Hyppää pääsisältöön

Maista nyt edes! Vanhemmat kertovat, millä kikoilla lapsen saa syömään – Asiantuntija ei puhuisi nirsoilusta, lapsi ei jätä tahallaan ruokaa lautaselle

Lapsi istuu syöttötuolissa ja syö puuroa käsin.
Lapsi istuu syöttötuolissa ja syö puuroa käsin. Kuva: Mira Pelo / Yle Lapsi,syöminen,taaperoikäiset,sormiruokailu

Muksu kieltäytyy syömästä kerta toisensa perään ja päättää jo maistamatta, ettei tykkää ruoasta. Kun ruokapulmat ilmestyvät perheen ruokapöytään, on vanhempien hermot koetuksella ja huoli usein kova. Kikka-arsenaali on melkoinen, kun vanhemmat yrittävät saada lastaan syömään edes jotain. Millaiset kotikonstit toimivat ja millaisia kannattaisi välttää? Vanhemmat ja asiantuntija vastaavat.

Yle Akuutti pyysi vanhemmilta tarinoita perheen pienimpien ruokapulmista ja keinoista, joilla ruokapöytäkiukuttelua ja syömisestä kieltäytymistä ratkotaan. Tarinoiden lisäksi pyysimme syömishaasteisten lasten kanssa työskentelevältä lasten toimintaterapeutti Annukka Moilaselta kommentteja ja vinkkejä ruokarauhan säilyttämiseen sekä neuvoja, milloin kannattaa hakea apua.

“Lapsi temppuilee kotona noin neljällä aterialla päivässä. Ei ole väliä, mitä ruokaa on, kun temppuilu iskee päälle. Vetkuttelua, kitinää, kiukuttelua, ruuan haukkumista. Päiväkodissa lapsi syö hyvin. Tätä on jatkunut nyt noin kolme vuotta ja kaikkea on kokeiltu. Väsyttää. Ennen pelkäsin ettei lapsi syö tarpeeksi, mutta nyt neuvolassa sanottiin, ettei ole hätää, tyttö ei ole laiha.”

Ruokapöydässä yhdessä ja positiivisin mielin

Lasten ruokapulmat ovat yleisiä ja niitä ihmetellään ainakin jossain määrin lähes jokaisessa lapsiperheessä. Tavallisesti ensimmäiset syömisestä kieltäytymiset ja ruoalla leikkimiset ajoittuvat 1-vuoden ikään, jolloin lapsen kasvu tasaantuu ja ruokahalu vähenee. 2-3-vuotiaan normaaliin kehitykseen taas kuuluu ennakkoluuloisuus uusia ruokia kohtaan, kertoo toimintaterapeutti Annukka Moilanen.

“Yksi lapsista syö normaalisti, kaksi perusnirsoillen. Yksi todella huono syömäri, josta on oltu huolissaan. Suupalat on laskettu tarkasti ja lääkärikin niistä laskenut ravinnon riittävyyttä. Kaikkea on todella epätoivoisina kokeiltu. Lapsilla on yleensäkin paljon ennakkoluuloista asennetta, jossa jo maistamatta tuomitaan ruoan olevan pahaa. Ruoka-aineilla ei myöskään saisi olla kontaktia kastikkeeseen, tai perunamuussissa mukluja. Jos kokeilee jotain uutta, ruoalle käydään irvistelemässä jo tekovaiheessa. Kyllä on kotikokkina kiitollinen olo,kun joku tenavista on aina tyytymätön.”

Kun lapsen syömispulmat alkavat, elämää ja ruokailutilanteita olisi hyvä jatkaa normaalisti, Annukka Moilanen neuvoo. Usein suurin osa syömishaasteista on ohimeneviä kausia, eikä lapsen ruokapöytäpelleilystä ja ruokien väliin jättämisestä kannata tehdä isoa numeroa.

Jos lounas ei maistu, ehkä välipala-aikaan on jo nälkä. Tärkeintä olisi pitää kiinni ruoka-ajoista, syödä yhdessä ja säilyttää positiivinen tunnelma. Varsinkin pakottamisia ja painostamista pitäisi välttää.

Älylaitteet tai hassuttelevat vanhemmat ovat arkea monessa ruokapöydässä. Ymmärrettävää, mutta ei suositeltavaa.

“Lahjomalla, kiristämällä, piilottamalla, sanomalla että se on makeaa, tarjoamalla lemppareita, smoothiena tai banaanilettuna... “

“Piirretyt pyörimään, avainnippu käteen ja avot – lautasellinen puuroa meni jo!”

Kun lapsen huomio on kiinnittynyt johonkin muuhun, saa hänen suuhunsa lusikoitua ruokaa helpommin. Älylaitteet tai hassuttelevat vanhemmat ovat arkea monessa ruokapöydässä. Ymmärrettävää, mutta ei suositeltavaa, sanoo Annukka Moilanen.

– Lapsi ei opi tunnistamaan kylläisyyttä ja hän nielaisee automaattisesti, kun suuhun tulee jotain. Lisäksi nämä keinot muodostuvat nopeasti tavaksi eikä lapsi enää osaa tai suostu syömään ilman niitä.

"Syödä ei tarvitse, mutta maistellaan. Tällä on selvitty aika paljosta. Ruoka-ajoista pidetään kiinni ja monipuolisesti pitää maistella. Ruokailu on kuin hengittäminen, ei mikään sirkustapahtuma.”

Pienen lapsen käsi ottaa lautaselta minitomaatteja ja leipäpalasia.
Pienen lapsen käsi ottaa lautaselta minitomaatteja ja leipäpalasia. Kuva: Mira Pelo / Yle syöminen,ruokailu,sormiruokailu,lasten ruokapulmat

Lasten ruokapulmat vaativat vanhemmilta sitkeyttä ja pitkää pinnaa

Ruokarytmistä, aterioista ja pöydän ääressä syömisestä olisi hyvä pitää kiinni. Naposteluja ruokailujen välissä kannattaa välttää. Muuten lapselle voi tarjota samaa ruokaa kuin muullekin perheelle ja katsella rauhassa, mihin tilanne kehittyy.

“Emme koskaan pakota lasta syömään tai edes maistamaan. Meillä ei lusikallinen ruokaa ole koskaan ollut lentokone. Leluja tai mitään muutakaan häiritsevää emme ruokapöytään tuo.”

Uusien makujen maistelu vaatii totuttelua lapselta ja sitkeyttä vanhemmilta. Esimerkiksi alle vuoden ikäinen lapsi voi tarvita vähintään 10 maistelukertaa ennen kuin hän tottuu uuteen makuun. Osalla lapsista voi olla haastetta aistinsäätelyssä tai he ovat persoonaltaan herkempiä. Silloin voidaan tarvita useita kymmeniä kertoja ennen kuin uusi ruoka tulee tutuksi.

“Eräänä iltana menin tytölleni ohimennen sanomaan että jos söis puuronsa joka päivä, voimistuisi niin paljon että lopulta jaksaisi isäänsäkin nostaa. En ois luullut toimivan mutta hän maistoi reippaasti puuroa ja kävi heti kokeilemaan nostoa. Ei lannistunut kun 100kg 186cm isä ei noussutkaan ilmaan vielä. Syö vielä kiltisti annoksensa.”

Annukka Moilanen neuvoo tarjoamaan lapselle joka aterialla jotain sellaista, mitä lapsi syö melko varmasti. Tarjolle kannattaa laittaa myös samaa ruokaa, mitä muu perhe syö. Tällä tavalla lapsi syö ehkä jotain ja samalla hänellä on mahdollisuus syödä samaa ruokaa muun perheen kanssa.

– Jonkun aikaa lapsi saattaa syödä vain sen, mistä tykkää, mutta pitkässä juoksussa tämä kikka yleensä maksaa itsensä takaisin.

“Kun lautaselle laittoi esimerkiksi kurkkua ja salaattia kuukausi tolkulla tarjolle, niin nyt tyttö rakastaa molempia. Ja aluksi tuntui ettei millään maistuisi. Uudestaan ja uudestaan makuun totuttelu positiivisessa fiiliksessä ollut paras meillä.”

“Syö itse samaa ruokaa ja valmistaa ruoan lapsen kanssa. Kasvikset ja muut nirsoilun kohteet soseeksi ja kastikkeen sekaan! Aina ei toimi mikään ja silloin ei auta tarjota muuta ettei nirsoilu saa tulta alleen. Seuraavalla ruokailulla syödään yleensä paremmin.”

Pienen lapsen käsi painelee sämpylää uunipellille.
Pienen lapsen käsi painelee sämpylää uunipellille. Kuva: Mira Pelo / Yle leipominen,taaperoikäiset,pieni lapsi leipoo

Lapsi ei jätä syömättä tahallaan

Annukka Moilanen ei käytä nirsoilu-sanaa, sillä yleensä lapsella on joku syy siihen, ettei hän syö. Jos se ei ole kehitykseen kuuluva vaihe, voi kyseessä olla esimerkiksi allergia, refluksitauti tai aistisäätelyn pulmat.

“5-vuotiaalla on ollut haasteita ruokailun kanssa koko ajan. Parhaiten edelleen syö syötettynä, kun ruokaa ei tarvitse valita lautaselta itse. Lapselle ei anneta aterioiden välillä hänen pyytämiään naposteltavia. Syöttämiseen sorrutaan silti, koska lapsi on alipainoinen ja vanhempien kantti ei kestä.”

Jos ruokapulmat jatkuvat kovin pitkään, lapsi syö hyvin valikoivasti ja tilanteista tulee päivittäinen taistelu ja koko perhe on ahdistunut ja stressaantunut, kannattaa ehdottomasti hakea apua, Moilanen neuvoo.

– Alle kouluikäisten kohdalla apua kannattaa kysellä ensin neuvolasta. Mahdollisuuksien mukaan voi kääntyä myös esimerkiksi terveyskeskuslääkärin tai yksityisen asiantuntijan puoleen, Annukka Moilanen jatkaa.

“Eurosportin katselu TV:stä, puuron kanssa sottaaminen käsin "omalla" lusikalla, kurkunpalojen syönti samalla. Tosin nykyään nämäkään eivät enää toimi. Koko ajan tarvitaan uusia hämäyskonsteja. Neuvolassa ei osata auttaa ja siellä vähätellään ongelmia. Sanovat vaan, että "kyllä lapsi tietää koska sillä on nälkä". Just joo.”

– Usein meillä tuijotetaan liikaa lapsen kasvua. Jos painoa ja pituutta tulee, vanhemmille sanotaan, ettei mitään hätää ole. Seurataan ja katsotaan. Aina se ei ole ihan näin yksinkertaista. Pelkkiä muumikeksejä syömälläkin saa painon nousemaan, Annukka Moilanen miettii.

Hyvää tarkoittavat neuvot eivät kaikkien kohdalla toimi

Allergiat, refluksitauti ja ummetus ovat yleisiä syitä lasten syömispulmiin. 80 prosentilla syömispulmaisista lapsista on aistisäätelyn haasteita osana syömispulmia.

Lisäksi syynä saattaa olla esimerkiksi suunmotoriikan pulmat tai pikkukeskosena syntyneiden lasten ongelmat, jolloin suun tai kasvojen alueelle tehdyt toimenpiteet ovat jääneet kehomuistiin.

“Kahden aistisäätelyhäiriöisen lapsen ruokailussa on monia asioita joita pitää huomioida. Meillä lapset syövät mieluummin ruokansa viileänä tai korkeintaan haaleana. Tietyt koostumukset eivät käy, esim. kumpikaan ei syö mielellään perunamuusia. Esikoinen 6v. välttelee ruoka-aineita, jotka tuottavat hänelle kipua suussa. Näitä ovat esim. hapolliset juomat ja erilaiset pippurit. Kuopus 2v. ei mielellään syö ruokia, jossa on erilaisia koostumuksia sekaisin. Molemmilla oli alle vuoden vanhana myös yökkäilyherkkyyttä liittyen soseisiin, joissa alkaa olla karkeampaa seassa. Isompi söi sileitä soseita lähes vuoden ikään, pienempi siirtyi sormiruokailijaksi valikoiden itse mitä laittoi suuhunsa.”

Jokainen näiden pulmien kanssa kamppaileva kaipaa tukea ja ymmärrystä.

Annukka Moilasella on itsellään kaksi lasta, joilla molemmilla on hyvin paljon ruoka-allergioita ja refluksioireilua. Varsinkin kuopuksella on pulmia syömisen kanssa.

Kun lapselle tulee syömisestä aidosti huono olo ja häntä pelottaa syödä, ei pakkosyöttäminen tai mikään muukaan kikkakolmonen välttämättä toimi. Silloin vanhemmalta vaaditaan jaksamista ja pitkää pinnaa.

– Olen ihan varmasti käynyt läpi samat tunteet kuin kuka tahansa vanhempi. Turhautumista, epätoivoa ja ihan konkreettinen hätä siitä, saako lapsi tarpeeksi ravintoa.

– On turhauttavaa, kun en voi äitinä luvata lapselleni, ettei syömisestä tule tällä kertaa paha olo. Ja totta kai välillä harmittaakin kunnolla, kun kerta toisensa jälkeen kippaa ruokaa roskiin, mutta uskon ja toivon, että olen aika hyvin onnistunut tämän tunneskaalan pitämään piilossa lapselta.

Hyvää tarkoittavat neuvot eivät aina toimi. Ratkaisuja ruokapulmiin on pohdittava yksilöllisesti jokaisen lapsen kohdalla. Jos syömishaasteiden taustalla on muu syy kuin kehitysvaihe, ei ole taikasauvaa, joka korjaisi tilanteen hetkessä.

Vanhemmilta tarvitaan pitkää pinnaa ja rauhallista mieltä. Ja jokainen näiden pulmien kanssa kamppaileva kaipaa tukea ja ymmärrystä.

Kursivoidut tekstit ovat Akuutin kyselyyn vastanneiden vanhempien kirjoittamia.

Akuutti Areenassa: Kun lapsi ei syö

Lue myös: Mikä neuvoksi, jos ruokapöydästä tulee taistelutanner? "Ei ole hyvä, että minä vain pidän periaatteistani kiinni, eikä lapseni syö"
Kuuntele Areenassa: Ruokasuhteeni vinksahti, kun kokkasin allergialapsilleni – Nyt Raisa Välimäki opettelee syömään kunnolla

Seuraa Akuuttia myös Facebookissa ja Instagramissa @yleakuutti!