Sari Casal: Sata keskeytystä työpäivässä – yksinhuoltaja ei veny etätyön ja kotihoidon yhteensovittamiseen, en ainakaan minä

Kurkkuani kuristaa. Some tursuaa vinkkejä, miten kuluttaa aikaa kotikaranteenissa. Omassa arjessani kaikki vähäkin vapaa-aika on kadonnut.

Varoitus. Luvassa etuoikeutetun ulinaa.

Minulla menee ihan hyvin. Minulla on yhä työpaikka, ja perheeni talous on vakaa. En omista mitään, mutta minulla ei ole velkojakaan. Lapseni ja minä olemme pysyneet terveinä.

Tiedostan, että koronan vaikutukset iskevät pahiten heihin, joilla on muutenkin vaikeaa, kuten lomautettuihin, nollatuntityöläisiin, pienyrittäjiin ja taiteilijoihin. Puhumattakaan oikeasti hengenhädässä oleviin vanhuksiin tai pitkäaikaissairaisiin. Olen todella pahoillani, voin vain kuvitella ahdingon määrän.

Silti minunkin kurkkuani kuristaa. Ahdistus ja stressi seuraa uniin, jos saan nukuttua lainkaan.

Some tursuaa vinkkejä, miten kuluttaa aikaa kotikaranteenissa. Nyt viimein siivotaan kaapit, retkeillään ympäri maakunnan metsiä, luodaan vaihtelevia lukujärjestyksiä ja hymyillään koko ydinperheen voimin kameralle. Kyllä etätyö, kotikoulu ja taaperoarki onnistuu, kun välillä lapsista huolehtii äiti ja välillä isä.

Minun arjessani ei hymyillä, vapautunutta aikaa ei ole.

Tästä yhtälöstä on unohtunut se, että todella moni meistä ei elä ydinperheissä. Esimerkiksi Helsingissä yhden vanhemman perheitä on noin kolmannes ja koko maassa viidennes kaikista lapsiperheistä. Minun perheeni on yksi näistä perheistä.

Minun arjessani ei hymyillä, vapautunutta aikaa ei ole. Kaikki vähäkin vapaa-aika on kadonnut.

Lapsille pitää valmistaa työpäivän aikana kolme ateriaa. Lisäksi heille tulee järjestää ikätasoista ja kehittävää tekemistä, jotakin muutakin kuin ruutujen ääressä istumista. Kotia täytyy siivota vähintään sen verran, että täällä mahtuu edes kävelemään. Samaan aikaan pitäisi pursuta ideoita, osallistua tehokkaisiin etäpalavereihin ja kirjoittaa nasevia ja oivaltavia tekstejä.

Tämäkin voisi olla jotenkuten hallittavissa, jos lapseni suostuisivat puuhastelemaan itsekseen. Mutta jos he piirtelevät, he haluavat jatkuvasti kommentteja teoksiinsa. Jos pienempi askartelee, on vahdittava, ettei hän telo itseään saksilla. Ylipäätään äidille on jotain asiaa vähintään viiden minuutin välein, tekivätpä lapseni mitä hyvänsä.

Mikä tahansa työ on vaikeaa, kun keskeytyksiä tulee noin sata yhden työpäivän aikana. Etenkin luova työskentely.

Yhtälö on mahdoton. Siksi monessa yhden vanhemman perheessä täytyy tehdä töitä silloin kun pystyy, esimerkiksi kukonlaulun aikaan, öisin ja viikonloppuisin. Työ- ja vapaa-ajan ero on täysin hämärtynyt, sitä ei ole.

Osa vanhemmista onkin jo päätynyt viemään lapsensa hoitoon ja kouluun, vaikka viranomaisten vahva suositus on pitää lapset kotona. Muut syyllistävät meitä kotihoidossa epäonnistuneita, osa suoraan ja osa ikävästi vihjaillen. Aivan kuin oma syyllisyyden ja riittämättömyyden taakka ei olisi muutenkin raskas kannettavaksi.

Toivon armollisuutta ja ymmärrystä. Mahtavaa, jos juuri sinulla etätyöskentelyn ja lastenhoidon yhteensovittaminen on onnistunut. Onneksi olkoon. Minulla ei.

Meille muille se voi tuottaa vaikeuksia tai olla jopa mahdotonta. Omat lapseni menevät näillä näkymin takaisin hoitopaikkoihinsa ensi viikolla. Yritän varautua jo etukäteen henkisesti siitä aiheutuviin syytöksiin ja mielipahaan.