Teemu Laaksonen
Yle
Asterix on yhtä suosittu kuin Abba, mutta ranskalaiset arvostavat enemmän Tinttiä. Sarjakuvan tekijät ihailivat Walt Disneyä, mutta loivat eurooppalaisen supertähden. Kulttuuricocktail tarjoaa syventävän oppimäärän gallialaisen soturin seikkailuista. Näkemyksensä kertovat niin ranskalainen sarjakuvahistorioitsija kuin suomalaiset Asterix-tuntijatkin.
Asterix, tuo pieni gallialainen, on nyt orpo. Hänen molemmat isänsä ovat kuolleet. Käsikirjoittaja René Goscinny kuoli jo vuonna 1977, ja tänä keväänä lähti piirtäjä Albert Uderzo. Mutta eiköhän Asterix selviä, kuten aina. Onhan hän jo oli yli kuusikymppinen ja seikkaillut liki 40 albumissa.
– Asterix on kansallisomaisuutta, hän kuuluu meille. Asterix on olennainen osa ranskalaista elämänmuotoa, mutta taidetta se ei ole.
Näin kuvailee ranskalainen sarjakuvahistorioitsija Dominique Petitfaux, joka on juuri täydentänyt kirjoittamaansa tietosanakirja-artikkelia Uderzosta. Hänen mielestään Asterixista on tullut osa ranskalaisuuden ydinmytologiaa, johon kuuluvat esimerkiksi punaviini, Eiffel-torni ja Ranskan ympäriajo.
Petitfaux ihmettelee Asterixin valtavaa suosiota maailmalla.
– Sarjakuva on niin ranskalainen. Miten te suomalaiset ja muut voitte samastua Asterixiin?
Kysymys yllättää. Jotta osaisin vastata, on pakko kaivaa lapsena kuumeisesti keräämäni albumit esiin, tutkia niitä ja kysyä apua suomalaisilta Asterix-faneilta.
1. Asterix on yhtä suosittu kuin Abba
Asterix-albumeita on myyty 380 miljoonaa ja Abban levyjä 385 miljoonaa kappaletta. Asterixia on käännetty yli 110 kielelle ja julkaistu yli 80 maassa.
Petitfaux’n mukaan Asterixin suosio johtuu ennen kaikkea hauskuudesta, siis tekijöiden kyvystä tehdä osuvaa pilaa ranskalaisista ja heidän naapurikansoistaan.
– Huumori on stereotyyppistä, mutta ei koskaan ilkeää.
2. Asterix tarkoittaa Tähtikuningasta
Asterixin menestys oli tähtiin kirjoitettu. Soturin nimi muodostuu kahdesta sanasta: aster on latinaksi tähti, ja rix muinaiskelttiläisellä kielellä kuningas.﹡
Nimi oli enne monella tavalla. Ensimmäinen ranskalainen satelliittikin sai vuonna 1965 lempinimen Asterix.
Goscinny taas halusi, että heidän sankarinsa nimi alkaa a:lla, koska siitä on “hyötyä tulevissa sarjakuvahakuteoksissa”.
﹡Asterix-nimi viittaa myös asteriskiin eli pieneen tähteen, jolla merkitään alaviite. Obelixin nimi tulee obeliskista eli egyptiläisestä kivipylväästä ja obeliski-merkistä (†), jota kutsutaan myös ristiksi tai tikariksi. Sillä voidaan merkitä esimerkiksi toinen alaviite, kun ensimmäinen on tehty asteriskilla.
3. Kaikki Asterix-nimet ovat hauskoja, mutta kaksi on ylitse muiden
Sarjakuvassa on viljalti mitä hauskimpia henkilöiden ja paikkojen nimiä. Niistä kiitos kuuluu myös suomentajille Jorma Kaparille ja Outi Wallille.﹡ Kuten vaikkapa kalakauppiaan vaimo Jelousubmarine, brittipäällikkö Veribigbos ja juopotteleva roomalainen Pultsarius.
Kilpa-ajaja Coronavirus on tietysti ihan oma lukunsa, mutta muistitko kuvernööri Gracchus Flunssaviruksen?
Täysin turha ei myöskään ole Korsikassa oleva roomalaisleiri, jonka nimi on Vanitasvanitatum.
