas
Pirkka-Pekka Peteliuksen oma suosikki kaikkien komediatuotostensa joukosta on jo kotimaisten pääsiäisperinteiden klassikko. Kohtausta on jäljitelty, mutta kuten hanun perinneresepti, on alkuperäinen esitys tälläkin kertaa se mehevin kattaus. Sketsi on kaikessa älyttömyydessään juuri sitä, mistä Velipuolikuussa oli räväköimmillään kyse. Näyttelijöiden intensiivinen pokerinaaman pitäminen tuo tallenteelle oman viihdearvonsa.
Raivola-rysapöksyt
Tv-signaali toimi neuvostoaikana molempiin suuntiin ja niinpä etelärannikolla asuvat suomalaiset pääsivät näkemään myös virolaisia ohjelmia. Se, mitä ruudusta näkyi ja kuului, tuntui keskivertosuomalaisen silmin tulevan aivan eri ajasta ja maailmasta. Kuvanlaatu oli usein rakeinen, ihmiset vanhanaikaisesti puettuja ja – mikä oudointa – he puhuivat hassua kieltä. Velipuolikuussa innostuttiin Eesti-tv:n lähetyksistä ja näiden pohjalta valmistui siansaksainen mainsofilmi, jossa luotetaan ennen kaikkea Kari Heiskasen arvovaltaiseen ilmaisutyöhön.
Veikko ja Johannes
1960- ja 1970-lukujen poliittiset kolossit Johannes Virolainen (kesk.) ja Veikko Vennamo (SMP) tehtiin uudella vuosikymmenellä katsojille tutuiksi Peteliuksen ja Kari Heiskasen kahvipöytäsekoilun voimin. Rusinoita pullista etsitään (vai mitenkä se meni?) ja sketsin kohteiden ikääntymiselle nauretaan hieman ilkeäänkin sävyyn.
Fylli-täti
Edes koko kansan satutäti Kylli "Kylli-täti" Koski ei säästynyt puolikuulaisten pilkalta. Pirkka-Pekka Petelius veti peruukin päähänsä ja ryhtyi maalaamaan esikuvansa tavoin varsin eroottissävyistä tarinaa, joka ei varmasti soveltunut perheen pienimmille. Sketsi on oiva esimerkki Peteliuksen tavaramerkkimaneereista, jossa tunnettujen henkilöiden imitointi ja silkka peteliusmainen improvisointi paiskaavat kättä vastustamattomalla tavalla.
Värähtää sisimpäni ripsi
Ehdottomuudestaan tunnettu ohjaaja Mikko Niskanen (1929–1990) on toiminut varsin selvänä esimerkkinä tässä sketsissä tavattavalle elokuvamiehelle. Vihanhallintansa kanssa kamppaileva ohjaaja (Heiskanen) on niin tarkka taiteellisesta näkemyksestään ettei nuori Ilpo (Petelius) voi kuin yrittää parhaansa.
Minkä sketsin sinä muistat parhaiten Velipuolikuusta? Kerro muistosi artikkelin alapuolella löytyvässä kommenttikentässä.
