Hyppää pääsisältöön

Herreweghen kolmas Johannes-passio on taas pykälää parempi

Periodiguru Philippe Herreweghe ja hänen perustamansa Collegium Vocale levyttivät Bachin Johannes-passion ensimmäisen kerran vuonna 1987 ja uudestaan vuonna 2001. Kumpikin tulkinta osaltaan määritteli, miltä passioiden pitää nykyään kuulostaa. Täksi pääsiäiseksi ilmestyi kolmas levytys, joka ei juurikaan muuta tai paranna Herreweghen asettamaa standardia, mutta perusteensa silläkin on.

Bach: Johannes-passio / Herreweghe
Bach: Johannes-passio / Herreweghe Uudet levyt

Yksi syy lienee taloudellinen - uutuuden Herreweghe julkaisee omalla levymerkillään PHI:llä. Toinen syy on siinä, että Bach teki Johannes-passiosta kaksi versiota, joista nyt kuullaan laajempi ja dramaattisesti yhtenäisempi; sen Herreweghe levytti myös vuonna 1987, mutta kenties soitto ja ilmaisu olivat enemmän innokasta kuin hioutunutta.

Uutuus on juuri niin hallittu ja tasapainoinen kuin odottaa sopii. Johannes-passio on luonnostaan sen verran dramaattinen ja tiivis, että Herreweghe ei tälläkään kertaa väännä asioita kuulijalle rautalangasta - hän vain luo tarkasti oikean karaktäärin ja jättää sitten kuulijan mielikuvitukselle tilaa. Karakterisoinnissa häiritsee oikeastaan vain urkujen sointi - ne kuulostavat tarpeettoman pehmeiltä, jopa sähköisiltä. Rapeampi viritys ja vaihtelu cembalon ja luutun kanssa olisi saattanut palvella draamaa, muttei autenttisuutta.

Solistien tasalaatuisuus vakuuttaa yhtä lailla: Maximilian Schmitt kuljettaa evankelistana tarinaa lyyrisesti mutta eläytyen, Dorothee Mieldsin sopraanossa on oopperamaista intensiteettiä mutta barokkityyliin, ja tenori Robin Tritschler myötäelää tuskaa valoisalla mutta tiiviillä äänellään todella koskettavasti. Vain konkaribasso Peter Kooij ei aivan yllä entiseen passiomestaruuteensa.

Kun perusasiat ovat näin hyvässä kunnossa, Johannes-passiossa on kyse lähinnä makuasioista, etenkin siitä kuinka painottaa suuren mittakaavan dramaattista sointivärimusiikkia ja pienen kokoonpanon ketterää koskettavuutta. Herreweghe on löytänyt kultaisen keskitien käyttämällä varsin pientä kuoroa, joka yltää hyytäviin toimintakohtauksiin, mutta tuntuu koraaleissa hyvin henkilökohtaiselta.

Jos Johanneksen evankeliumin pääsiäistapahtumiin kaipaa oopperamaista rajuutta, kannattaa ehkä perehtyä muihin tulkintoihin. Mutta jos halajaa myötäelämistä henkilökohtaiseen kokemukseen, Herreweghe on jälleen kerran oikealla asialla, ja pykälää paremmin kuin aiemmin.

J.S. Bach: Johannes-passio. - Collegium Vocale/Philippe Herreweghe, sekä Maximilian Schmitt, tenori (Evankelista), Krešimir Stražanac, basso (Jeesus), Dorothee Mields, sopraano, Damien Guillon, kontratenori, Robin Tritschler, tenori, Peter Kooij, basso (aariat ja Pilatus), Philipp Kaven, basso (Pietari), Stephan Gähler, tenori (Servus), ja Magdalena Prodkościelna, sopraano (palvelijatar). (PHI, LPH031)

Kuuntele Uudet levyt 7.4.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Myöhäisromantiikkaa ja tasa-arvoa kokonaisvaltaisella laadulla

    Levyarvostelu

    Viulisti Eriikka Maalismaan ja pianisti Emil Holmströmin uutuuslevy upottaa minut vielä syvemmälle romantiikkaan kuin heidän edellinen, tunteiden myllertämisestä Emma-palkittu Schumann-levynsä. Periodiromantiikkaan hurahtanut duo jatkaa tunneilmaisuaan suolikielisellä viululla ja vuoden 1882 Bösendorferilla, mutta musiikki on aivan romantiikan lopusta. Richard Straussin ja Amy Beachin sonaatit osallistuvat taidemusiikin tasa-arvokeskusteluun, mutta miten, sen saa kuulija päättää.

  • Tarkkapiirtoiset eleet, huokoiset taustat

    Levyarvostelu

    Suomalaistaustainen Ondine-yhtiö on alkanut syventyä Baltian taidemusiikkiin myös historiallisesti. Viime syksynä ihastuin levyyn, jolla Ondine esitteli kanadanlatvialaisen Talivaldis Keninšin lakonisen kirkasta musiikkia. Nyt kuva tästä vuonna 2008 kuolleesta, omaäänisestä impressionisti-modernistista täydentyy kahdella sinfonialla, jotka Keninš sävelsi 1970-luvulla uudessa kotimaassaan Kanadassa.

  • Kolmen levyn kommenttiraita Brandenburgilaisille

    Levyarvostelu

    Vuonna 2001 kapellimestari Thomas Dausgaard ja Ruotsalainen kamariorkesteri alkoivat tilata nykysäveltäjiltä sisarteoksia Johann Sebastian Bachin Brandenburgilaisille konsertoille. Kahden vuosikymmenen projekti on nyt pakattu tripla-CD:lle, jonka hauskuus kumpuaa Brandenburgilaisten konserttojen rikkaista kokoonpanoista ja nykymusiikin vapaudesta.

  • Nico Muhlyn kimmoisuus sopii Pekka Kuusistolle

    Levyarvostelu

    Pari vuotta sitten Pekka Kuusisto aloitti Norjalaisen kamariorkesterin vierailijana. Suhde on kehittynyt niin, että tällä kaudella hän jatkaa taiteellisena johtajana. Kuusiston ja norjalaisten yhteinen debyyttilevy paljastaa, että suhteen kiihkeys perustuu rohkealle rosolle. Nico Muhlyn intensiivinen viulukonsertto Shrink sopii esittäjilleen kuin nenä päähän ja saa äärimmäisen tiiviin tulkinnan, kun taas Philip Glassin minimalismi ei raikastu edes Kuusiston taikakosketuksesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua