Hyppää pääsisältöön

Vilpitöntä viulunsoittoa Ruotsista

Johan Dalene on teini-ikäinen ruotsalaisviulisti, joka BIS-yhtiön debyyttilevyllään on rohjennut kajota perusohjelmiston ytimeen, Tshaikovskin ja Barberin viulukonserttoihin. Ensi kuulemalta tuomitsin Dalenen teknisesti moitteettomaksi viuluviikariksi, jossa persoonallisinta on nuoruus ja kotimaa. Luettuani levystä pari ylistävää kansainvälistä arviota annoin sille uuden mahdollisuuden, ja toden totta, kenties Dalenen musisoinnissa on suoruutta ja vilpittömyyttä, joilla pärjää jatkossa.

Johan Dalene: Tshaikovski & Barber
Johan Dalene: Tshaikovski & Barber Uudet levyt

Nuorilta taidemuusikoilta on yleensä turha odottaa radikaaleja uudelleentulkintoja, koska taidemusiikin opetus siirtää perinnettä todella kokonaisvaltaisesti. Dalene soittaa Tshaikovskin viulukonserttoa kuin kuka tahansa keskimääräinen maailmaa kiertävä viulisti. Sointi on suoraviivaisen moderni ja kimmeltävä, vibrato miellyttävän napakka mutta yksiniitinen, tekniikka rikkeetöntä ja ketterää. Persoonallisuutta ei siis huomaa kikkailusta, vaan pikemminkin sen puutteesta. Tuntuu että Dalenelle on tärkeämpää soittaa musiikkia kuin se että juuri hän soittaa musiikkia. Tshaikovskin konserton konserton koskettavimmat, hellimmät hetket sykähdyttävät tällä levyllä tavallista enemmän, kun solisti ei keskity mehusteluun oletetulla tunneilmaisulla, vaan musiikin sisäiseen logiikkaan.

Kokemusta on vaikea sanallistaa muuten kuin epämääräisellä viittauksella vilpittömyyteen. Saattaa olla että kun Dalene tulevaisuudessa löytää lisää vapautta, hänen vilpittömyytensä jalostuu selvemmin erottuvaksi persoonallisuudeksi. Tällä kertaa Tshaikovskin konserton ainoa omintakeinen kohta on kadenssi, jossa Dalene käyttää aikaa vapautuneesti. Tavallaan persoonallista sekin, että konserton finaalissa Dalene painottaa energisyyttä eikä nokkeluutta.

Barberin konsertossa pidän paljon enemmän Hilary Hahnin sileänmakeasta, jalosointisesta tulkinnasta, vaikka siinä onkin enemmän virtuoosikliseitä. Dalenen tulkinta on epätasaisempi, ja Barberin finaalista hänen maltillinen temponsa tekee raskaan ja ahdistavan; Hahn vetelee finaalin paljon nopeammin ja silti kevyemmin ja kontrolloidummin.

Kenties kyse on myös Norrköpingin sinfoniaorkesterista, joka on ihan tavallinen, taitava ja tarkka skandinaaviorkesteri, muttei innoita solistia rohkeuteen tai anna tulkintoihin särmää. Sitä paitsi solisti ja orkesteri sakkaavat rytmisesti niissä samoissa kohdissa kuin kaikki muutkin.

Pjotr Tshaikovski: Viulukonsertto D-duuri. Samuel Barber: Viulukonsertto. - Johan Dalene, viulu, ja Norrköpingin SO/Daniel Blendulf. (BIS-2440)

Kuuntele Uudet levyt 7.4.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Särötöntä kuorokimmellystä, Latviasta tottakai

    Levyarvostelu

    Syksy on tullut äkkiä, ja sen mukana kuvitelma siitä, että joskus on hetki rauhallista aikaa, ja voi tuijotella sadetta ikkunasta, ajatella sekä melankolisia että syvällisiä asioita, ja kenties avata punaviinipullon. Tällaisten tilanteiden ääniraidaksi Ondine-yhtiö ja Latvian radiokuoro ovat julkaisseet levyllisen mystistä kuorominimalismia, jonka on säveltänyt espanjalainen Ramon Humet.

  • Heinz-Juhani Hofmannia suoneen pistettynä

    Levyarvostelu

    Kokemukseni perusteella voin annan sisältövaroituksen säveltäjä Heinz-Juhani Hofmannin ja sopraano-sellisti Piia Komsin uutuuslevystä: Sitä ei kannata kuunnella ennen nukkumaan käymistä. Sellon urahtelu ja sopraanon järkyttävät linjat kaiuttavat hyytävän suoria runotekstejä niin, että levy jää kalvamaan mieltä ja vie unen. Tämä ei tarkoita, että levy "Soita. Kirjoita joskus." olisi huono - päinvastoin. Piia Komsin tehokas, tarkka ilmaisu vankistaa Hofmannin mainetta modernistina, jonka äärimmäisyys tavoittaa kenet tahansa, joka uskaltaa kuunnella.

  • Kitaristi Osmo Palmu löytää henkilökohtaisen yhteyden Karjalasta Espanjaan

    Levyarvostelu

    Suomessa riittää klassisen kitaran osaajia ja heillä levyideoita, mutta kitaristiemme keskipolvea edustavan Osmo Palmun uutuuslevyn idea on mitä oudoin: Palmu yhdistää kitaran espanjalaisen ydinperinteen suomalaisen ja karjalaisen kansanmusiikin ikivihreisiin. Ennakkoluuloisesti ajattelin, että näin etäisten musiikkien pienin yhteinen nimittäjä ei voi kantaa, mutta olin väärässä. Espanja ja Karjala yhdistyvät Palmun persoonallisessa musiikkikokemuksessa sekä hän sovituksissaan, jotka tekevät kunniaa kitaran moninaiselle historialle.

  • Jousikvartettoja Itämerelle

    Levyarvostelu

    Toinen Suomen parhaista jousikvarteteista, Kamus-kvartetti, on omistanut kesällä julkaistun uutuuslevynsä Itämerelle. Levyn tuotoista osa menee Baltic Sea Action Groupille, vaikka nykyisessä musiikkitodellisuudessa näkyvyys kenties tukee hyvää asiaa merkittävämmin kuin raha. Kamusin valitsema ohjelmisto ei suoraan kimmellä saaristomerenä tai löyhkää levälauttana, mutta skandinaavisen kansallisromantiikan ja pehmeän jousimodernismin yhdistelmä keinuttaa kauniisti.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua