Ida Paul ja Kalle Lindroth tietävät, miten tehdään radioystävällistä popmusiikkia musiikkia koko kansalle
"Jokainen ala-asteope pystyy soittamaan nämä biisit läpi”, Kalle Lindroth sanoo.
Mutta se ei tarkoita, että niiden säveltäminen olisi helppoa.
Tavastia on tupaten täynnä lauantai-iltaa juhlivia nuoria. Innokkaimmat änkevät ihmismeren läpi eteen, mutta tunnelma on leppoisa.
On tammikuu, mutta täällä odotetaan jo kesää. Lavalla Ida Paul ja Kalle Lindroth soittavat kitaraa ja laulavat. Kyseessä on kaksikon 5+5-kiertueen päätöskeikka.
“Laita kädet ilmaan nyt / jos sä kaipaat aikoi noita / kun tammenterhot oli kolikoita / ja kun välkäl oltiin kotii meillä oli koira”
Ihmiset laulavat kuorossa melkein joka kappaleen. Hiekkalaatikolla, Hullu exä, Sano mun nimi ääneen, Vuonna nolla ja niin edelleen. Iso osa kappaleista lauletaan vierustoverille: ystävälle, deitille, avopuolisolle.
Helppoa ja ah-niin-ihanaa.
Kuvat: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Kunnon korvamatoja ei aina arvosteta.
Kerrasta päähän jämähtävän popmelodian tekeminen on taitolaji, jossa harva menestyy. Silti tarttuvimpiin hitteihin lyödään usein kaupallisuuden, laskelmoinnin ja yliyrittämisen kaltaisia leimoja.
Niin myös Ida Paulin ja Kalle Lindrothin kappaleisiin, joista suosituimmilla on Spotifyssa miljoonia kuunteluita ja joiden tahtiin tullaan Suomessa laulamaan ja tanssimaan pitkään. Ehkä vuosien ajan.
Paul ja Lindroth tekevät popmusiikkia, jossa kitaran, pianon ja basson säestämät laulustemmat kertovat tarinoita parikymppisten kaupunkilaisten elämistä. Avainsanoja: kesä, nuoruus, nostalgia, rakkaus, herkkyys, akustisuus.
Muusikot istuvat HMC Publishingin studion sohvalla Töölössä ja yllättyvät, kun huomautan, että heidän musiikkiaan on moitittu laskelmoiduksi ja radioystävälliseksi.
– Ehkä se tulee siitä, että me kuunnellaan tosi paljon popmusiikkia, Paul järkeilee.
Jokainen ala-asteope pystyy soittamaan nämä biisit läpi.
Lindroth huomauttaa, etteivät hän tai Paul ole kummoisiakaan kitaristeja.
– Jokainen ala-asteope pystyy soittamaan nämä biisit läpi. Ehkä siitä tulee se ajatus laskelmoinnista, radioystävällisyydestä. Meidän musiikki on myös tietyllä tapaa tämän päivän kansanmusaa.
Singlet kuten Hakuammuntaa, Parvekkeella ja Planeetat ovat kieltämättä kansanomaisia. Niiden tarinat ovat riittävän yleisiä ja tavallisia, jotta ne resonoivat mahdollisimman isossa yleisössä.
Kansanmusiikki ja tavallisuus on kiinnostava kombo, sillä sekä Paul että Lindroth ovat eläneet aika epätavalliset elämät.
Kuvat: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Ida Paulista (s. 1997) piti tulla jalkapalloilija. Hän pelasi Espoon Hongan juniorijoukkueessa ja kävi vielä lukioikäisenä yhdysvaltalaisten huippuyliopistojen scouting-leireillä. Taso ei riittänyt urheilustipendiin, mutta Paul jatkoi opiskelijahakua muita reittejä. Hän oli asunut ala-asteikäisenä vuoden New Hampshiressa ja halunnut pitkään palata Yhdysvaltoihin opiskelemaan.
Keväällä 2015 melkein vuoden kestänyt hakuruljanssi palkittiin paikalla maailman tunnetuimmassa Ivy League -yliopistossa Harvardissa.
Enää piti ratkaista, voisiko hän samaan aikaan opiskella Yhdysvalloissa ja tehdä musiikkia Suomessa. Jalkapallon ja opiskelujen lisäksi hänellä oli orastava ura laulunkirjoittajana.
Video oli nostettu uutisiin, joissa sanottiin, että Ida Paul on Suomen Birdie. Olin, että okei, mitäs nyt sitten?
Paul oli esittänyt ensimmäisen oman biisinsä 8. luokan kevätjuhlassa Tammisaaressa. Tammikuussa 2014 hän latasi lukiokavereidensa patistamana Youtubeen Nuorten toimintakeskus Hapessa äänittämänsä kappaleen Walk On By.
– Pari tuntia myöhemmin havahduin siihen, että puhelimeeni sateli viestejä. Video oli nostettu uutisiin, joissa sanottiin, että Ida Paul on Suomen Birdie. Olin, että okei, mitäs nyt sitten?
Carla Ahonius, joka työskenteli tuolloin vielä Warnerilla, kutsui Paulin käymään levy-yhtiössä. Samoihin aikoihin Jenni Vartiainen viestitti, että olisi ihanaa tavata. Se oli alaikäiselle lukiolaiselle “aika hurja juttu”.
Paul päätti pitää heti alkuun välivuoden Harvardista ja keskittyä musiikkiin. Hän pääsi tekemään musiikkia kotona, studiossa ja biisileireillä. Kirjoittamaan biisejä Lasse Kurjen, Iisa Pykärin, Joonas Angerian ja Kalle Lindrothin kaltaisten ammattilaisten kanssa.
Keväällä 2015 syntyi Warnerin biisileirillä Roope Salminen & Koirat -yhtyeen kesähitti Madafakin darra, johon Paul lauloi kertosäkeen. Seuraavan kesän hän kiersi bändin kanssa keikkalavoja.
18-vuotiaana Paul oli jo musiikkialan ammattilainen.
Kuvat: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Kalle Lindroth (s. 1989) oli ampaissut teini-ikäisenä poptähdeksi.
Smak on nyt käytännössä unohdettu, mutta muutaman vuoden ajan bändi oli Suomen isoimpia musiikkilupauksia. The Rasmuksen aikanaan löytänyt Teja Kotilainen oli kiinnittänyt heidät levy-yhtiölleen ja pannut kaikki paukkunsa siihen, että bändi olisi suomirokin seuraava menestystarina.
Niin ei ihan käynyt, mutta vuosien ajan Lindrothin ja bändikaverien (Hank Solo, Lucas Wasama, Markku Saarinen) arki oli Kotilaisen, vanhempien ja opettajien koordinoimaa ja tarkkaan rytmitettyä. Samalla Lindroth viritteli uraa näyttelijänä ja juonsi Ylen nuorten ohjelmaa Summeria.
– Kahdeksan vuotta meni sellaisessa putkessa. Viikot kävin koulua ja kuvasin Kotikatua, viikonloput oltiin studiolla ja keikkailtiin. Vuonna 2012 olin jo aika puhki palanut. Jäätiin vähäksi aikaa tauolle ja rupesin miettimään, mitä elämältä haluaisin, Lindroth sanoo.
Hän etsi käsiinsä Juice Leskisen, Hectorin ja J. Karjalaisen levyjä ja alkoi opetella tekstittämistä, joka oli bändihommissa ollut lähinnä pakollinen paha.
Lindroth teki musiikkia itselleen ja Antti Tuiskulle, myöhemmin myös muun muassa Kaija Koolle, Isac Elliotille ja Mikael Gabrielille sekä Abreulle. Esikoissingle sooloartistina, Annika, julkaistiin vuonna 2014. Levy tehtiin melkein valmiiksi, mutta jätettiin julkaisematta, koska “jokin levyllä ei vain kohdannut oman persoonani kanssa”.
Ida Paulin kanssa kaikki tuntui sen sijaan oikealta. He tutustuivat, kuin vain kaksi musiikkialan ammattilaista voi, HMC:n järjestämällä biisileirillä.
Vuosi oli 2015, ja seuraavan vuoden heinäkuussa ilmestyi esikoissingle Hakuammuntaa.
Kuvat: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Ida Paulilla ja Kalle Lindrothilla on harvinainen taito tehdä yksinkertaista ja tarttuvaa musiikkia. Sellaista, jota tuhannet laulavat sydämensä kyllyydestä.
Duon yhteisiä kappaleita on kuunneltu Spotifysta yli 50 miljoonaa kertaa. Esikoisalbumi Nää kaikki kertoo susta (2018) kapusi Suomen virallisen albumilistan hopeasijalle ja myi tuplaplatinaa. Viikko sitten ilmestyneen Vuonna nolla -albumin odotetaan nousevan listan kärkeen.
Lokakuussa yhtye tekee uransa isoimman keikan Helsingin jäähallin Black Boxissa. Keikka lykättiin toukokuulta koronaepidemian vuoksi.
Erään osaston henkilöt olivat sitä mieltä, että tämä on ihan helvetin huono idea. Että älkää nyt helvetti lähtekö sekoittamaan pakkaa.
Se, että tämä kaikki lähti ison levy-yhtiön järjestämältä biisileiriltä, ei varsinaisesti viesti “aitoutta”, “luonnollisuutta” tai “orgaanisuutta”. Nämä sanat kuitenkin toistuvat Paulin ja Lindrothin puheissa.
– Yleisömäärät, striimiluvut ja muut ovat kasvaneet pikkuhiljaa orgaanisesti. Mitään superkovia paineita ei tule, mutta kyllä sen tiedostaa, että on jo aika paljon ihmisiä, joita kiinnostaa se, mitä me sanotaan, Lindroth sanoo.
Paul muistuttaa projektin lähteneen hänestä, Lindrothista ja kitaroista. Uudet demot soitetaan levy-yhtiön väelle yhä livenä.
– Ja koska toi on se lähtöpiste, ne on olleet tosi varovaisia, ettei sieltä poisteta mitään, mikä tekee siitä aitoa ja elämänmakuista.
He korostavat, että levy-yhtiössä kaikki eivät alkujaan edes luottaneet siihen, että musiikki kantaisi.
– Erään osaston henkilöt olivat sitä mieltä, että tämä on ihan helvetin huono idea. Että älkää nyt helvetti lähtekö sekoittamaan pakkaa. Lasse [Kurki] ja Asko [Kallonen] taas olivat sitä mieltä, että tämä on se juttu. Levy-yhtiön sisällä käytiin tästä debattia, Lindroth sanoo.
– Nämä toisen osaston tyypit ovat myöhemmin todenneet, että olipa ihanaa olla väärässä.
Kuvat: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
20. maaliskuuta ilmestynyt kakkosalbumi Vuonna nolla on retro levynkanttaan myöten. Poissa ovat nykypopit vakikalusteet, kuten rumpukoneet, edm-biitit ja muminaräppisäkeistöt.
Kappaleissa vietetään kesäiltoja kaksin ja muistellaan hankalia heiloja, lauletaan Anssi Kelan Nummelaa ja ollaan niin lähekkäin, “et planeetatkin kääntyy meihin päin”. Lauluja on kirjoitettu laivalla, hotellihuoneissa, studiossa ja kotisohvalla.
Julkaisupäivänä kaksikko kertoi Uuden Musiikin X:n Jani Kareiselle tarkemmin levyn synnystä.
Ida Paul ja Kalle Lindroth täyttävät selvästi tyhjiön suomalaisessa popissa. Duoja on vähän, stemmalaulut harvinaisuus. Tämä ei tarkoita, etteikö musiikin eteen tehtäisi paljon töitä. Joskus se, että lopputulos saadaan kuulostamaan helpolta, vaatii kaikista eniten työtä.
– Joku työpsykologi varmaan arvioisi meidät työnarkomaaneiksi, Lindroth, jolla on kotona kaksivuotias taapero, myöntää.
– Mutta jos se on oma valinta, niin oletko silloin narkomaani?
Toisaalta tekemiset on aikataulutettu lähitulevaisuuden osalta melko tarkasti. Levy, kiertue, tauko ja niin edelleen.
Niin kuin ammattilaisilla kuuluukin olla.
Ida Paul ja Kalle Lindroth vierailivat myös Uuden Musiikin X:ssä Jani Kareisen haastateltavina. Kuuntele koko haastattelu alta:
