Hyppää pääsisältöön

Bachin kontrapunktin värikkyys avautuu gamboilla

Musiikinystävien onneksi gambayhtyeet eivät tyydy soittelemaan vain renessanssin consort-helmiä, vaan etsivät ja sovittavat jatkuvasti uutta ohjelmistoa. Fretwork-yhtyeen loistelias Bach alio modo levy todisti vuosia sitten, että gambayhtye saa Bachin monimuotoisesta polyfoniasta irti sekä kirkkautta että sävyjä. Samaa polkua astelee Phantasm, joka on käynnistänyt levyLinn-yhtiölle sarjan The Well-Tempered Consort.

Bach: The Well-Tempered Consort I / Phantasm
Bach: The Well-Tempered Consort I / Phantasm Uudet levyt

Ohjelmistossa ei siis ole Bachin suurta, absoluuttista kontrapunktia - Die Kunst der Fuge on soitettu gamboilla jo moneen kertaan. Sen sijaan Phantasm on valikoinut Bachin tuotannosta pienimuotoisempia helmiä, sellaisia joiden linjat ja äänialat sopivat gamboille sekä teknisesti että soinnillisesti. DWK:n ykkösvihon preludit ja fuugat muodostavat levyn ytimen, mutta mausteena on kolmeäänisiä inventioita, urkukoraaleita ja pari Musiikillisen uhrilahjan jylhempää ricercarea.

Bachin kontrapunktin tiheiköt avautuvat kirkkaina ja myös kotoisina, kun ne on ne purettu kolmesta kuuteen hengen gambayhtyeelle, jonka jäsenet pystyvät nostamaan olennaiset linjat esiin paremmin kuin hyväkään kosketinsoittaja. Phantasmin tasoinen yhtye osaa myös intonoida Bachin kromatiikkaa varsin lempeästi, mikä osaltaan lisää musiikin puhuttelevuutta, vaikka särmää välillä puuttuukin. Levyn parasta antia on kuitenkin se, kuinka värikkäänä ja moninaisena Bachin kontrapunkti näyttäytyy. Phantasmin valikoimina ja elävästi tulkitsemina fuugat, ricercaret ja inventiot kuulostavat hauskoilta karaktäärikappaleilta, eivät aikansa oppineimmalta kontrapunktilta.

Sen verran uskallan äänityksestä sanoa, että Fretworkin viidentoista vuoden takainen Bach alio modo oli kenties vieläkin siloisempi ja valonhohtoisempi. Mutta kyllä Phantasmin äänitystäkin mielikseen kuuntelee, etenkin kun soitto nasaaleja diskanttigamboja myöten on kevyen pakotonta. Mutta niin pitää ollakin, kun perkaa Bachin koko tuotannosta parhaiten sopivat päältä. Jään siis innolla odottamaan myös levylle luvattua jatko-osaa, kirkasväriselle Bach-tunnelmoinnille on aina tilausta.

"The Well-Tempered Consort I". J.S. Bach: Musiikkia kokolemista Das Wohltemperierte Klavier I, Das Musikalische Opfer, Clavier-Übung III ym. - Phantasm. (Linn, CKD 618)

Kuuntele Uudet levyt 7.4.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Myöhäisromantiikkaa ja tasa-arvoa kokonaisvaltaisella laadulla

    Levyarvostelu

    Viulisti Eriikka Maalismaan ja pianisti Emil Holmströmin uutuuslevy upottaa minut vielä syvemmälle romantiikkaan kuin heidän edellinen, tunteiden myllertämisestä Emma-palkittu Schumann-levynsä. Periodiromantiikkaan hurahtanut duo jatkaa tunneilmaisuaan suolikielisellä viululla ja vuoden 1882 Bösendorferilla, mutta musiikki on aivan romantiikan lopusta. Richard Straussin ja Amy Beachin sonaatit osallistuvat taidemusiikin tasa-arvokeskusteluun, mutta miten, sen saa kuulija päättää.

  • Tarkkapiirtoiset eleet, huokoiset taustat

    Levyarvostelu

    Suomalaistaustainen Ondine-yhtiö on alkanut syventyä Baltian taidemusiikkiin myös historiallisesti. Viime syksynä ihastuin levyyn, jolla Ondine esitteli kanadanlatvialaisen Talivaldis Keninšin lakonisen kirkasta musiikkia. Nyt kuva tästä vuonna 2008 kuolleesta, omaäänisestä impressionisti-modernistista täydentyy kahdella sinfonialla, jotka Keninš sävelsi 1970-luvulla uudessa kotimaassaan Kanadassa.

  • Kolmen levyn kommenttiraita Brandenburgilaisille

    Levyarvostelu

    Vuonna 2001 kapellimestari Thomas Dausgaard ja Ruotsalainen kamariorkesteri alkoivat tilata nykysäveltäjiltä sisarteoksia Johann Sebastian Bachin Brandenburgilaisille konsertoille. Kahden vuosikymmenen projekti on nyt pakattu tripla-CD:lle, jonka hauskuus kumpuaa Brandenburgilaisten konserttojen rikkaista kokoonpanoista ja nykymusiikin vapaudesta.

  • Nico Muhlyn kimmoisuus sopii Pekka Kuusistolle

    Levyarvostelu

    Pari vuotta sitten Pekka Kuusisto aloitti Norjalaisen kamariorkesterin vierailijana. Suhde on kehittynyt niin, että tällä kaudella hän jatkaa taiteellisena johtajana. Kuusiston ja norjalaisten yhteinen debyyttilevy paljastaa, että suhteen kiihkeys perustuu rohkealle rosolle. Nico Muhlyn intensiivinen viulukonsertto Shrink sopii esittäjilleen kuin nenä päähän ja saa äärimmäisen tiiviin tulkinnan, kun taas Philip Glassin minimalismi ei raikastu edes Kuusiston taikakosketuksesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua