Hyppää pääsisältöön

Elli Toivoniemi, Sisko Savonlahti ja unelmien kaupunki: "New Yorkissa George Clooney voi kävellä vastaan ja voimme rakastua"

Kuvakollaasissa tuottaja Elli Toivoniemi ja kirjailija Sisko Savonlahti sekä hahmoja elokuvan Paljain jaloin puistossa mainosjulisteesta
Elli Toivoniemi, Sisko Savonlahti sekä iloinen nuoripari Jane Fonda ja Robert Redford Kuvakollaasissa tuottaja Elli Toivoniemi ja kirjailija Sisko Savonlahti sekä hahmoja elokuvan Paljain jaloin puistossa mainosjulisteesta Kuva: Yle/Antti Ollikainen New York,teeman elokuvat

Elli Toivoniemi ja Sisko Savonlahti katsoivat neljä New York -aiheista elokuvaa. Ne olivat hätkähdyttävä aikamatka menneisyyteen, joka on yllättävän lähellä.

Elokuvatuottaja Elli Toivoniemi ja kirjailija Sisko Savonlahti katsoivat neljä Teeman kevään New Yorkiin sijoittuvaa elokuvaa. Neljä keskenään erilaista ihmissuhdekuvausta: kepeää farssia ja kyynistä satiiria miesten ja naisten suhteista. Elokuvat nähdään Teeman Kino Klassikossa huhti–toukokuussa.

Toivoniemi ja Savonlahti ovat molemmat syntyneet 1980-luvulla. Elokuvat vuosilta 1967–1979 edustavat, jos jotain, aiemman sukupolven käsityksiä elämästä ja ihmissuhteista.

Mutta aloitetaan itse kaupungista.

Unelmien New York...

Sisko Savonlahti on unelmoinut New Yorkista paljon. Hän miettii, mikä Nykissä viehättää.

"Se liittyy siihen, että lapsena harrastin nimmareitten keräämistä."

Kirjailija Sisko Savonlahti
Sisko Savonlahti. Kirjailija Sisko Savonlahti Kuva: Marek Sabogal Sisko Savonlahti,teeman elokuvat

Savonlahti luki Suosikkia ja haaveili olevansa kuin Michael Jackson tai Madonna. Ankeassa Suomessa ei asu maailmantähtiä, mutta nimmareita keräämällä tunsi pääsevänsä vähän lähemmäs. Mieleen jäi kuvitelma, että New Yorkissa kaikki on mahdollista.

"George Clooney voi tulla vastaan ja me voimme rakastua. Kaikki sellaiset aivan absurdit asiat on nähty nimenomaan New Yorkissa."

"Populaarikulttuuri ylipäänsä on aivopessyt minut ja tehnyt New Yorkista sellaisen kaikkien tapahtumien keskipisteen", Savonlahti sanoo. "Viehätys on uinut salakavalasti omaan päähän."

Populaarikulttuuri on aivopessyt minut.― Sisko Savonlahti

Myös Elli Toivoniemi tunnistaa kuvitellun New Yorkin ja sen lumon. New York on illuusio, "fiktiivinen paikka", vaikka hän on käynyt siellä itse.

"Haluaisin käydä enemmän, mutta en oikein saa kiinni siitä, minkä takia. Joka kerta olen kyllä saanut irti sen, että fiktiivinen maailma elää siellä."

Toisaalta New York on todellinen kaupunki, jossa asuu ja elää oikeita ihmisiä. "Elämä siellä on saatanan raakaa. Jos et ole miljonääri, niin ei se niin siisti paikka ole." Toivoniemi arvostaa niitä, jotka pystyvät New Yorkissa tekemään "hyviä juttuja" eikä vain rahaa. Itse hän ei uskoisi selviävänsä.

Elli Toivoniemi seisoo studiossa taustalavasteen ja studiolamppujen edessä. Kuva otettu lyhytvideosarjaan Me elokuvantekijät.
Elli Toivoniemi. Elli Toivoniemi seisoo studiossa taustalavasteen ja studiolamppujen edessä. Kuva otettu lyhytvideosarjaan Me elokuvantekijät. Kuva: Maria Seppälä / Yle elokuvaohjaajat,elokuvatuottajat,Elli Toivoniemi,Me elokuvantekijät

...ja todellisuus

Kun Sisko Savonlahti 28-vuotiaana näki New Yorkin ensimmäisen kerran kunnolla (hän oli käynyt siellä lapsena sekä poikennut yöpymässä), mielikuvat kääntyivät itseään vastaan. Savonlahti matkusti kaupunkiin kaverinsa kanssa. Vaikeassa elämäntilanteessa oli pakko päästä pois ahdistavasta Helsingistä jonnekin, missä voi nauttia elämästä.

Manhattan ei tehnyt hyvää itsetunnolle. Paikalliset olivat rikkaita, ja toinen osa oli turisteja. Kaduilla oli kauniita, treenattuja ihmisiä. Ulkonäkö oli kovaa valuuttaa.

"Niin sitä sitten vertaili itseään kaikkiin. Jokainen oli rikkaampi ja kauniimpi ja todennäköisesti menestyvämpi."

Äidiltä lainatut rahat menivät muutamassa päivässä. Savonlahti tunsi itsensä ryysyläiseksi.

"Mulla oli kauhea itsetunto-ongelma jo valmiiksi, ja Nykissä se puhkesi totaalisesti. Oli varmaan jonkin sortin body dysmorphia."

Itsetunto-ongelma puhkesi Nykissä totaalisesti.― Sisko Savonlahti

Barneys-tavaratalosta Savonlahti löysi Marc Jacobsin vanhan malliston saappaat. Ale-hintakin oli puolet asunnon vuokrasta Helsingissä.

Kaverin mielestä saappaat muistuttivat kuukenkiä, mutta jotain oli saatava. Piti yrittää sopeutua katukuvaan.

"Ne olivat kauheat lopulta."

Saappaat päätyivät kotimaassa Fidan laatikkoon. "Etten joutuisi enää muistelemaan, minkä virheen tein."

"Mutta mun oli niin paha olla siellä!"

Hotel Chelsea New Yorkissa, julkisivu
Hotel Chelsea. Hotel Chelsea New Yorkissa, julkisivu Kuva: Velvet/Wikimedia Commons New York,Hotel Chelsea

Savonlahden latautuneimpien odotusten kohde oli legendaarinen taiteilijoiden Chelsea-hotelli, jossa Nancy Spungen murhattiin ja joka esiintyy Madonnan Sex-kirjassa. Hotelli oli remontissa, mutta kaverukset päästettiin aulaan.

"Näytin ihan hirveältä, oli silmäpussit pitkästä lennosta, ja sanoin kaverilleni, että ota musta nyt kuvia. Istuin jännittyneenä ja yritin tavoittaa sen fiiliksen, että kaikki on olleet täällä."

Fiilis ei tullut. Suuren unelman toteuttamiseen olivat menneet omat ja äidin rahat.

"Se oli niin suuri antikliimaksi."

Elli Toivoniemi tunnistaa tarinasta jotain. Hän on itse kokenut New Yorkissa ja Los Angelesissa esiintyvänsä lainahöyhenissä ollessaan edustamassa tuottamaansa Oscar-ehdokasta Pitääkö mun kaikki hoitaa?.

"Ei omalla pankkitilillä ollut sen enempää rahaa, vaikka oli menossa akatemian näytöksiin. Ja oli ostettava kalliita hörhelöitä, vaatteita ja meikkejä."

Se oli sinänsä hieno ja filmaattinen hetki mutta ei liittynyt omaan elämään millään tavalla, Toivoniemi sanoo. Hän on duunaritaustainen hyvinvointivaltion kasvatti, jonka suvussa ei ole rikkaita eikä sivistyneistöä. Amerikassa hänen taustallaan ei tuoteta elokuvia ja seurustella vip-klubeilla. "Ei siellä tunneta sellaista."

Ei tilillä ollut enempää rahaa, vaikka oli menossa elokuva-akatemian näytöksiin.― Elli Toivoniemi

Sisko Savonlahden epäonninen matka New Yorkiin ei jäänyt ainoaksi. Toinen käynti sattui ihanaan, kukoistavaan kevääseen. Pakonomaista tuhlaamisen tarvetta ei enää ollut. "Kaupunki oli upea."

Kolmannella matkalla Savonlahti löysi New Yorkin kirjakaupat. Silloin hänellä oli itsellään jo mielessä kirjan kirjoittaminen mutta vasta ajatuksen asteella.

Kirjakauppojen hyllyissä oli jotain uutta: amerikkalaisten koomikoiden kirjoittamia oikeasti hauskoja kirjoja, ei mitään Kilon poliiseja. Jopa kirjojen nimet naurattivat. Jotain tällaista minäkin voisin kirjoittaa, Savonlahti ajatteli ja osti ison kasan.

Fantasia luksuselämästä saa Savonlahden nykyään ahdistumaan, kun hän näkee sitä somevaikuttajien Instagram-kuvissa, joissa maataan kynsilakkafirman maksamilla matkoilla ruusun terälehdin koristelluissa kylpyammeissa.

"Toivon, ettei kukaan tee samaa virhettä kuin minä, että säästää kauheasti ja menee sinne hakemaan jotain, mikä ei ole todellista."

Elokuvien New York

Elli Toivoniemi ja Sisko Savonlahti ovat muodostaneet omat mielikuvansa television ja elokuvien New Yorkista suunnilleen samoihin aikoihin, 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa. Sinkkuelämää eli Sex and the City on tv-sarja, jonka molemmat mainitsevat ensimmäisten joukossa, samoin Frendit ja muut sitcomit.

Elli Toivoniemi on elokuvantekijä, mutta hänen taustansa ei ole cinefiilinen. "Elokuvasivistykseni ei ole huippuluokkaa. Minulle henkilökohtaisesti elokuvahistoria alkaa siellä 90-luvulla tai 80-luvulla. Suhde moniinkin klassikkoteoksiin on aika etäinen."

Toivoniemelle myös Spike Leen Do the Right Thing on ollut tärkeä New York -kuvaus. "Kyllä mulle New York on ysärin alkua."

Sisko Savonlahti muistaa, kuinka lapsena Music Televisionin ohjelmissa kaikki julkkikset olivat New Yorkissa. Lapsuuden iso New York -kokemus oli kuitenkin Yksin kotona 2. "Se on varmaan minuun kaikkein eniten vaikuttanut. Sen olen tajunnut vasta aikuisena."

Aikuisena tajusin, että eniten minuun on vaikuttanut Yksin kotona 2.― Sisko Savonlahti

Miltä elokuvat vuosien 1967–1979 New Yorkista näyttivät? Tunnistiko niistä saman kaupungin?

Niissä oli havaittavissa monin paikoin tuttuja aineksia: New Yorkin maamerkkejä, periodicharmia, nuoria ja hurmaavia filmitähtiä, ihmissuhdeongelmia ja säkenöivää dialogiakin.

Mutta elokuvien asenteet hätkähdyttivät, vaikka ne eivät ole valtavan kaukaa menneisyydestä. Se, mikä nykyään on piilossa rivien välissä, oli avoimesti näkyvillä.

Savonlahti tunsi olleensa matkalla aikakoneessa. "Olen itse halunnut ajatella, että 70-luvulla oli jo vähän erilaista ja kehittyneempää, koska omat vanhempani ovat eläneet ja seurustelleet silloin."

Elli Toivoniemi taas on viimeiset neljä vuotta ollut pyörittämässä Yksittäistapaus-elokuvahanketta, joka käsittelee sukupuolittunutta vallankäyttöä. Se on heikentänyt hänen omaa kärsivällisyyttään kyseenalaisia asenteita kohtaan.

"Oli aika vaikea katsoa, suoraan sanottuna", Toivoniemi sanoo. "Triggeröidyin vahvasti."

Aloitetaan kevyestä päästä.

Paljain jaloin puistossa

Kino Klassikko to 2.4. klo 21.00

Paljain jaloin puistossa (Barefoot in the Park, 1967) on alun perin Neil Simonin näytelmä. Komedia takakireän juristimiehen ja hassuttelevan naisen nuoresta avioliitosta sai ensi-iltansa 1963 ja on Broadwayn kaikkien aikojen suurimpia hittejä. Gene Saks ohjasi sekä teatteriesityksen että elokuvaversion.

