Hyppää pääsisältöön

Tatuointi on kantajalleen ikuinen, mutta taideteoksena lyhytikäinen

Tatuoija työskentelee värikkään tatuoinnin parissa
Tatuoija työskentelee värikkään tatuoinnin parissa Kuva: All Over Press tatuointi,tatuoija

Tatuoinnin ottaminen sattuu ja teon peruuttaminen on hyvin vaikeaa. Tatuointi on merkki, jolla halutaan kertoa asioista, jotka ovat kantajalleen elinikäisesti tärkeitä.

Tatuoija pyyhkii laiva-aiheista tatuointia merimiehen käsivarrella
Merimies on ottanut käsivarteensa klassisen tatuoinnin Amsterdamissa 1950-luvulla Tatuoija pyyhkii laiva-aiheista tatuointia merimiehen käsivarrella Kuva: AOP / Alamy / Peter Horree merimies,tatuointi,tatuoija

80-luvun puolivälissä tatuointeja alkoi näkyä tuttavapiiriini kuuluvilla henkilöillä, myös naisilla. Tatuoinnit kiinnostivat, koska niihin liitettiin edelleen normiyhteiskunnan reunalla tai ulkopuolella elämisen leima. Yleisesti ajateltiin, että vain vankilakundeilla ja vanhoilla merimiehillä oli kuvia ihollaan, joten tatuoinnin ottaminen oli kapinointia, tosin monien mielestä enemmän typerää kuin rohkeaa.

Tatuointia ei ollut tuohon aikaan sopivaa esitellä kaikkialla. Vanhempien sukulaisten ja työnantajan silmiin ne eivät sopineet. Siksi tatuointi otettiin paikkaan, jossa sen sopivalla pukeutumisella, esim kaula-aukon kokoa tai hihojen pituutta säätelemällä sai piiloon.

Käsivarteen tatuoitu käärme
Käsivarteen tatuoitu käärme Kuva: AOP / Alamy / Pixel-shot tatuointi,käärmeet

Tatuointiliikkeitä ei Helsingin katujen varsilla ollut. Piti olla tietoa. Minä otin ensimmäisen kuvani Lapinlahdenkadun sisäpihan pajassa, joka tatuoijan ulkonäön perusteella oli moottoripyöräjengiläisten suosiossa. Tatuointini ei ollut perinteinen katalogikuva tai heraldinen kuvio kuten useimmiten siihen aikaan tikatut kuvat, vaan itse mallista piirtämäni realistisen näköinen merihevonen.

– Miksi? parahti äitini kun lopulta uskalsin näyttää kuvani hänelle. Halusin kaiketi osoittaa olevani osa sovinnaisuussäännöistä piittaamatonta joukkoa, joka päättää itse omasta kehostaan. Kuvavalinnalla taas halusin näyttää, etten kulje muiden tallaamia polkuja.

Betty Boop-tatuointi naisen sääressä
Betty Boop-tatuointi naisen sääressä Kuva: Jeroen Mortier / Yle tatuointi

Tatuoijan työ on taitoa ja taiteellisuutta vaativa ammatti. Parhaimmillaan siitä voidaan puhua tatuointitaiteena. Työn tyyli ja taso vaihtelee. Jos harkitsee tatuoinnin ottamista, kannattaa tutustua huolellisesti tatuoijan aikaisempaan tuotantoon, ettei joudu katumaan lopputulosta. Kuvan poistaminen tai korjaaminen on kallista ja aikaa vievää.

Jos ottaa hassun kuvan kännissä ja läpällä, saa todennäköisesti katua. Googlaamalla löytyvät kuvasarjat epäonnistuneista tatuoinneista naurattavat ja herättävät myötätuntoa. Uskon, että rujokin kuva voi ajan myötä tulla kantajalleen rakkaaksi. Se vaatii vain vähän asennetta.

Miehen olkavarressa ja käsivarressa tribalitatuointi
Miehen olkavarressa ja käsivarressa tribalitatuointi Kuva: AOP/Alamy/Cultura RM tatuointi

Tatuoinneissa on nähty erilaisia muotivirtauksia. Tatuointien yleistyessä 1990-luvulla moni halusi iholleen pienen tyylitellyn eläinkuvan, pantterin, delfiinin tai perhosen. Pian rohkeus lisääntyi ja abstraktit ja usein suurikokoiset tribaalitatuoinnit peittivät olkapään ja käsivarren tai muodostivat symmetrisen kuvion alaselkään. Kanji-kirjoitusmerkeillä oli oma aikansa, samoin maori-tyylisillä kuvilla. Edellä mainittujen paluuseen on vaikea uskoa. Sen sijaan old school-tatuoinnit, kuten laivat, ankkurit, ruusut ja sydämet palaavat aika-ajoin uudestaan muotiin.

Miehen käsivarressa sydäntatuointi ja teksti MOM
Miehen käsivarressa sydäntatuointi ja teksti MOM Kuva: AOP / Alamy / Stockimo tatuointi

Moni haluaa tatuoida ihoonsa rakkaimpiensa nimet. Lasten nimien kohdalla sitä tuskin tarvitsee pelätä katuvansa. Suuri elämänmutos, esimerkiksi avioero voi saada ihmisen haluamaan konkreettisen muiston uudesta itsensä löytämisestä. Myös uskollisuus jotain joukkuetta tai merkkiä kohtaan voi tuntua niin tärkeältä, että sen logoa haluaa kantaa näkyvällä paikalla.

Sivistyneisyyttään voi tatuoinnin avulla osoittaa valitsemalla aiheeksi taideteoksen. Kuvataiteilija Harri Larjosto valokuvasi näyttelyä ja kirjaa varten muutama vuosi sitten tatuointeja, jotka ovat jäljennöksiä jonkun tunnetun taiteilijan teoksesta. Tatuointeja löytyikin mm. Akseli Gallen-Kallelalta, Salvador Dalílta, Vincent van Goghilta ja Hugo Simbergiltä.

Muutaman vuoden tatuointien parissa työskennellyt Larjosto on haastatteluissa sanonut, ettei itse ottaisi tatuointia, koska hänen mielestään ne rikkovat ihmiskehon kauneuden ja harmonian. Toisaalta joku saattaa kavahtaa syöpäleikkauksen tai palovamman merkkejä ihollaan. Tatuointien avulla voidaan peittää arpia ja siten kohentaa ulkonäköhaitasta kärsivien elämänlaatua.

Iivari Viilomaa tatuointi
Iivari Viilomaa tatuointi Kuva: Antti Haanpää / Yle Designmuseo,design,keräily,keräilijät,näyttelyt,muotoilu,tatuointi,Oiva Toikka,Iivari Viilomaa

80-luvulla syntynyt poikani taitaa kuulua kuvitetuimpaan ikäpolveen. Hänestä ja ystävistään näkee, että tatuointi ei ole enää niin vakava laji. Tatuoinnin elinikäisen sitoutumisen merkitys silti edelleen ymmärretään, ainakin jos otetaan kaveritatuointi, jonka merkityksen ymmärtävät vain ryhmän jäsenet.

Vuosikymmenet omien tatuointieni kanssa ovat sujuneet sopuisasti. Vuodet ovat haalistaneet värit ja pehmentäneet ääriviivat. En ole katunut. Alkuaikoina niistä kyseltiin paljonkin, nykyään niihin ei juurikaan kiinnitetä huomiota. Itse en usein edes muista koko asiaa. Uimahallissa riisuutuessani en enää koe kuuluvani mihinkään erityiseen tatuoitujen naisten joukkoon, koska tatuoinnit ovat nuorempien joukossa yhtä yleisiä kuin korvien lävistykset.

Naisella rintakehässä useita värikkäitä tatuointeja
Naisella rintakehässä useita värikkäitä tatuointeja Kuva: Mostphotos tatuointi

Nykyään tatuointien valinnoissa käytetään mielikuvitusta. Aiheen kanssa ollaan tarkkoja, koska tatuoinnin ottaminen sinänsä ei merkitse mitään. Kuviin haetaan ideoita monipuolisesti eri kulttuurin alueilta, sarjakuvista, satukirjoista ja vanhoista painotuotteista. Kuvat kertovat kantajansa arvomaailmasta, jos osaa tulkita niitä. Yhteistä tämän päivän kuville on, että ne ovat ehdottoman ainutkertaisia, ei kenelläkään toisella nähtyjä.

Aristoteleen kantapää selvitti, mistä tatuoinneissa on kysymys. Pasi Heikura kysyi tietokirjailija Mikko Helseniukselta ja kulttuurintutkija Jari Ruotsalaiselta, mitä entisaikojen tatuoinnit kertoivat kantajistaan. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

  • Koko yö Avaruusromua!

    Kahdeksan tunnin matka avaruudessa.

    Avaruusromun viimeinen lähetys saa 30-vuotisjuhlan kunniaksi seurakseen Avaruusromun pitkän ja hiljaisen yön, joka tarjoaa avaruusromullista musiikkia aamuun asti. Tämä tarkoittaa yhteensä kahdeksan tunnin matkaa avaruudessa. "Luvassa on Avaruusromun tyyliin pitkää musiikkia ja hitaita ajatuksia. Tai pitkiä ajatuksia ja hidasta musiikkia, miten vain", sanoo ohjelman toimittaja Jukka Mikkola.

  • “Unet ovat kuin uimista pimeässä vedessä” - Auli Särkiön runoteos sukeltaa alitajuntaan ja kuvaa ihmistä osana luontoa

    Auli Särkiön Vedenpeitto kisaa Tanssiva karhu -palkinnosta.

    Auli Särkiön Vedenpeitto on minimalistinen runokokoelma vedestä ja unien näkemisestä. Niukan ilmaisun löytymisessä apuna toimi vanha matkapuhelin, jonka pienelle ruudulle hän näppäili muistiinpanoja kesäisillä uintiretkillä. Vedenpeitto on ehdolla Yleisradion Tanssiva karhu -runopalkinnon saajaksi.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri