Hyppää pääsisältöön

Ilman sähköä Rainer on vapaa kapitalistisesta järjestelmästä – “Vihaan suurinta osaa ihmisistä sen takia, mitä he ovat tehneet ja ennen kaikkea, mitä ovat jättäneet tekemättä”

Mies katsoo tuimana kameraan.
Omavaraiset-dokumenttisarjassa seurataan, kuinka Rainer Rajakallion omavaraiselämä ottaa suuren harppauksen. Mies katsoo tuimana kameraan. Kuva: Jussi Meling dokumenttisarjat,rainer rajakallio

Rainer Rajakallion kodissa ei ole verkkosähköä, juoksevaa vettä tai viemäriä. Vaimo asuu muualla, seurana on vain Mökö-koira. Silti mies ei koe luopuneensa oikeastaan mistään.

– Tavallisten ihmisten pahin ja yleisin huume on sähkö, toteaa Rainer Rajakallio.

Hän on yksi Omavaraiset-dokumenttisarjan päähenkilöistä, joka pyrkii elämään ilman kulutusyhteiskunnan tuotteita.

Vuonna 2014 biologi Rajakallio päätti viettää talven vanhassa, lähes purkukuntoisessa torpassa. Ihmiskoe onnistui, ja Rajakallio alkoi elää niin omavaraisesti kuin vain mahdollista.

Jämijärven metsäsissiksi tituleeratun Rajakallion mielestä sähkösopimuksen irtisanominen on ainut keino päästä pois kapitalistisen järjestelmän verkoista.

Kun sähköyhtiö on käynyt katkaisemassa sähköt, hän ei epäröi. Sähköttömyys on vain johdonmukainen jatko omavaraistelulle.

– Se, mikä on kerran kuollut, ei tule takaisin.

Mies istuu muovituolilla keskellä metsää.
Rainer Rajakallio on valinnut elämän erakkona. Mies istuu muovituolilla keskellä metsää. Kuva: Jussi Meling dokumenttisarjat,rainer rajakallio

Sietokyky koetuksella

Ainut, mistä Rainer Rajakallio on harmikseen joutunut luopumaan, on asuminen yhdessä vaimonsa kanssa. Puoliso ei ole omavaraistelija ja asuu satojen kilometrien päässä, joten he tapaavat harvoin.

– Nämä olosuhteet eivät hänelle passaa.

Rajakallio ei siedä ihmisiä. Siksi on helpompaa asua yksin.

– Vihaan suurinta osaa ihmisistä ihan sen takia, mitä he ovat tehneet ja ennen kaikkea, mitä ovat jättäneet tekemättä.

– Ihan tavallisetkin ihmiset ovat tehneet niin paljon pahaa. Varsinkin, kun eivät ole kaataneet kapitalismia, vaikka se olisi ollut ja on edelleen ihan mahdollista, hän jatkaa.

Talven tullessa pilkkopimeässä tulee kuitenkin hyvin yksinäistä. Seurana on rakkain ystävä, Mökö-koira. Lampun valon Rajakallio on korvannut yhdellä tuikkukynttilällä.

Kammottava kauppareissu

Ihmisiä täynnä oleva ruokakauppa on Rainer Rajakalliolle maanpäällinen helvetti.

– Aivot alkavat tulehtua ja kuumentua. Minusta tulee erittäin vihainen.

Hänen on ostettava osa ruuasta kaupasta, koska hän sairastaa keliakiaa, eikä viljasta saa kasvatettua kotikonstein gluteiinitonta. Rajakallio viljelee muun muassa perunaa ja härkäpapua sekä kerää juomavettä luonnosta.

Mies katsoo kameraan, kädessä kaksi kurpitsaa.
– Tuloillani ei ole varaa ostaa kunnon ruokaa, siinä yksi syy omavaraisuuteen, toteaa Rajakallio Mies katsoo kameraan, kädessä kaksi kurpitsaa. Kuva: Jussi Meling dokumenttisarjat,rainer rajakallio

Syntitaakkana läppäri, kännykkä ja otsalamppu

Tietoliikenteestä kuusikymppinen ei aio luopua.

Lähimpään kirjastoon on kymmenen kilometrin pyöräilymatka. Rajakallion “syntitaakka” eli kännykkä, kannettava tietokone ja otsalamppu latautuvat aurinkopaneelin ja aggregaatin voimin.

– En minä kaipaa teattereita, vaikka teatteritaiteesta pidänkin. Kirjoja saan, posti kulkee ja netistä voi hankkia tietoa, musaa ja elokuvia. Viinaa en juo, tupakkia en polta – mitä multa puuttuu? Suoraan sanoen en oikein ymmärrä, Rajakallio pohtii ihmisten kummastelua.

– En koe luopuvani mistään, tämä riittää mulle.

Katso Rainerin ja muiden omavaraistelijoiden ponnisteluja Omavaraiset-dokumenttisarjassa Yle Areenassa ja TV2:lla 13. huhtikuuta.