Mies ja nainen tyhjässä asunnossa: mies istuu matkalaukun päällä ja nainen on polvillaan lattialla. Robert Redford ja Jane Fonda elokuvassa Paljain jaloin puistossa.
Robert Redford ja Jane Fonda. Mies ja nainen tyhjässä asunnossa: mies istuu matkalaukun päällä ja nainen on polvillaan lattialla. Robert Redford ja Jane Fonda elokuvassa Paljain jaloin puistossa. Kuva: Paramount Pictures Paljain jaloin puistossa,teeman elokuvat

Elli Toivoniemelle Paljain jaloin puistossa oli kepeydestään huolimatta – tai sen takia – vaikea katsottava. "Voi olla hattaraa – onhan La La Landkin hattaraa – mutta joku pikku moottori pitää olla, joka surisee ja pitää elokuvan käynnissä. Mikä on se emootiotason tarina, jota pitäisi seurata?"

Elokuvassa myös näkyy, että se on melkein sellaisenaan siirretty Broadway-näyttämöltä valkokankaalle. Kohtaukset ovat pitkiä.

"Ihanaa sen sijaan oli, että Jane Fonda ja Robert Redford olivat niin hyviä. Heillä oli hyvä meininki ja rytmi, joka olisi antanut aineksia vetävämpään elokuvaan."

Paljain jaloin puistossa on kaiken kaikkiaan vanhanaikainen elokuva, hyvässä ja pahassa, ja oli sitä jo ensi-illassaan.

Toivoniemi pohtii, voisiko menestyselokuvia tehdä niin, että ne kestäisivät aikaa. Tälläkin hetkellä Suomessa tehdään hänen mielestään höttöä, jossa on samanlaiset asetelmat kuin 80-luvulla.

Katsoisin mielelläni höttöä, jos siinä olisi substanssia.― Elli Toivoniemi

"Onko se osa tätä genreä, että ollaan ajasta jäljessä? Näkisin, että elokuva voisi reflektoida tästä ajasta jotain kiinnostavaa ja olla silti hitti."

"Katsoisin mielelläni höttöä, jos siinä olisi substanssia."

Sisko Savonlahti on nähnyt elokuvan ensimmäisen kerran noin vuosi sitten. "Luulen, että katsoin sen, koska se tapahtuu New Yorkissa. Olen ennenkin katsonut leffoja sillä perusteella."

Lisäksi häntä kiinnosti nähdä nykyinen hopeakettu Redford nuorena sekä Fonda, jonka hän on lapsena ja nuorena tuntenut lähinnä L'Oréalin mainoskasvona.

Toisella katsomisella sukupuoliroolit pistivät silmään. "Naisen äiti sanoo vain, että kaikki käy hyvin, kunhan vähän muutat itseäsi. Pidät huolen, että miehellä on hyvä olo." Lopussa naisen tehtävä on tietenkin pelastaa mies.

Robert Redford tanssii puistossa ilman kenkiä ja paita ulkona housuista elokuvassa Paljain jaloin puistossa
Robert Redford on heittänyt kengät jalastaan. Robert Redford tanssii puistossa ilman kenkiä ja paita ulkona housuista elokuvassa Paljain jaloin puistossa Paljain jaloin puistossa,teeman elokuvat

Savonlahden mielestä elokuvassa oli hauskat hetkensä. Ja siinä oli hotelli Plaza, jossa myös Kevin McCallister majoittuu elokuvassa Yksin kotona 2. "Central Park, hevosajelu ja se hotelli. Tekee aina vaikutuksen."

Savonlahti leikitteli ajatuksella, että joskus kuka tahansa saattoi asua melko edullisesti New Yorkissa kuten nuoripari Fonda ja Redford Greenwich Villagen kaksiossaan.

"Eikö joku esivanhempi olisi voinut olla viisaampi ja sijoittaa halpaan asuntoon Manhattanilla..."

Elokuva oli nätti, siinä oli kauniita vaatteita ja interiöörejä sekä New Yorkia. Kolmatta kertaa Savonlahti sanoo tuskin sitä katsovansa.

"Mutta Jane Fondassa on jotain mahtavaa. Tuo hassutteleva seksisymboli, ja se mitä hän on nykyään."

Lisäksi vastustamattoman hyväntuulinen musiikki – Neal Hefti tunnetaan myös mm. tv-Batmanin säveltäjänä – tarttui päähän.

"Se tuntui kivalta ahdistavina päivinä. Viheltelin sitä melodiaa, kävin laittamassa tiskikoneen päälle ja unohdin koronan hetkeksi."

Kun mies on mies

Kino Klassikko to 19.3., Areenassa 1.4. asti

Kaikkien neljän elokuvan tekijät ovat New Yorkin komediahistorian jättiläisiä.

Elaine May ja Mike Nichols muodostivat 1950–60-lukujen taitteessa legendaarisen duon, joka kirjoitti uusiksi lavakomiikan säännöt. Jules Feifferin stripit avasivat tietä tekstivetoiselle, ihmissuhdeaiheiselle sarjakuvagenrelle. Neil Simon on Broadwayn kaikkien aikojen menestyneimpiä näytelmäkirjailijoita. Woody Allen on oma lukunsa – ongelmallinen sellainen, mihin palataan myöhemmin.

Elaine Mayn ohjaama ja kirjoittama Kun mies on mies (A New Leaf, 1970) on joukon poikkeus: hän on tekijöistä ainoa nainen. Elokuva on myös kerronnaltaan epätavallinen ja osin siksi kulttimaineessa.

Punainen Ferrari ajaa kadulla New Yorkissa, pojat juoksevat auton rinnalla.
Henry Grahamin kaupunkiauto on Ferrari. Punainen Ferrari ajaa kadulla New Yorkissa, pojat juoksevat auton rinnalla. Kun mies on mies,New York,teeman elokuvat

Savonlahtea kummastutti komedian alastoman moraaliton asetelma. Rahansa menettänyt, läpeensä itsekeskeinen ja omahyväinen päähenkilö (Walter Matthau) on vaarassa suistua köyhyyteen. Sääliäkö häntä pitäisi, kun hän alkaa suunnitella murhaa? "Nainenkin oli niin kahjo, että hänestä oli vaikea pitää."

Toivoniemi tunnustaa odottaneensa naiselta erilaista näkökulmaa. Erilainen se olikin. Elokuva oli sinänsä hyvin tehty, mutta päähenkilöissä korostuivat karrikoidusti kaikkein epähumaaneimmat piirteet. "Mielestäni ei ole lähtökohtaisesti hauskaa puhua kenestäkään niin."

"Komedian polttoaine on kuitenkin tragedia", Toivoniemi sanoo. "Tai ihmisyys tai haavoittuvuus. Ei se ole hauskaa, jos ei voi elää henkilön kanssa."

Sekä Toivoniemi että Savonlahti odottivat turhaan käännettä. "Koko ajan odotti, että nainen sanoisi fuck you", Savonlahti sanoo.

Komedian polttoaine on kuitenkin tragedia.― Elli Toivoniemi

Toivoniemi näkee elokuvassa myös paljon hyvää. Kerronta oli tuoretta. "Siinä oli tyylitelty elokuvan keinoin asioita kiinnostavammin kuin muissa, joita katsoessa välillä tuntui, että tämä on puskateatteria."

Nainen lukee iloisena kirjettä puistonpenkillä, vieressä mies katsoo ovelasti virnuillen. Elaine May ja Walter Matthau elokuvassa Kun mies on mies
Elaine May ja Walter Matthau. Nainen lukee iloisena kirjettä puistonpenkillä, vieressä mies katsoo ovelasti virnuillen. Elaine May ja Walter Matthau elokuvassa Kun mies on mies Kun mies on mies,teeman elokuvat

Elaine Mayn oma versio elokuvasta oli yli kolmen tunnin mittainen, ja tuotantoyhtiö poisti siitä reilun tunnin vastoin Mayn tahtoa. Miltä kokonaisuus näyttäisi, jos se noudattaisi ohjaajan näkemystä? Kenties se kääntyisi päälaelleen? Emme saa tietää.

Miehuusvuodet

Kino Klassikko to 9.4. klo 21.00

Elaine Mayn työpari Mike Nichols, yksi kolmesta ihmisestä, jotka ovat voittaneet sekä Oscarin, Grammyn, Emmyn, teatteripalkinto Tonyn että arvostetun Peabody-palkinnon, ohjasi elokuvaksi Jules Feifferin kirjoittaman Miehuusvuodet (Carnal Knowledge, 1971). Molemmat tekijät ovat kertoneet tarkoittaneensa sen julmaksi satiiriksi miehistä.

Nichols halusi kuvata sodanjälkeisten sukupolvien miehille ominaista misogyniaa. Feifferia inspiroi yksinkertainen oivallus: "Miehet eivät pidä naisista." Millainen komedia näistä lähtökohdista syntyy?

Jack Nicholson ja Art Garfunkel elokuvassa Miehuusvuodet
Nuoret miehet: Jonathan (Jack Nicholson) ja Sandy (Art Garfunkel). Jack Nicholson ja Art Garfunkel elokuvassa Miehuusvuodet Miehuusvuodet,teeman elokuvat

Elli Toivoniemi alkoi miettiä Miehuusvuosia katsoessaan, oliko koko elokuva jonkinlainen statement, metaelokuva sielun tyhjyydestä. "Jos oltaisiin tässä ajassa, niin näkisimme kuvausryhmän."

Toivoniemen mielestä ihmiset olivat kuin vakuumissa eikä heistä saanut otetta. Dialogi kuulosti välillä siltä, kuin näyttelijät lukisivat repliikkejä paperista. Oliko elokuva tarkoituksellisesti tunnekylmä ja kyyninen?

"Jos päässä käy ajatus, että onko Jack Nicholson edes hyvä näyttelijä, niin sehän alkaa olla jo kiinnostavaa."

Etäinen ote teki elokuvasta kuitenkin turhauttavaa katsottavaa. "Toivoin, että anna mulle jokin tunne, että voin edes vetää raivarit!"

Jos miettii, onko Jack Nicholson edes hyvä näyttelijä, niin se on jo kiinnostavaa.― Elli Toivoniemi

Sisko Savonlahden ensimmäinen järkytys liittyi toisen miespääosan näyttelijään. "Olin ihan shokissa, koska olen aina sympannut Art Garfunkelia, kun hän on se kaljumpi Simon & Garfunkelista."

Jos tämä oli satiiri misogyniasta, Savonlahden oli vaikea nauraa sille.

"Naisena on halunnut kertoa itselleen, että eivät miehet puhu naisista tällä tavalla. No, tässä on komedia, jossa miehet puhuvat naisista."

Mies istuu nojatuolissa lasi kädessään, sohvalla mies ja nainen istuvat vierekkäin päät painuksissa. Jack Nicholson, Art Garfunkel ja Carol Kane elokuvassa Miehuusvuodet
Pettyneet keski-ikäiset. Mukana Sandyn uusi 18-vuotias tyttöystävä (Carol Kane). Mies istuu nojatuolissa lasi kädessään, sohvalla mies ja nainen istuvat vierekkäin päät painuksissa. Jack Nicholson, Art Garfunkel ja Carol Kane elokuvassa Miehuusvuodet Miehuusvuodet,teeman elokuvat

Elokuvan päähenkilöt nähdään toistuvasti arvostelemassa stereotyyppisten kaunotarten ulkonäköä ja vartaloita.

"Se on musertavaa ja tuo esiin kaikkea, mitä on lakaissut maton alle. Sitä yrittää ajatella, että olen muutakin kuin ulkonäköni, ja sitten – ei, en ole."

Miehuusvuodet sai Savonlahden miettimään myös naisen ikääntymistä. Nuori Candice Bergen on siinä "kauneinta mitä voi kuvitella". Savonlahti muistaa Bergenin Sinkkuelämää-sarjasta, jossa hän on nuorempien naisten rinnalla katkera ja yksinäinen.

Silmät olivat kuitenkin yhä samat.

Nainen hymyilee pimeässä, taustalla punainen auto. Candice Bergen elokuvassa Miehuusvuodet!
Candice Bergen on Susan. Nainen hymyilee pimeässä, taustalla punainen auto. Candice Bergen elokuvassa Miehuusvuodet! Miehuusvuodet,teeman elokuvat

Toivoniemi vertaa Miehuusvuosia Mike Nicholsin myöhempään elokuvaan Closer – Iholla (2004). Toisin kuin Miehuusvuodet, Closer herätti voimakkaita tunteita. Ohjaajan kädenjälki on silti tuttu, samoin valta-asetelmat: "You stay home and look pretty."

"Muistan puhuneeni paljon Closerin naiskuvasta, ja kuinka se sivuutettiin sanomalla, että olipa intohimoinen elokuva."

Myös Savonlahti muistaa Closerin. "Se oli lempileffojani, kun se tuli. En katsonut sitä ajatuksen kanssa. Minulla oli silloin vaikeaa ja sain tunteitani purettua siihen. Mutta en edes halua tietää, miten se on minuun vaikuttanut."

Vaikka Weinstein on vankilassa, sukupuolittuneita valtarakenteita ei voi ulkoistaa menneisyyteen, Toivoniemi sanoo. "Olisipa asia niin helppo. Kuinka kaukana se 70-luku onkaan omasta elämästä? Ei kovin kaukana."

Manhattan

Kino Klassikko to 7.5. klo 21.00

Weinsteinista pääsemme lopulta Woody Alleniin. Mitä pitäisi ajatella teoksista, joiden tekijät ovat paljastuneet henkilökohtaisesti moraalittomiksi, suorastaan rikollisiksi? Voiko Michael Jacksonin musiikkia kuunnella tai Roman Polanskin elokuvia katsoa?

Toivoniemen mielestä juuri kysymyksen pohtiminen on tärkeää. "Ei se poista niiden ansioita tai niitä tunteita, ajatuksia tai oivalluksia, joita ihmiset ovat niiden parissa saaneet."

"Se kysymys itse on tärkein asia, ei se, pitäisikö joku tekijä lynkata tai poistaa elokuvahistoriasta."

Woody Allen ja Diane Keaton soutelemassa New Yorkin Central Parkin lammella. Kuva elokuvasta Manhattan
Woody Allen ja Diane Keaton soutelemassa Central Parkissa. Woody Allen ja Diane Keaton soutelemassa New Yorkin Central Parkin lammella. Kuva elokuvasta Manhattan Manhattan,teeman elokuvat

Woody Allenin Manhattan on elokuva, jolla on kaksi puolta. Ironisen itsetietoinen, Gershwinin musiikilla ja Gordon Willisin upeilla mustavalkokuvilla herkutteleva rakkaudentunnustus romantisoidulle New Yorkille. Moderni klassikko ja lukemattomien lempileffa.

Sekä kuvaus menestyneen nelikymppisen miehen seksisuhteesta alaikäiseen koulutyttöön.

Savonlahdella on ollut nuoruuden Woody Allen -vaihe. "Innostuin Woody Allenista väkisin parikymppisenä, kun halusin olla fiksu ja ajattelin, että kaikki viisaat ihmiset tykkäävät tästä. Se oli jotain, mitä halusi tavoitella."

Innostuin Woody Allenista väkisin parikymppisenä.― Sisko Savonlahti

Manhattanin hän näki ensimmäisen kerran tuolloin, vaikutuksille alttiissa iässä. "Siinä Woody Allen -huumassa – ja Manhattan oli lopulta ainoa Allenin leffa, josta pidin – tein hirveän numeron siitä."

Savonlahti muistelee myös, kuinka hänen silloinen, vanhempi poikaystävänsä suositteli erästä Woody Allenin kirjaa ja Philip Rothin Portnoyn tautia. "Ei niin, että tässä on tämä Simone de Beauvoir, vaan että sä voisit tykätä näistä."

Allenin kirja oli hauska, mutta myöhemmin Savonlahti tajusi syöttäneensä samalla itselleen tiettyä mieskuvaa: miehillä on vaikeaa, heitä täytyy ymmärtää.

Nuorena Savonlahti osti täysin Allenin version myös Manhattanissa. "Hänhän pesee kätensä, kun tyttö hokee, että mitä sitten, jos olen alaikäinen. Koko ajan korostetaan, ettei vika ole Woodyn. Woody sanoo, ettei tästä tule mitään, ja tyttö sanoo, että älä nyt."

Elli Toivoniemi on suorastaan hämmästynyt Manhattanin äärellä.

"Totaalisen tietoisesti ja jopa leikitellen elokuvan ohjaaja, käsikirjoittaja ja pääosan esittäjä näyttelee pedofiilin roolin silmiemme edessä. Ohjaa tilannetta ja käyttää kaiken vallan mitä käyttää voi, ja me katsomme sitä."

Mariel Hemingway oli elokuvaa tehtäessä 16-vuotias, ja hänen roolihahmonsa iäksi sanotaan 17. Kukaan elokuvan muista henkilöistä ei ole moksiskaan.

Mariel Hemingway Traceyn roolissa elokuvassa Manhattan
Mariel Hemingway on Tracey. Mariel Hemingway Traceyn roolissa elokuvassa Manhattan Kuva: MGM Manhattan,New York,teeman elokuvat

"Eikä sillä ole väliäkään, vaikka se tyttö, tai nainen, olisi kaksikymmentä. Ne vallankäytön tasot ovat niin hirveitä että – wow."

Läpikotainen vallan häivyttämisen taktiikka on Toivoniemen mielestä "nerokas" – hän korostaa, että lainausmerkit on kirjoitettava mukaan.

Toisaalta on huojentavaa nähdä härskinä ja ilmeisenä se, mitä nykyään osataan hienovaraisemmin piilotella, Toivoniemi sanoo. "Tapahtuuko tällaista vai eikö? Tässä todella tapahtuu."

Unelmien Manhattan, revisited

Manhattanin valot yöllä.
Unelmien New York: Manhattanin valot Manhattanin valot yöllä. Kuva: Dmitry Avdeev New York,teeman elokuvat

Woody Allen tuo meidät takaisin alkuperäisten New York -haaveiden luo. Manhattanille, missä elämä on älyllistä, elitististä, hauskaa, ironista ja aina ihastuttavan mutkikasta. Ja missä puhutaan, puhutaan, puhutaan.

Eikö ole yhtä mahdoton kuvitella myyttistä New Yorkia ilman Woody Allenia – yhtä aikaa todellista ja fiktiivistä hahmoa – kuin mykkäfilmiä ilman Chaplinin kulkuria?

"Sillä on mieletön voima, mitä haluamme uskoa ja miten haluamme suojella myyttejämme", Toivoniemi sanoo. "On pelottavaa, että oman elämän monumentit pyyhittäisiin pois. Mieluummin selitetään se asia paremmaksi kuin kohdataan se, koska muuten jäisimme kaikki kiinni housut nilkoissa: me hyväksyimme tämän."

On pelottavaa, että oman elämän monumentit pyyhittäisiin pois.― Elli Toivoniemi

Yhtä kaikki Manhattan on nimenomaan myös versio unelmien Manhattanista, ja sen vaikutus näkyy.

"Onhan Allenin dialogin kirjoittamisen taito kiistämätön", Elli Toivoniemi sanoo. "Tämä genre on hirveästi Woodylle velkaa. Ja onhan se kuplivaa ja hurmaavaa. Se keveys, ja unelma, että ongelmat elämässä voivat olla tätä tasoa. Se on hirveän eskapistinen maailma."

Esimerkiksi genren nykyedustajista Toivoniemi nostaa Noah Baumbachin. "Pidän todella paljon Marriage Storystä ja muista Noahin leffoista, joissa on hyvin samanlaisia asetelmia. Ne ovat hauskoja ja koskettavia ja silti hirveän elitistisiä. Mutta sehän kuuluu tähän NYC-genreen. Elämä täyttyy ihmissuhdekysymyksistä."

Myös Savonlahdelle Manhattan – ilman Woody Allenia – on juuri sitä New Yorkia, josta hän on haaveillut. "Se oli upea kuvaus siitä, millaista elämää halusin. Poltan tupakkaa, kävelen jossain puistossa, harrastan urheilua, mutta aina vain keskustellaan ja keskustellaan."

Toivoniemelle tässä on New Yorkin ydin. "Se miksi Vapaudenpatsas todellakin kuuluu sinne, on ajatus, että Manhattanilla ihmiset puhuvat tunteistaan, ihmissuhteistaan, niihin liittyvistä toiveista ja peloista avoimemmin ja enemmän. Olisipa tuollaista! Omassa ystäväpiirissäni jossain määrin onkin, eikä vähiten siksi, että olemme peilanneet amerikkalaista populaarikulttuuria."

New York Teemalla 27.3.–8.5.2020
Kun mies on mies (S) Areenassa 1.4. asti
Paljain jaloin puistossa (S) torstaina to 2.4. klo 21.00, Areenassa 14 päivää
Miehuusvuodet (12) torstaina 9.4. klo 21,00, Areenassa 7 päivää
Manhattan (7) torstaina 7.5. klo 21.00, Areenassa 7 päivää

Lue lisää:

Sisko Savonlahden kolumnit

Sisko Savonlahti on Yle Uutisten kolumnisti.

Artikkelia muokattu 2.4.2020: Lisätty linkki Sisko Savonlahden kolumneihin
Korjaus 2.4.2020: Mike Nicholsin saamista palkinnoista puuttui yksi

Yle Teema

Teema Twitterissä ja Facebookissa