Omat nimisuosikkini ovat kuitenkin Habeascorpus ja Dipsomanius – edellinen on Rooman katujen pelätyin rosvopäällikkö ja jälkimmäinen tuurijuoppo legioonalainen.
﹡Myös Mirka Ulanto, Eija Pokkinen, Liisa Leppänen ja Heikki Kaskimies ovat suomentaneet Asterixeja.
4. “Asterixissa on kaikki”
Asterixia on helppo lukea. Juoni kulkee ja vitsit napsahtavat kohdalleen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Asterix olisi vain ohutta pintaa. Yksinkertaisuuden alla on useita tasoja. Vähän samaan tapaan kuin parhaissa Pixarin piirroselokuvissa on vitsejä sekä lapsille että aikuisille.
Sarjakuvataiteilija ja pilapiirtäjä Ville Ranta kertoo, että Asterix on ollut hänelle hyvin tärkeä lapsena ja myöhemminkin.
– Asterix on minulle viihdesarjakuvan kaikkein suurin. Siinä on kaikki.
Ranta mainitsee sarjakuvien nokkeluuden, huumorin, viittaukset historiasta nykyaikaan, älyllisyyden ja kerronnan rytmin.
5. Parhaat albumit ovat 1970-luvulta, huonoin vuodelta 2005
Ensimmäinen albumi, Asterix gallialainen, ilmestyi Ranskassa vuonna 1961. Suomenkieliset seikkailut alkoivat 1969, kun ensimmäisenä julkaistiin sarjan kuudes osa Asterix ja Kleopatra. Uderzo ja Goscinny kertoivat albumin kannessa, että sen tekemiseen oli kulunut 67 litraa keskiolutta.
Dominique Petitfaux’n mielestä kuusi ensimmäistä albumia ovat sarjan parhaat.
– Sitten Asterix alkaa toistaa itseään. Varsinkin kolmas albumi, Asterix ja gootit, on tärkeä, koska tekijät ottivat riskin ja käsittelivät ranskalaisten ja saksalaisten suhdetta alle 20 vuotta toisen maailmansodan jälkeen.
Mielestäni Petitfaux on väärässä, mitä tulee parhaisiin albumeihin. Vaikka 60-luvun alun Asterixeissa on energinen ja anarkistisen vitsikäs meininki, omat suosikkini löytyvät vuosikymmenen lopulta ja erityisesti 70-luvulta. Napakymppiteoksia ovat esimerkiksi Asterix ja alppikukka, Asterix ja Caesarin laakeriseppele ja Asterix Korsikassa (ensimmäinen Asterix-albumi, jonka sain ja luin).
Valioalbumeissani on vetävän tarinan lisäksi unohtumattomia hahmoja ja vitsejä, kiitos Goscinnyn. Samaan aikaan Uderzon piirrosjälki on entistä tarkempaa ja notkeampaa. Muistellaanpa vaikka helvetialaisia orgioita tai korsikalaisia vanhuksia!
Kaikkein parhaasta albumista voi taittaa peistä, mutta huonoin on tiedossa. Se on viimeinen pitkä tarina, jonka Uderzo teki. Siis sekä piirsi että käsikirjoitti. Taivas putoaa niskaan julkaistiin vuonna 2005, ja taivas todella putosi monen fanin niskaan.
Uderzo tunkee Galliaan avaruusolentoja, jotka viittaavat sekä Yhdysvaltoihin että Japaniin. Piirrosjälki on sävytöntä ja yksiulotteista, tarina tyhjänpäiväinen.
Osa sarjakuvakaupoista jopa neuvoi asiakkaitaan olemaan ostamatta albumia.
6. “Asterix ja rahapata kertoo viidessä sivussa olennaisen teatterista”
Jos haluat ymmärtää teatteria, kannattaa lukea Asterix ja rahapata. Erityisesti ne viisi sivua, joissa Asterix ja Obelix yrittävät tienata rahaa näyttelijöinä.
Näyttelijät Marko Tiusanen ja Hannu Lintukoski oivalsivat jo vuosia sitten, että kohtaus tiivistää olennaisen teatterista ja näyttelemisestä. Siitä asti he ovat toistelleet Jorma Kaparin taiten suomentamia repliikkejä.
