Sopraano Karita Mattila ei päässyt palaamaan kotiin USAhan ja juoksee nyt juoksumatolla Turussa – Taiteilija koronakeväänä 2020

Sopraano Karita Mattila ei päässyt viikko sitten palaamaan Lontoosta kotiin USAhan koronapandemian vuoksi. Hän iloitsee, että Finnair lennätti hänet Suomeen ja että Turussa oli paikka, johon hän pääsi kuluttamaan karanteeniaikaa. Twitter on Karita Mattilan henkireikä ja pelastus.

Elämme nyt keväällä 2020 aivan poikkeuksellisia aikoja. Maailmaa koettelee koronapandemia, joka on pysäyttänyt täysin myös koko musiikkielämän. Taiteilijat ja yleisö viettävät nyt aikaa kodeissaan karanteenin kaltaisissa olosuhteissa.

Kysyimme suomalaisilta muusikoilta, esiintyviltä taiteilijoilta, säveltäjiltä ja kapellimestareilta, miten he viettävät tätä poikkeuksellista kevättä, mitä he suosittelevat kuunneltavaksi juuri nyt ja millaisia terveisiä he haluavat lähettää.

Sopraano Karita Mattila vastaa

Missä olet juuri nyt?
Olen Turussa karanteenissa, ex-aviomiehen kämpässä, joka onneksi oli tyhjillään.

Miten koronapandemia on vaikuttanut elämääsi ja arkeesi?
Se on vaikuttanut niin, että kaikki työt ovat peruuntuneet kesäkuun puoleenväliin saakka.

Se on vaikuttanut niin, etten päässyt palaamaan kotiin USA’han viikko sitten Lontoosta, jossa olin työskennellyt kuukauden, vaan jouduin lentämään Suomeen. Onneksi Finnair toi kansalaisia tänne. Ja oli paikka, johon tulla.

Miten päiväsi kuluvat?
Päivät kuluvat lukien, TV’tä katsellen. Teen jotain liikunnallista tunnin päivässä; treadmill tai kuntopyörä. Puhun ystävien kanssa puhelimessa. Iltaisin saunon. Juon vodka martineja. Rupesin vähän kokkaamaan eilen.

En ole tehnyt mitään musiikkiin liittyvää, muuta kuin kuunnellut. En ole harjoitellut, enkä lukenut nuotteja. Se alkaa toivottavasti ensi viikolla.

Mieli on ollut aika turta, en ole pystynyt tarttumaan partituureihin. Mukanani ovat vain Jenůfa ja Elektra, molemmat ovat nyt peruuntuneet. Kaipaan kotiin Floridaan nuottieni ja kirjojeni luo.

Oletko löytänyt viime aikoina uusia puolia itsestäsi?
Olen löytänyt uusia puolia itsestäni kyllä, ja myös kohdannut puolia, joita harvemmin tulee pintaan.

Olen sielultani sotilas. Kuuntelen, noudatan käskyjä, painan eteenpäin. No matter what. En rupea kirkumaan, vaikka kova ääni minusta lähteekin. Vältän hysteerisyyteen taipuvia kanssaihmisiä. Olen valpas ja rauhallinen kriisissä. En kyseenalaista asioista enemmän tietävien ja ymmärtävien toimia. Otan etäisyyttä tilanteissa, jotka tapahtuvat minusta riippumatta.

Olen lopettanut paniikki-sanan käytön.

Juon enemmän vodkaa kuin yleensä. Sallin sen itselleni, nyt. Tasoitan, vähennän, lopettelen kun sen aika tulee. Nyt päästän sisäisen renttuni laitumelle kirmaamaan. Joksikin aikaa. Luvalla. Hahah.

Mitä ajattelet, miten maailma muuttuu pandemian jälkeen?
En mieti, ainakin pyrin olemaan miettimättä, mitä tapahtuu tämän jälkeen. Kukaan ei tiedä. Ei ole rakentavaa spekuloida. Ja se vain hermostuttaisi.

Pyrin pysymään tyynenä. Somessa seurustelen kaikesta päivänpolttavasta, ja annan huumorin ja flirttailun lentää! Twitter on oiva areena. On niin paljon kiinnostavia, hurmaavia tyyppejä twitter-ystävissäni. Liikutun heistä, itken usein ilosta ja myötätunnosta siellä. Välillä tulee sorruttua itsesääliin. Siitä taas sitten nousen, ystäviltä tulee tukea sylikaupalla. Ainakin tuntuu siltä. Twitter on henkireikäni, kaikin puolin.

Mitä musiikkia suosittelet tähän tilanteeseen?
Suosittelen, että kaikki kuuntelisivat pelkkää mielimusaansa, ainakin alkuun. Myöhemmin voi haastaa itsensä ja päättää kuunnella jotain uutta, ehkä haastavaakin. Mä kuuntelen hittejä: Dvořákin 9. sinfoniaa Uudesta Maailmasta, Brahmsin 4. ja 2. sinfonioita. Sibban kaikkea. Pointer Sisters’ejä, Roy Orbisonia, Cindy Lauperia, Tina Turneria.

Millaiset terveiset haluat lähettää tässä tilanteessa?
Terveiseni kaikille: pysykää terveinä! Noudattakaa suosituksia ja sääntöjä. Välittäkää toisistanne, vaikkei halata saakaan.

Karita Mattila, Apocalyptica, RSO, Hannu Lintu ja Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maija. Yle 90 vuotta -konsertti Helsingin Musiikkitalossa 10.9.2016.