Hän luuli tavallisia majataloja lumotuiksi linnoiksi. Hän luuli lampaita kääpiöiksi. Hänen mielestään naapurin maalaistyttö oli noiduttu ylhäinen neito. Ja ne jättiläiset, joita vastaan hän karautti ratsullaan, olivat oikeasti tuulimyllyjä.
Kun hän näki kadulla rosvojoukon sieppaaman kauniin naisen, hän ryntäsi oitis pelastamaan tätä. Mutta rosvojoukko ei ollutkaan rosvojoukko, vaan uskonnollinen kulkue. Eikä siepattu kaunis nainen ollut mikään muu kuin Neitsyt Marian patsas, jotka uskovaiset kuljettivat mukanaan.
Tuolloin elettiin Pääsiäisen ja uskonnollisten kulkueiden aikaa sankarimme kotimaassa Espanjassa. Elettiin 1600-luvun alkuvuosia ja sankarimme oli Don Quijote, surullisen hahmon ritari, Miguel de Cervantesin luoma mielikuvitushahmo.
Sanotaan, että tuon neuvokkaan ritarin seikkailuista kertova kirja Don Quijote on maailman toiseksi käännetyin kirja, heti Raamatun jälkeen.
Don Quijoten maailmassa kaikki ei siis ollut sitä miltä näyttää. Kirjassa kerrotaan sankarin sekoittaneen päänsä liiallisella ritarikertomusten lukemisella. Yhtäkkiä hän uskoi itsekin olevansa ritari ja lähti pelastamaan maailmaa ja sen ihmisiä, tunnetuin seurauksin.
Jostakin syystä tämä kaikki tuli mieleeni, kun sain kuultavakseni Timo Kaukolammen ja Tuomo Purasen tekemän musiikin Zaida Bergrothin elokuvaan Marian paratiisi. Tuo elokuva sai ensi-iltansa syksyllä 2019, ja musiikki on julkaistu nyt keväällä 2020.
Marian paratiisi on elokuva 1920-luvun Suomesta, oudon uskonlahkon johtajahahmosta Maria Åkerblomista, ja hänen luotsaamansa hengellisen liikkeen piirissä tapahtuneista asioista.
Mitä tuo sadan vuoden takainen uskonlahko sitten tarjosi tuon ajan ihmisille, kannattajilleen? Aika oli epävarmaa, kansalaissodan muisto kummitteli ihmisten mielissä ja taloudelliset olot eivät olleet vakiintuneet. Uskominen johonkin tarjosi tulevaisuutta, se tarjosi unelmia, turvaa ja pelastusta. Se tarjosi tietä onneen. Se tarjosi tarinan paremmasta tulevaisuudesta.
Ja musiikkina tarinalle on siis Kaukolammen ja Purasen elektroninen musiikki. Musiikki, jota ei 1920-luvulla vielä ollut, mutta joka istuu elokuvan outoihin tapahtumiin ja ihmismielen saloihin, ja toimii hyvin ihan itsenäänkin, ilman elokuvaa.
Tekijät sanovat, ettei musiikin tarkoitus ole kuvittaa sitä, mitä elokuvan katsojan oletetaan kulloinkin tuntevan, vaan pyrkimys on kuvata elokuvan henkilöiden tunteita, heidän sisäistä maailmaansa. "Se jättää katsojalle enemmän tilaa", sanovat tekijät. Ja mitä sieltä Marian paratiisista ja sisäisestä maailmasta löytyy? Sieltä löytyy pyhyyttä, pelkoa ja ekstaasia.
Kymi-yhtyeen albumi Cycle of Seasons ei ole varsinaisesti elokuvamusiikkia, vaikka voisi myös sellaista aivan hyvin olla. Kuvallisuus ja tarinallisuus on sen verran voimakasta.
Cycle of Seasons -albumin kaksitoista esitystä on nimetty kuukausien mukaan, ja yhtye kehottaa kuuntelemaan levyltä yhden raidan joka kuukausi. Siis yksi biisi kuukaudessa, tämä on todellista slow musicia. Aloita sen kuukauden kappaleesta, jolloin hankit levyn, neuvoo tämä kolmikko.
Jatketaan vielä elokuvallisen musiikin maisemissa. Tosin tämä seuraavakaan ei ole suorastaan elokuvamusiikkia, vaikka tekijänä onkin elokuva- ja TV-musiikin tekijänä kunnostautunut Kepa Lehtinen. Ja kuten muistamme, hän käyttää erikoislaatuista theremin-soitinta aika ahkerasti musiikissaan. Niin myös uudella albumillaan It is ok to be sad and dark.
Theremin on levyllä saanut seurakseen, ei elektronisia soittimia, vaan pianon ja kontrabasson. Ja vaikutelma on jollakin oudolla tavalla klassiseen viittaava. Ehkä hieman haikea ja nostalginen. Kepa Lehtinen itse kirjoittaa siitä, kuinka talven lumettomuus ja pimeys on pakottanut pysähtymään melankoliseen tunnelmaan ja tajuamaan elämän synkän puolen tärkeyden.
Seuraava musiikki on kokenut muutoksen. Kyse on ei ole sen vieraammasta asiasta kuin remiksistä. Asialla on Soft Knees -kaksikko, joka on nyt ottanut käsittelyynsä Infaderin esityksen nimeltä Hiekkaa. Alkuperäinen raita on taattua rutisevaa suomalaista junkkamäiskettä, kuten Soft Knees kirjoittaa ja kertoo, että alkuperäisestä jätettiin rummut ja bassot pois, ja jäljelle jääneet mukavan raukeat äänimaailmat venyteltiin pitkiksi hitaiksi henkäyksiksi. Lopputulos karkasi tyyliltään kauas, sanoo Soft Knees.
Black Tape for A Blue Girl on amerikkalainen, 1980-luvun puolivälin tienoilla perustettu yhtye, joka toimii edelleen. Tuorein uutta materiaalia sisältänyt albumi ilmestyi vuonna 2018, ja nyt on arkistoista kaivettu esiin albumi yli kolmen vuosikymmenen takaa, vuodelta 1989. Albumi on nimeltään Ashes in the Brittle Air (2020 Remastered) ja se on nyt julkaistu remasteroituna, lukuisten bonusten kera.
Millaisen tunnelman saavat aikaan vanha, vuoden 1927 tenorisaksofoni ja keittiöjakkara? "Tuutulauluosastoa", kuvailee musiikin tekijä ja esittäjä Vesa Lehko esitystään Old Tenor and Grumpy Old Kitchen Chair. Kun mainitsin hänelle esityksen samanaikaisesta intensiivisyydestä ja rauhallisuudesta, hän kertoi rauhoittavan ominaisuuden osaltaan tulevan esityksessä käytetystä pentatonisesta asteikosta, josta puuttuvat harmonista liikettä ylläpitävät äänet. Niinpä. Vanha tuttu konsti muun muassa jazzin historiasta. Toimii edelleen.
Viime aikoina ovat erilaiset surulliset, pelokkaat ja epävarmat tunnelmat tulleet esiin monilla tahoilla ja monissa yhteyksissä, syistä jotka me kaikki tiedämme ja tunnemme. Ja me myös tiedämme, mikä on positiivisuuden ja musiikin voima, monissakin asioissa ja tilanteissa. Toivo ei kadonnut mihinkään, viestittää @discophone_. Hope is not lost.
Kehä kiertyy umpeen. Steve Roach julkaisi vuonna 2003 kokonaisuuden nimeltä Mystic Chords and Sacred Spaces. Kyseessä on kaikkiaan neljän CD:n paketti, rauhaisaa, hyvin horisontaalista ja rauhallista, mutta samalla myös salaperäistä ja jotenkin jännitteistä musiikkia. Musiikkia, jossa niin sanotun normaalin musiikin monet elementit, kuten melodia, harmonia ja rytmi ovat melko lailla sivuosassa tai kokonaan poissa.
Mitä tässä musiikissa sitten on? No, voisi kai puhua elektroakustisesta, ympäröivästä äänimaailmasta, jonkinlaisesta musiikillisesta rinnakkaistodellisuudesta.
AVARUUSROMUA 5.4.2020 - OHJELMAN MUSIIKKI:
TIMO KAUKOLAMPI & TUOMO PURANEN: The Arboretum (Maria's Paradise)
TIMO KAUKOLAMPI & TUOMO PURANEN: Bear Trap (Maria's Paradise)
TIMO KAUKOLAMPI & TUOMO PURANEN: The Cell (Maria's Paradise)
TIMO KAUKOLAMPI & TUOMO PURANEN: Virgo Intacta (Maria's Paradise)
TIMO KAUKOLAMPI & TUOMO PURANEN: Letter from Maria (Maria's Paradise)
TIMO KAUKOLAMPI & TUOMO PURANEN: Maria Returns (Maria's Paradise)
TIMO KAUKOLAMPI & TUOMO PURANEN: Laudanum (Maria's Paradise)
KYMI: August (Cycle of Seasons)
KEPA LEHTINEN: It is OK to be sad and dark (It is OK to be sad and dark)
INFADER/SOFT KNEES: Hiekkaa - Soft Knees Remix (nettijulkaisu)
BLACK TAPE FOR A BLUE GIRL: I Am So Deceived (Ashes in the Brittle Air 2020 Remastered)
VESA LEHKO: Old Tenor and Grumpy Old Kitchen Chair (demo)
@discophone_: Hope is Not Lost (nettijulkaisu)
STEVE ROACH: Within The Mystic - osa - (Mystic Chords & Sacred Spaces)