Tiusasen mukaan näyttelijän työ on leikkiä ja vekkulimaista hauskanpitoa, sitä että lapsuuden keppileikit viedään lavalle ja käteen saadaan oikeat miekat. Häntä huvittaa, jos teatterintekijät tohkeilevat esityksensä suuresta sanomasta, kuten Rahapadassa.
– Teatteri on pöhköilyä yleisölle, Tiusanen kiteyttää.
Ja sitä että saadaan pata täyteen, eli rahaa riittää ruokaan viikon jokaisena päivänä.
Tiusanen on käyttänyt muitakin Asterixeja apunaan näyttelijäntyössä. Hänen mielestään erityisesti “ronskisti veistellyt” sivuhenkilöt auttavat roolihahmon luomisessa. Uderzon piirroksissa on ilmaisuvoimaa niin paljon, että hahmon sielu paljastuu.
Näyttelijöillä on tapana etsiä roolihahmonsa eleitä kotona peilin edessä. Niin Tiusanenkin tekee.
– Näyttelee sitten roistoa tai rakastajaa, voi aina hakea albumeista jonkun tyypin ja ajatella, että millainen tuo piirroshahmo olisi minun lihassani.
Tiusasen suosikkihahmo on korsikalainen klaanipäällikkö Ocatarinetabellatsitsix, jonka Asterix ja Obelix vapauttavat roomalaisten kynsistä.
– Ihastuin kirveellä veistettyihin kasvoihin, puolipitkään fledaan ja asenteeseen.
Asterix Korsikassa -albumissa korsikalaiset kuvataan ylpeänä kansana, jolla on suuri sydän ja lyhyt pinna.
7. Uderzo rakasti väkivahvoja sankareita ja keksi Obelixin
Goscinny halusi, että Asterixissa olisi vain yksi päähenkilö. Hänen mielestään sankarin piti olla pikkuinen pätkä, jotta hahmo olisi riittävän huvittava. Uderzo taas piirteli mieluiten lihaksikkaita ukkeleita, sellaisia kuin intiaani Umpah-pah heidän toisessa yhteisessä sarjakuvassaan.
Lopulta Uderzo sai kuitenkin pitää päänsä ja piirtää Asterixille kaverin, mutta mitään perusatleettia Obelixista ei tullut. Hän on suuri persoona monella muulla tapaa. Uderzon mielestä tunteellinen hiidenkivimies ei ole tyhmä, vaan “ennemminkin aikuinen, jolla on lapsen reaktiot”.
Obelix oli lapsena koulukiusattu. Tämä selviää Goscinnyn jo vuonna 1965 kirjoittamasta tarinasta, joka julkaistiin erikoisalbumina 1989. Sen nimi on Kuinka Obelix putosi pienenä tietäjän taikajuomapataan.
Lapsuudessa Obelixilla oli vain yksi ystävä, Asterix, joka joutui alinomaa suojelemaan pehmokaveriaan. Kaltoinkohtelun takia Asterix ehdotti, että Obelix voisi maistaa taikajuomaa. Obelix putosi pataan ja hörppäsi sen tyhjäksi. Loppu on sarjakuvahistoriaa.
Petitfaux’n mukaan Obelix ja taikajuomaa nauttineet gallialaiset eivät ylivoimaisuudestaan huolimatta ole eurooppalaisia supersankareita.
– Ei Obelix halua pelastaa tai tuhota maailmaa. Hän haluaa vain elää rauhassa, syödä hyvin ja pitää hauskaa roomalaisten kustannuksella.
8. Asterixilla ja Obelixilla on sama syntymäpäivä – Goscinny ja Uderzo kuolivat sydänkohtaukseen
Asterixin ja Obelixin ystävyyttä korostaa se, että he ovat syntyneet samana päivänä. Asterixin vanhemmat ovat nimeltään Astronomix ja Praline, Obelixin taas Obedalix ja Gelatine.
Käsikirjoittaja Goscinny kuoli jo 51-vuotiaana vuonna 1977. Hän sai sydänkohtauksen tehdessään kuntopyörällä rasituskoetta lääkärin vastaanotolla. Sarjan 24. albumi, Asterix Belgiassa, oli vielä kesken.
Surun murtama Uderzo jatkoi työn loppuun ja piirsi seikkailun viimeisillä sivuilla taivaan synkän harmaaksi. Albumin viimeisessä ruudussa näkyy pikkuinen jänis, joka kävelee pois allapäin. Se viittaa Goscinnyn vaimoon Gilberteen, jota mies oli kutsunut “pupukseen”.
Uderzo teki Asterixia yksin, kunnes jäi lopullisesti eläkkeelle vuonna 2011. Nyt gallialaisten tarinaa jatkavat Jean-Yves Ferri ja Didier Conrad, jotka ovat julkaisseet tähän mennessä neljä albumia.
Albert Uderzo kuoli 92-vuotiaana 24.3.2020, myöskin sydänkohtaukseen.
Jo samana iltana sarjakuvataiteilija Petteri Tikkanen julkaisi muistokuvan. Tikkanen oli lukenut päivän mittaan monta muisteloa piirtäjästä ja ajatteli, että hänellä ei ole mitään lisättävää. Mutta sitten hänen enonsa halusi nähdä, millaisen piirroksen Tikkanen tekisi.
– Ensimmäisenä tuli mieleen, että jonkun on se viimeinen hiidenkivi kannettava mestarin haudalle, Tikkanen kertoo.
Kuvassa esiintyy Tikkasen Black Peider -vapaapainijahahmo. Tikkanen itse palkittiin tänä vuonna Puupäähattu-sarjakuvapalkinnolla, joka sekin on päässyt mukaan tribuuttiin.
9. Uderzon 12 sormea ja värisokeus eivät menoa haitanneet
Kun Albert Uderzo syntyi, hänellä oli kummassakin kädessään ylimääräinen sormi. Myöhemmin ne leikattiin pois. “Käsiäni ei ole tehty tähän työhön”, hän on sanonut.
Lisäksi Uderzo oli värisokea. Sarjakuvahistorioitsija Dominique Petitfaux’n käsityksen mukaan Uderzo itse ei ole kommentoinut asiaa.
– Kun Asterixista tuli suosittu, Uderzo ei enää värittänyt ruutuja. Ensimmäisissä albumeissa on paikoin kummallisia värejä, mutta se oli tuohon aikaan tyypillistä muutenkin. Taivas saattoi yhtäkkiä muuttua sinisestä oranssiksi.
Uderzo sai myös väritysapua veljeltään Marcelilta.
10. “Uderzo oli käsittämättömän hyvä piirtäjä”
Belgiassa ja Ranskassa on piirretty merkittävä osa 1900-luvun parhaista sarjakuvista. Puhutaan “ranskalais-belgialaisesta koulukunnasta” ja sen tekijöiden selkeästä viivasta. Tärkeitä hahmoja ovat esimerkiksi Tintti, Blueberry, Lucky Luke sekä Piko ja Fantasio.
Myös Uderzo liikkui samoissa piireissä, mutta ei halunnut kuulua “koulukuntaan”.
– Hän oli yksi kaikkien aikojen parhaista piirtäjistä. Uderzo osasi piirtää mitä vain. On uskomatonta, että sama mies on piirtänyt sekä Haikaralaivueen että Asterixin, Petitfaux sanoo.
Sarjakuvaneuvos Juhani Tolvanen on samaa mieltä. Uderzo oli piirtäjänä monipuolinen ja hänen kynänjälkensä oli “järjettömän hienoa”. Tolvanen muistuttaa, että lisäksi Uderzo oli nopea. Hurjimpina aikoina hän piirsi jopa viisi sivua viikossa.
– Käsittämättömän hyvä piirtäjä, mutta kun lukee hänen omia Asterixejaan, niin hirveä käsikirjoittaja. Vaan se taito sovittaa viiva tarinaan!
Itsekin Ranskassa lukuisia teoksiaan julkaissut sarjakuvataiteilija Ville Ranta ei innostunut Asterixeista piirrostyylin vaan huumorin ja tarinankerronnan takia. Hänen mielestään on parempiakin viivan käyttäjiä, esimerkiksi Franquin. Silti Rantaakin viehättää Uderzon piirrosten ilmeikkyys.
