Hyppää pääsisältöön
OLYMPIASTADIONIN TODELLINEN HINTA
OLYMPIASTADIONIN TODELLINEN HINTA

MOT:n tekemä selvitys paljastaa, miten Olympiastadionin työmaalla rakennusmiehille on jätetty maksamatta lisiä, heitä on uhkailtu, ja oikeuksiaan penänneet on irtisanottu tai lomautettu.

Neljä vuotta remontissa ollut Helsingin olympiastadion avautuu elokuussa 2020. Mittavan perusparannustyön hinnan arvioidaan nousevan yli 300 miljoonaan euroon. Nyt puhuvat remontin tehneet työmiehet. He ovat tehneet ylipitkiä päiviä, asuneet jättömaalla kontissa ja heitä on uhkailtu.

Helsinkiläinen Paula Törnroos ei voinut kuvitella, mitä tapahtuu, kun hän laittoi ison vanhan pöydän nettiin myyntiin otsikolla: ”annetaan ilmaiseksi”.

Pöytää tuli noutamaan suomea ja englantia osaamaton rakennusmies, joka oli samaa ikäluokkaa kuin Törnroosin omat lapset.

Pian Paulalle selvisi, että 34-vuotias Andris oli töissä Olympiastadionin rakennustyömaalla.

Paulalla ja Andrisilla ei ollut yhteistä kieltä, mutta heistä tuli ystävät Facebookissa ja Andris alkoi netin käännöspalveluiden avulla kertoa Paulalle, mitä hänelle kuului.

Hänelle ei kuulunut hyvää.

Andris ei saanut työstään hänelle luvattua palkkaa. Hän teki pitkiä päiviä. Töitä kertyi 50-60 tuntia viikossa, mutta Andris ei saanut lisiä ylitöistä tai sunnuntaista. Hänelle huudettiin töissä jatkuvasti ”nopeammin, nopeammin”. Lisäksi pomo tuli noin kerran kuukaudessa hänen kotiinsakin huutamaan, että työtahti oli liian hidas.

Andrisin ja muiden latvialaisten rakennusmiesten koti oli työmaakontti jättömaalla Helsingin Verkkosaaressa, aivan Kalasataman uusien tornitalojen vieressä.

Parakkirakennus, jossa MOT:n haastattelemat työmiehet asuivat.
Tässä Helsingin Verkkosaaressa sijaitsevassa kontissa Andris asui kahden hengen huoneessa. Parakkirakennus, jossa MOT:n haastattelemat työmiehet asuivat. Kuva: MOT:n haastattelemien työmiesten ottama kuva MOT

Andris asui kontissa kahdeksan kuukautta.

Viidellätoista miehellä oli yhteensä vain kaksi suihkua. Yksi miehistä joutui nukkumaan välillä tuolilla, koska sänkyjä ei ollut tarpeeksi.

Aamulla kun miehet heräsivät, heillä särki päätä, sillä kaikkia kontin ikkunoita ei saanut auki. Lämpötila sisällä kohosi kesällä iltaisinkin vielä yli kolmeenkymmeneen.

Kontin pihalla ja rappusilla juoksi rottia. Joskus rotat olivat niin röyhkeitä, että ne kolisuttivat öisin kontin ulko-ovea etsiessään ruokaa. Miehet laskivat parhaimmillaan kaksikymmentä rottaa yhtä aikaa.

Videolla on työmiesten kuvaamaa materiaalia:

MOT haastatteli viittä Olympiastadionin työmaalla ollutta työntekijää neljästä eri firmasta. He ovat kotoisin Latviasta, Espanjasta ja Kosovosta.

Yle kertoi viime kesänä, miten Rakennusliitto oli selvittänyt 340 työmiehen maksamattomia palkkoja.

Kun MOT otti nyt yhteyttä työntekijöihin, he kertovat, että kaikkia rahoja ei ole vieläkään maksettu.

Lisäksi työntekijöiden kohtelu on ollut paljon karumpaa kuin aiemmin on tiedetty.

MOT julkaisi tänään aiheesta ohjelman, jonka voit katsoa alla olevasta linkistä.

Katso ohjelma:

Näin juttu tehtiin

  • MOT haastatteli viittä Olympiastadionin työntekijää neljästä eri yrityksestä.
  • Lisäksi MOT on käynyt läpi aluehallintoviranomaisen AVIn asiakirjoja sekä varmistanut työntekijöiden kertomuksia AVIsta ja Rakennusliitosta.
  • Aluehallintovirasto on tarkastanut 12 työmaalla toiminutta yritystä. Asiakirjojen perusteella niissä on havaittu seuraavia ongelmia: palkat ovat olleet työehtosopimuksia alhaisempia, töitä on teetetty liikaa, lisiä ei ole maksettu, työntekijöiden työnteko-oikeuksista puuttuu tietoja, yrityksissä on ollut työntekijä myös väärillä henkilöllisyyspapereilla sekä työntekijöitä, joilla ei ole ollut työnteko-oikeutta Suomessa.
  • Lisäksi aluehallintoviranomaisen tarkastuksissa on todettu turvallisuuspuutteita: kaikkia vaaratilanteita ei ole raportoitu rakennuttajalle, eli Helsingin kaupungille. Kaivureissa ei ole ollut turvaohjaamoita, hitsareilta on puuttunut suojamaskit, karkea siivous on ollut tekemättä.
  • Yle kertoi stadionin ongelmista ensimmäisen kerran jo elokuussa. Ongelmia oli tuolloin ollut ainakin 13 yrityksessä.

Yksi huonoa kohtelua saaneista on kuusi vuotta Suomessa asunut, alkujaan kosovolainen 36-vuotias Ilir. Hän oli olympiastadionilla töissä noin vuoden.

Olympiastadion oli Ilirin ensimmäinen rakennusalan työ. Hän työskenteli stadionilla kahden eri yrityksen palveluksessa.

Ilir teki kaikenlaista. Asensi ovia ja väliaikaisia aitoja rakennustyömaan ympärille, kierrätti roskia.

Aluksi kaikki oli hyvin, mutta pian Ilir huomasi, että hänelle ei maksettu esimerkiksi yli- tai pyhätöistä asianmukaisia lisiä.

Hän oli huolissaan myös omasta ja muiden turvallisuudesta työmaalla, sillä kaikki eivät noudattaneet sääntöjä. Muun muassa korkealla työskentelevillä ei aina ollut turvavaljaita.

Ilir oli luullut, että Suomessa kaikki toimii hyvin ja sääntöjen mukaisesti.

– Minulla oli niin suuri luotto suomalaiseen systeemiin ja oikeudenmukaisuuteen. Uskoin, että tämä on yksi johtavia maita tasa-arvossa ja työntekijöiden hyvinvoinnissa, mutta näyttää siltä, että näin ei ole.

Ilir oli ainoa, joka suostui haastatteluun omilla kasvoillaan.

Tähän juttuun oli vaikea saada haastateltavia. Ulkomaiset rakennusmiehet pelkäävät menettävänsä työmahdollisuutensa Suomessa, jos kertovat oloistaan työmaalla.

Osan heistä työnantajat ovat jo lähettäneet takaisin kotimaihinsa. He haluaisivat kuitenkin palata, sillä kotimaassa on vaikea löytää työtä ja Suomessa palkkataso on selkeästi korkeampi.

Lisäksi työntekijät kertovat joutuneensa allekirjoittamaan pääurakoitsija Skanskan kanssa sopimuksen: ei saa ottaa kuvia, ei videoita. Työntekijät pelkäävät joutuvansa vastuuseen, kun nyt rikkovat sopimuksen. Skanskan mukaan kyse on normaalista tietosuoja-asetuksen edellyttämästä käytännöstä.

Haastateltavista vain yksi, Ilir, suostui puhumaan omalla nimellään ja kasvoillaan, vaikka hänkin sanoo pelkäävänsä oman ja läheistensä turvallisuuden puolesta. Hän asuu nykyään pysyvästi Suomessa. Hänet on uhattu tappaa ja häntä on painostettu vielä tämän jutun teon aikana.

Heidät on peloteltu jo lähtömaassa, että suomalaiseen ammattiliittoon ei sitten oteta yhteyttä tai hommat loppuu.― Kimmo Palonen, Rakennusliiton varapuheenjohtaja

Haastateltavien kertomukset muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Niissä toistuvat samat asiat: työpäivät ovat olleet pitkiä, ylitöistä ei ole maksettu, sunnuntailisiä ei ole maksettu, peruspalkka on ollut alhaisempi kuin on sovittu, palkka ei ole ollut työehtosopimuksen mukainen, työtapaturmia ei ole haluttu myöntää, eikä niitä ole raportoitu AVI:lle.

Lisäksi haastateltavat kertovat, että työmaalla nopeus on ollut turvallisuutta tärkeämpää.

Jos työntekijät ovat hakeneet apua ammattiliitosta, aluehallintovirastosta tai Skanskalta, heille on koitunut ikävyyksiä. Heidät on uhattu irtisanoa tai jopa irtisanottu välittömästi.

Skanskan mainosteksti rakennustyömaalla: "We build for a better society".
Skanskan mukaan stadionin työmaalle ei tässä remontin vaiheessa voi päästä kuvaamaan. Skanskan mainosteksti rakennustyömaalla: "We build for a better society". Kuva: Ghadi Boustani / Yle MOT,Skanska,Helsingin olympiastadion,rakennustyömaat

Ilirin kohdalla kaikki lähti siitä, että hän huomasi virheitä palkkakuiteissaan. Kuittien mukaan työnantaja maksoi noin pari sataa euroa vähemmän kuukaudessa kuin olisi pitänyt. Sama ongelma koski myös muita yrityksen työntekijöitä.

Kun Ilir pyysi muutosta asioihin, hänet leimattiin vaikeaksi työntekijäksi.

Ilir kävi puhumassa asiasta myös suoraan Skanskalle, kuten häntä oli tällaisessa tilanteessa neuvottu tekemään.

Alihankkijan alihankkijana Olympiastadionin työmaalla toimineen yrityksen vastuuhenkilön mukaan kyse on ollut vahingosta. Hänen mukaansa he ovat aina maksaneet palkat, jotkut työntekijät ovat vain niin laiskoja, että eivät tee tuntilistoja.

– Voi olla, että on virheitä, jos työntekijä ei toimita tuntilappuja ajoissa, mutta vain yksi tai kaksi kertaa on ehkä näin tapahtunut.

Aluehallintoviraston tarkastusasiakirjoista käy kuitenkin ilmi, että firman työntekijöille ei ollut maksettu työehtosopimuksen mukaisia henkilökohtaisia lisiä eikä korotettua palkkaa sunnuntaisin.

Lopulta myös Rakennusliitto puuttui asiaan. Useampi yrityksen työntekijä oli ollut sinne yhteydessä. Tämän jälkeen Ilirille ja muillekin yrityksen 60:lle työntekijälle maksettiin puuttuvia palkkoja takaisin.

Emme ole oikea taho ottamaan kantaa asiaan. Olympiastadionia hallinnoivana tahona odotamme ja edellytämme vastuullista toimintaa kaikilta hankkeen osapuolilta.
― Ari Kuokkanen, Stadion Säätiön toimitusjohtaja

Ilirille asioihin puuttumisesta koitui kuitenkin vakavia seurauksia.

MOT:lla on tallenne puhelusta, jossa Ilirin työnantaja soittaa hänelle ja uhkaa tappaa.

Ilir alkoi nauhoittaa omia puheluitaan sen jälkeen, kun hänelle tuli tunne, että hänen olisi hyvä säilyttää todisteita jatkuvasta uhkailusta.

Nauhalla soittaja huutaa:

”Miksi sinä keskustelet muiden ihmisten kanssa, kun sinulla on jotain? Minä otin sinut töihin, vaikka et osannut yhtään naulaa lyödä. Olen integroinut sinut töihin, ja sitten menet ja pilaat firmani maineen.”
”Kuuntele, mitä minän sanon sinulle. Ole varovainen minun kanssani. Vannon äitini sielun kautta, että sinulle käy toimestani kuten Jeesus Kristukselle. Ripustan sinut telineeseen, ja kun tungen puukon kärjen suuhusi, en vedä sitä ulos ennen kuin olen palleissasi asti.”

Soittajan mukaan hän ei ole koskaan uhannut ketään. Ruma kieli voi johtua hänen mukaansa siitä, että rakennustyömailla huudetaan koko ajan.

– Rakennusporukat ovat sellaisia, että he ovat hermona aina. Kaikki puhuvat kovalla äänellä ja huudetaan, hän kertoo MOT:lle puhelimessa.

Ilirille kyse ei ollut pelkästään huutamisesta. Hän sanoo pelkäävänsä.

– Kyllä. Minä otan tämän vakavasti. Ei se ole kivaa, että joku soittaa sinulle ja sanoo, että minä kuolen. Se pelottaa.

Ilirille soittanut henkilö on aiemmin tuomittu pahoinpitelystä.

Ilir on ottanut saamansa uhkaukset vakavasti.

Rakennusliiton mukaan olympiastadionin työmaan kertomukset eivät yllätä. He ovat hoitaneet viime kesänä ilmi tulleet tapaukset. Sen jälkeen on tullut joitain uusia tietoon. Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kimmo Palosen mukaan vain pieni osa tapauksista tulee liiton tietoon.

– Tämä on vain jäävuoren huippu, mikä tulee ilmi, Palonen sanoo.

Palosen mukaan tämä johtuu siitä, että työntekijät pelkäävät hakea apua. Apua haetaan yleensä vasta kun alistamista on jatkunut jo pitkään.

– Jossain vaiheessa pinna yleensä katkeaa, ja meihin ollaan silloin yhteydessä.

– Heidät on peloteltu jo lähtömaassa, että suomalaiseen ammattiliittoon ei sitten oteta yhteyttä tai hommat loppuu. Tätä tapahtuu, Palonen sanoo.

MOT:n haastattelemat rakennustyömiehet parakkiasumuksen viereisen roskakasan vieressä Helsingin Verkkosaaressa.
Latvialaiset työmiehet poseerasivat majoituskonttinsa lähistöllä olleen jätekasan vieressä. MOT:n haastattelemat rakennustyömiehet parakkiasumuksen viereisen roskakasan vieressä Helsingin Verkkosaaressa. Kuva: MOT:n haastattelemien työmiesten ottama kuva MOT

Latvialaiselle Andrisille ja hänen työkavereilleen kävi myös selväksi, että ammattiliittoon liittymistä ei katsottu hyvällä.

Kun Andris oli ottanut Rakennusliittoon yhteyttä, he saivat työnantajaltaan kirjeen. Kirjeessä työnantaja kirjoitti:

”Hello gentlemen - nyt voitte lähteä lomalle.”

MOT on nähnyt Andrisin kirjeet ja sopimukset.

Andris ja ja hänen työkaverinsa olivat yrittäneet itse sopia asioita työnantajansa kanssa. He kyselivät milloin he pääsevät ”roskiksesta” muualle asumaan ja heille aletaan maksaa sopimusten mukaisesti. Kun tämä ei tuottanut tulosta, miehet liittyivät Rakennusliittoon.

Tämän jälkeen työnantaja toi uuden sopimuksen allekirjoitettavaksi. Sen mukaan ylitöitä saisi tehdä, mutta niistä ei maksettaisi ylimääräisiä lisiä. Sopimuksen allekirjoittaneiden tuntipalkkaa nostettiin 13,5 euroon.

Andris ei allekirjoittanut.

– En suostunut allekirjoittamaan sellaista sopimusta, että ylitöistä ei saisi lisiä. Sitten meille tulikin tuo kirje, että lähtekää kotiin ja että panostamme ei enää tarvita, tilalle tulee uudet työmiehet Latviasta.

Minusta se oli sellaista työelämässä olevien ihmisten hyväksikäyttöä, eikä tuollaista voi katsoa sormien läpi.― Paula Törnroos, latvialaisia rakennusmiehiä auttanut helsinkiläinen

Andris sanoi, että hän osasi odottaa, että ”lomautus” tulee, sillä hän oli nähnyt samoin tapahtuvan jo ainakin kuudelle työkaverilleen.

– Jos ei yksinkertaisesti vain tykätty, tai et tehnyt työtä tarpeeksi nopeasti, silloin laitettiin kotiin, Andris sanoo.

Rakennusliiton puututtua asian Andrisin työt jatkuivatkin toisella rakennustyömaalla, mutta pian Andris lähetettiin taas kotiin Latviaan. Työnantajan mukaan työt loppuivat. Myös AVI uskoi selityksen.

Parakkiasumus Verkkosaaressa, jossa majoitettiin Olympiastadionia rakentaneita työmiehiä.
Andrisin ja hänen työkavereidensa entinen asumus veden ympäröimänä kevättalvella 2020. Parakkiasumus Verkkosaaressa, jossa majoitettiin Olympiastadionia rakentaneita työmiehiä. Kuva: Janne Järvinen / Yle MOT,Verkkosaari, Helsinki,Parakki

Nyt Andris on työttömänä Latviassa. Hän sanoo, että hän ei edelleenkään ole saanut kaikkia rahojaan Olympiastadionin työmaalta.

– Vähintään 5000 euroa puuttuu, Andris sanoo.

Rahat ovat ajalta, jolloin hän ei vielä ollut Rakennusliiton jäsen.

Andrisin firman toimitusjohtaja kiistää maksamattomat palkat. Yritys joutui jo kerran maksamaan 30 000 euroa takautuvasti työntekijöille. Toimitusjohtaja syyttää ongelmista tietämättömyyttä ja vakuuttaa, että asiat ovat nyt kunnossa.

– Emme osanneet maksaa siinä vaiheessa vielä tasokorotuksia.

Toimitusjohtajan mukaan ulkomaalaiset työntekijät tekevät töitä tällä hetkellä ”suurin piirtein samoilla palkoilla kuin suomalaisetkin.”

Sen Andrisin entinen työnantaja kuitenkin myöntää, että miesten asuinolot olivat huonot.

– Siellä oli liikaa miehiä, minä myönnän sen.

Toimitusjohtaja muistuttaa kuitenkin, että asunnot maksettiin työntekijöille.

Markkinointimateriaalia siitä, miltä Olympiastadion tulee uudistettuna näyttämään. Kuvakaappaus sivustolta stadion.fi/prostadion.

MOT on kuullut haastateltavien työnantajien näkemyksiä esiintuoduista ongelmista. MOT ei kuitenkaan julkaise näiden yritysten tai niiden vastuuhenkilöiden nimiä.

Perustelu on, että haastateltujen kuvaamia epäkohtia on tullut esille useissa alihankkijayrityksissä eli ongelma ei liity pelkästään näihin yrityksiin. Kyse on Suomessa laajemmin esiintyvästä ilmiöstä, jossa ulkomaiselle työvoimalle on saatettu maksaa liian vähän tai heidän työehtonsa ovat olleet heikompia.

Olympiastadionilla on remontin aikana ollut Skanskan mukaan suorassa sopimussuhteessa Skanskan kanssa noin 300 alihankkijaa ja lisäksi niiden alihankkijat.

Päävastuu työmaasta on kuitenkin aina pääurakoitsijalla. Skanskan vastuulla on ollut esimerkiksi perehdyttää kaikki yli 5000 työmaalla eri vaiheissa työskennellyttä.

Valitettavasti tämä taitaa olla edelleen arkipäivää suomalaisilla rakennustyömailla.― Paavo Arhinmäki, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja entinen kulttuuri-ja urheiluministeri , Vas.

Skanska on yksi Suomen suurimpia rakennusalan toimijoita, jonka arvoihin kuuluvat avoimuus ja eettisyys. Skanska on myös selvittänyt tapauksia yhdessä Rakennusliiton kanssa.

Siksi MOT olisi halunnut kuulla myös Skanskan näkemystä työmaalla esiin tulleista ongelmista.

MOT ei kuitenkaan saanut tähän juttuun Skanskalta haastattelua monista yrityksistä huolimatta.

Sähköpostilla Skanska kertoo, että he varmistavat alihankkijoidensa tiedot kolmen kuukauden välein, eikä niissä ole heidän mukaansa ollut mitään huomautettavaa.

Koko remontin aikana Skanska kertoo asettaneensa muutaman alihankkijan maksukieltoon siksi aikaa, kun työnantajavelvoitteet on selvitetty. Yhdenkään alihankkijan sopimusta ei ole kuitenkaan tarvinnut purkaa epäselvyyksien takia.

Siellä pidetään mölyt mahassa.― Ilirin entinen työnantaja Ilirille puhelimessa

Verorahaa remonttiin on kulunut jo nyt melkein 300 miljoonaa euroa, ja hinnan uskotaan vielä nousevan. Remontin maksavat puoleksi Helsingin kaupunki ja valtio. Helsingin kaupunki omistaa stadionin, mutta se on vuokrattu Stadion Säätiölle, joka hallinnoi stadionia.

MOT halusi siksi haastatella myös niitä tahoja, jotka ovat vastuussa Olympiastadioniin käytetyistä veroeuroista.

Helsingin kaupunki ja Stadion Säätiö ohjaavat kuitenkin tiedottamisvastuuta Skanskalle, joka ei suostu haastatteluun.

Anni Sinnemäki, Jan Vapaavuori ja Nasima Razmyar.
Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok.), kaupungin rakentamisesta vastaava apulaispormestari Anni Sinnemäki (vihr.) sekä urheilusta vastaava apulaispormestari Nasima Razmyar (SDP), joka on myös Stadion Säätiön hallituksen puheenjohtaja, eivät kommentoi stadioniin liittyviä asioita. He kaikki pyytävät ottamaan yhteyttä Skanskaan. Anni Sinnemäki, Jan Vapaavuori ja Nasima Razmyar. Kuva: Helsingin kaupunginvaltuusto MOT

Stadionin remontista päättämässä ollut entinen kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (Vas.) sitä vastoin suostuu kommentoimaan. Arhinmäki on myös Helsingin kaupunginvaltuutettu.

Hän pitää julkisen hankkeen rakennustyömaalla tapahtunutta hyväksikäyttöä tietenkin valitettavana.

– Valitettavasti tämä taitaa olla edelleen arkipäivää suomalaisilla rakennustyömailla.

Arhinmäen mukaan olisi suotavaa, että kaikissa julkisissa hankkeissa olisi eettiset kriteerit.

Vaadittiinko eettisyyttä olympiastadionin kohdalla?

– Ei. Silloin sovittiin vain, että valtio maksaa puolet ja Helsingin kaupunki puolet.

Miksi ei?

– Ei tullut mieleenkään. Kyse oli rahoitussopimuksesta. Mutta ei missään hankkeessa hyväksytä rikollisuutta.

Paula Törnroos.
Paula Törnroos tapasi Suomessa käymässä olleen Andrisin helmikuussa kotonaan. Paula Törnroos. Kuva: Ghadi Boustani / Yle MOT,Paula Törnroos

Kaikkia haastattelun antaneita rakennusmiehiä yhdistää ikävien kokemusten lisäksi toinenkin asia: suomalaiset. He kaikki tunsivat jonkun rakennusmaailman ulkopuolisen suomalaisen.

Latvialaiselle Andrisille se oli netissä pöytänsä ilmaiseksi antanut eläkeläinen Paula Törnroos.

Kun Törnroos oli tajunnut, että kaikki ei ole Andrisin töissä kohdallaan, hän alkoi surffata netissä ja etsi tietoa. Pian Törnroosin keittiönpöydän ympärillä ei istunut pelkästään Andris, vaan myös tämän latvialaiset työkaverit.

– Minä etsin netistä rakennusalan työehtosopimuksia ja aloin käydä niitä läpi. Vertasin tuntipalkkoja, että saavatko he sitä vai eivät. Eiväthän he saaneet.

– Minusta se oli sellaista työelämässä olevien ihmisten hyväksikäyttöä, eikä tuollaista voi katsoa sormien läpi, Törnroos sanoo.

Törnroos ja latvialaiset rakennusmiehet tekivät ison pinon papereita, Törnroos lähetti ne Rakennusliittoon ja aluehallintoviranomaisille. Sitten alkoi tapahtua.

Andris ei ole silti aivan varma, oliko avun hakeminen järkevää. Ne, jotka eivät valittaneet, saivat korkeamman tuntipalkan ja pitää työnsä. Ne jotka valittivat, potkittiin pois. Nyt hänellä ei ole työtä ja edelleen häneltä puuttuu ainakin 5000 euroa saatavia palkkojaan.

Hän haaveilee nyt kuljettajan töistä Suomen rakennustyömailla.

Andris palasi Suomeen talvella 2020 hoitamaan keskeneräisiä asioitaan ja kävi myös katsomassa entistä asumustaan, jonka ikkunat oli peitetty foliolla.

Myöskään Irirille ei käynyt hyvin. Hän siirtyi toiseen Olympiastadionilla töitä tehneeseen yritykseen. Ilir luuli, että nyt asiat olisivat hyvin.

Pian Ilir tajusi, että hänen vanha ja uusi työnantajansa olivat kytköksissä toisiinsa.

Lisäksi Ilirille tapahtui työtapaturma. Tapausta ei ole pidetty Skanskan työmaalla suurena työtapaturmana, sillä sitä ei ole ilmoitettu aluehallintoviranomaiselle.

Ilirin olkapää meni kuitenkin sijoiltaan, eikä se ole vieläkään parantunut. MOT on nähnyt lääkärin lausunnot. Sairausloman aikana uusi työnantaja irtisanoi hänet.

Mutta ennen sitä uusi työnantaja ehti ohjeistaa Iliriä tämän entisen työnantajan kanssa olleista erimielisyyksistä. Suomalainen pomo huutaa puhelimessa Ilirille.

”Menkää ulos illalla kello kuuden jälkeen sinne torille tappelemaan. Mutta minä en halua ongelmia. Nyt loppuu tähän se homma. Onko selvä?”
”Yksikin väärä sana, minkä kuulen sieltä, niin silloin tota – rupeaa toiset toimenpiteet tulemaan.”
”Varsinkaan pomoille ei mennä tämmöisiä asioita…. (puhumaan). Tästähän kärsii kaikki. - Siellä pidetään mölyt mahassa.”
MOT:n haastattelema Ilir seisoo Olympiastadionin työmaan vieressä.
”Uskoin, että Suomi on yksi johtavia maita tasa-arvossa ja työntekijöiden hyvinvoinnissa, mutta näyttää siltä, että näin ei ole”, Ilir miettii. MOT:n haastattelema Ilir seisoo Olympiastadionin työmaan vieressä. Kuva: Janne Järvinen / Yle MOT
Toimittajat: Reeta Salminen & Jessica Stolzmann, Kuvaus: Janne Järvinen, Jaani Lampinen, Ghadi Boustani, Taitto: Riikka Kurki, Tuottaja: Hanna Takala