Hyppää pääsisältöön

Riku Rantala: Vaikka minua kuinka ahdistaa, en ottaisi tätä pandemiaa vastaan missään muualla mieluummin kuin Suomessa

Riku Rantala päällään t-paita, jossa teksti: "En ole epidemologi, mutta voin vilkaista"
Riku Rantala päällään t-paita, jossa teksti: "En ole epidemologi, mutta voin vilkaista" Kuva: Emmi Taskinen / GYW Docventures,Riku Rantala

Koronaviruspandemia on kuin hidas tsunamiaalto, joka meidän tavallisten härmäläisten tulee nyt ottaa mahdollisimman tyynesti vastaan. Sen mukana kulkeva Vitutusvirus on myös torjuttavissa järkähtämättömästi – yhdessä ja heti ensioireiden ilmaantuessa.

Terveiset eristyksestä.

Tätä kirjoittaessani hapuilen samalla pienten etäkoululaisten mikrotukihenkilönä ja välituntivalvojana, katkoääntelen työhangoutseissa ja järjestän vanhemmilleni sapuskakuljetuksia.

Iltamyöhään teen päivän rästihommia, vääntelen käsidesin koppuroimia käsiäni ja haaveilen omavaraistaidoista ja henkilökohtaisista varmuusvarastoista, joita en kuitenkaan ehdi opetella enkä hankkia.

Yleensä en paljoa ajattele kuolemaa, mutta viime viikkoina se on tullut monesti mieleen ennen nukahtamista. Miten perhe pärjäisi, jos tuleekin lähtö?

Yleensä en paljoa ajattele kuolemaa, mutta viime viikkoina se on tullut monesti mieleen ennen nukahtamista.

Tämä on yksi monista karanteenikuplista. Toisissa kuplissa alla natisevat työpaikat ja firmat, mieli hakee lohtua pullon pohjalta tai pelätään tehohoidossa olevan rakkaan puolesta. Jossain kuplassa taas hoidetaan muiden rakkaita siellä teholla.

Se, mikä ihan kaikkia kuplia takuuvarmasti yhdistää, on ahdistus, jokin hahmottumaton huoli tulevasta. Ja suru. Joillain ne ovat pinnassa, joillain survottuina alitajunnan mattojen alle.

Onhan tämä tilanne nyt aivan poikkeuksellisen perkeleellinen ja akuutti.

Onhan tämä tilanne nyt aivan poikkeuksellisen perkeleellinen ja akuutti: hyvin pieni joukko ihmisiä päättää tällä hetkellä koko ihmiskunnan selviytymisstrategiasta. Pandemian runtelemalla maapallolla tämä asiantuntijuus ja päätösvalta on ehkä vain muutaman kymmenen tuhannen ihmisen käsissä.

Ennen kuin kriisi on ohi – ja voimme demokratioissa äänestämällä arvioida strategian luoneiden ihmisten toimintaa –, meille perusjampoille on tarjolla vain yksi toimiva strategia:

PYSY POISSA TIELTÄ JA TEE NIIN KUIN KÄSKETÄÄN!

Kaltaisilleni kontrollifriikeille besserwissereille ja uniikeille lumihiutaleille tilanne on hyvin, hyvin ahdistava.

Asiaa ei auta vilkas mielikuvitus: mieleen laukkaavat dystopiat toisaalta talousjärjestelmien romahduksesta ja maailmanvallan kasautumisesta, toisaalta perusoikeuksien rajoittamisen lyhyestä tiestä huipputeknologian mahdollistamaan futuristiseen fasismiin ja kyberpoliisivaltioon.

Laadin itsehoitolistan asioista, jotka tunnekuohuissa tuppaavat unohtumaan.

Tätä tarpeettomuuden, kontrollinpuutteen ja tulevaisuudenpelon aiheuttamaa ahdistusta lievittämään laadin itsehoitolistan asioista, jotka tunnekuohuissa tuppaavat unohtumaan. Kas tässä:

  1. Satumme Suomessa asumaan tiedemyönteisessä virkamieskoneiston maassa. Maata johtavat poliitikot, joiden toimintakulttuuriin ei perinteisesti kuulu systemaattinen omien virheiden peittely virkakoneistoa pelolla halliten, pikantit salamurhat, lehdistön vapauden rajoittaminen tai kansan tietoinen sumuttaminen.
  2. Suomi on toisen maailmansodan jälkeen säilyttänyt maantieteestään ja peruspessimismistään johtuen “vituiksi kaikki kuitenkin menee” -mentaliteettinsa, ja omaa täten isot varmuusvarastot – yhdet Euroopan suurimmista.
  3. Tätä vitsausta vastaan taistellaan tutuin suomalaiskansallisin perinteisin kontaktilajein – eristäytyminen, turvaväli ja käsienpesu.
  4. Hamstraajaa voi rauhoittaa ruoantuotantomme verrattain korkea omavaraisuusaste. Ja tieto siitä, että puolen maailman vessapaperikoneet edelleen sijaitsevat Suomessa!
  5. Moni yksityisiin sairausvakuutuksiin perustuvien maiden hätää seurannut voi puolestaan täällä huokaista helpotuksesta: Suomessa yhteiset ja yleiset hengityskoneet pumppaavat riippumatta lompakkosi paksuudesta. Lääkkeistäkään ei ole huutavaa pulaa, koska apteekkien luvanvaraisuus ja lääkevarannot.
  6. Kansainvälisesti vertailtuna tuloeromme ovat pienet. Suomessa ei siis todennäköisesti kukaan tule kuolemaan kadulle, maassamme ei ole tautipesäkkeiksi otollisia slummeja, eikä Suomessa tulla näkemään köyhien maansisäisten siirtolaisten massaliikettä kaupungeista maaseudulle. Myös toimeentulon menetyksen korvaamiseen meillä on globaalisti poikkeuksellinen järjestelmä.
  7. Yksi suhteellisuudentajua kasvattava fakta voi olla myös tämä: asiantuntijat ja viranomaiset kautta maailman ovat kaikki nyt vajavaisen tiedon varassa tekemässä päätöksiä, joista paras päätös saattaa ollakin valita kahdesta vaihtoehdosta se vähemmän paska. Ja mitä tulee poukkoileviin asiantuntijoiden suosituksiin: tiede ei ole mitään muuta meille koskaan väittänytkään – tieteellinen tieto on aina olosuhteisiin muuntuvaa ja vertaisarvioituna aina mututuntumaa hitaampaa.
  8. Rauhoittavana mantrana toimii listaus vertailuista, joissa Suomi on vuosi vuoden perään valittu yhdeksi maailman parhaista. Maailman vähiten epäonnistunut valtio, tehokkain terveyshuoltojärjestelmä, onnellisin kansa, vapain lehdistö, vähiten korruptoitunut hallinto.
  9. Jos mikään aiemmin mainittu ei auta, onneksi sananvapautemme on edelleen vahva: kritiikkiä saa ja pitääkin esittää!

En keksi ainuttakaan paikkaa, jossa juuri nyt olisin mieluummin tämän pandemian aikana kuin Suomessa.

Jos tämän taistelun ensimmäinen erä on virus vs. yksilö, seuraavaa erää voisi kutsua taisteluksi yhteiskuntajärjestelmän säilymisen puolesta.

Hoocee-survivalistit voivat myös varautua tulevaan.

Suomalaisilla on nimittäin vielä yksi kiistaton etu tässä kriisissä, ja se on tavallaan kaiken aiemman yhteisnimittäjä ja varsinainen laumasuojien laumasuoja, eli luottamuksemme toisiimme ja viranomaisiimme.

Tällä luottamuksella on paitsi nyt, erityisesti taistelun seuraavassa erässä todella merkittävä rooli. Jos tämän taistelun ensimmäinen erä on virus vs. yksilö, seuraavaa erää voisi kutsua taisteluksi yhteiskuntajärjestelmän säilymisen puolesta.

Jos siis tunnet tarvetta purkaa ahdistusta ja epäluuloa naapurille, kylänmiehelle, hallitukselle, THL:lle tai sinimunaiselle parhaalle ystävällesi, kannattaakin nyt ehkä normaalista poiketen harkita kahdesti ja ajatella jopa opportunistisesti: vahvistamalla yhteiskunnan luottamusta saatat sen turvin tulevaisuudessa pelastaa oman henkikultasi.

Vahvistamalla yhteiskunnan luottamusta saatat sen turvin tulevaisuudessa pelastaa oman henkikultasi.

Alkusoittoa taistelun toisesta erästä nähdään jo maailmalla. Viime viikolla uutisoitiin, että kun pandemian syntysija eli Wuhanin maakunta avasi rajansa, muualle Kiinaan matkanneet työläiset saivat vastaan väkivaltaiset joukkiot. Joukkiot, jotka eivät usko viranomaisten arvioon, lukuihin tai strategiaan. Kiina on Kiina, mutta ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia.

Toinen kylmäävä uutinen kertoo Intian miljoonien köyhien siirtotyöläisten paluumuuttoaallosta. Aalto käynnistyi, sillä ihmiset eivät usko suurten kaupunkien viranomaisten pitävän heistä huolta, vaan suuntaavat nyt kävellen jopa satojen kilometrien päähän kotikyliinsä.

Mitä jos sama toistuu Suomessa? Kyseenalaistetaanko täällä rajoitusten purkamisen aikataulu ja päätökset rajusti? Uskotaanko viranomaisten kehotuksiin pandemian toisen aallon torjunnassa? Miten osallistumme rokoteohjelmiin? Hyväksymmekö enemmistön valitseman hallinnon ratkaisut itsellemme epämieluisten talouspoliittisten päätösten osalta?

Entä lisääntyykö vihamielisyys ihmisten välillä, kun alkukantaiseen psykologiaan perustuva viruskammo valtaa mielemme – etenkin jos viranomaisten vakuuttelu ei mieltämme rauhoita? Eli vedetäänkö meitä uusmaalaisia pian pataan rajalla?

Vedetäänkö meitä uusmaalaisia pian pataan rajalla?

Docventures haluaa kohdistaa katseensa vahvasti tulevaisuuteen ja näyttää erikoislähetyksessään viime aikoina paljon puhutusta Singaporen mallista ensikäden tietona uunituoreen dokkarin, joka kertoo kyseisen maan ratkaisuista kuukausi sitten.

Singaporen malli on yksi tällä hetkellä onnistuneimpina pidettyjä strategioita, ja juuri nyt se joutuu pandemian toisen aallon johdosta uuteen happotestiin. Koska olemme Suomessa täällä pussin perällä, on meillä käytössämme tietynlainen aikakone – näemme muissa valtioissa mahdollisen tulevaisuutemme.

Tätä inspiroivaa ja äärimmäisen ajankohtaista dokkaria katsomaan ja siitä keskustelemaan kutsumme harvainvallallamme valitun viisaiden neuvoston, jonka tehtäväksi asetamme arvioida tärkeintä kysymystä juuri nyt: mitä Suomessa ja maailmassa tulee seuraavaksi tapahtumaan. Liity joukkoomme!

Riku Rantala
– 20 kertaa päivässä käsiään ja persettään pesevä, kaikkia ihmiskontakteja aina muulloinkin karttava kontrollifriikki

Docventuresin korona-erikoislähetys keskiviikkona 8.4. Yle TV2 ja Areena klo 21.00

Viisaiden neuvostossa:

  • Lasse Lehtonen, diagnostiikkajohtaja HUS:ista
  • Mika Aaltola, johtaja Ulkopoliittisesta instituutista
  • Anu Kantola, viestinnän professori Helsingin yliopistosta
  • Roope Mokka, tulevaisuudentutkija Demos-ajatushautomosta

Ja vielä hox! Osoitteessa chat.yle.fi/docventures sinä voit keskustella! Kanssasi digisohvalla iltaa istuvat toimittajat Aleksi Rantamaa sekä Jani Kaaro.

Edit: Kolumnin alkua lyhennetty 8.4. klo 12:30

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Docventures