– Uderzon piirrokselliset oivallukset määrittävät kokonaisia sukupolvia eurooppalaista sarjakuvaa, Ranta sanoo.
Petteri Tikkanen kehuu erityisesti Uderzon kykyä karrikoida hahmoja.
– Äärimmäisissäkin tunnetiloissa venyneet naamat tuntuvat inhimillisiltä.
11. Eurooppalaisista eurooppalaisin sankari syntyi kahden Amerikka-fanin käsissä
Asterix on taistellut paitsi Rooman sotilas- myös Yhdysvaltain populaarikulttuuri-imperiumia vastaan. Siksi onkin huvittavaa, että sekä Goscinny että Uderzo rakastivat amerikkalaista sarjakuvaa ja piirroselokuvaa.
– Walt Disney oli Uderzon esikuva. Sekä piirtämisessä että liiketoiminnassa. Idea Asterix-huvipuistoon napattiin Disneylandista. Mutta on muistettava, että Disney ei itse piirtänyt sarjakuvia. Valtaosan Uderzon ihailemista Mikki Hiiri -tarinoista oli piirtänyt Floyd Gottfredson, Petitfaux kertoo.
Goscinny puolestaan asui pitkään ulkomailla, myös New Yorkissa. Siellä ollessaan hän tutustui muiden muassa MAD-huumorilehden tekijöihin. Myöhemmin ranskalainen sarjakuvataiteilija Gotlib kutsui häntä Walt Goscinnyksi.
Sarjakuvataiteilija Petteri Tikkanen kertoo, että Asterix on ollut hänenkin lapsuutensa suosikkilukemistoa. Uderzo ei kuitenkaan ole hänen oppi-isänsä.
– Meillä on nimittäin Uderzon kanssa sama esikuva eli Walt Disney. Tai oikeammin Disneyn taiteilijat, Tikkanen sanoo.
Pahamaineisen Taivas putoaa niskaan -albumin jälkisanoissa Uderzo kirjoittaa tehneensä sen kunnioittaakseen “ihmeellistä tietäjää”, Walt Disneyä. Tikkanen on pannut merkille saman.
– Disney-fanitus näkyy, kun avaruudesta tulee ystävällinen Mikki Hiiri -henkinen hahmo.
12. Villisika on hyvää, mutta kiehtovin ruoka tulee kaukaa Pohjolasta
Asterixissa syödään paistettua villisikaa ja tapellaan pilaantuneesta kalasta.
Matkoillaan Asterix ja Obelix saavat maistaa mitä kummallisimpia ruokia. Kuten myrkytettyä kakkua Egyptissä (Obelix jakaa kakun kolmeen osaan) tai majavanhäntiä mansikkakastikkeessa à la Parisium.
Roomalaisten orgioissa taas ahmitaan paitsi vaarallista juustofondueta myös alkuhärän rasvassa keitettyjä villisian sisälmyksiä (hunajan kanssa).
Todellinen herkku löytyy kuitenkin, kun hurjat normannit saapuvat Galliaan. Päällikkö kertoo, mikä on heidän keittiönsä bravuuri: kermaa kermakastikkeessa!
13. Kansallismielisen Asterixin isät kasvoivat maahanmuuttajaperheessä
Asterix ja muut kyläläiset ovat hyvin tietoisia omasta identiteetistään gallialaisina. “Muukalaiset eivät ole meikäläisiä”, kuten kylän vanhin Senilix toteaa.
Sittemmin koko Ranska on omaksunut Asterixin maailman osaksi itseymmärrystään.
Sarjakuvahistorioitsija Dominique Petitfaux ajattelee, että jokaisen ranskalaisen on helppo samastua Asterixin hahmoon, koska hän ei ole erityisen komea tai sivistynyt. Pikemminkin hän on vähäpätöinen pikkumies, joka kuitenkin selviää tilanteesta kuin tilanteesta oveluudellaan.
– Keskivertoranskalainen nauttii vähintäänkin alitajuisesti siitä, että Asterix pistää kampoihin kaikille, jopa Julius Caesarille. On hyvin ranskalaista, että vallanpitäjien erinomaisuutta epäillään.
Petitfaux’n mielestä sarjakuva ei kuitenkaan ole kansallismielinen. Hän muistuttaa, että Uderzo ja Goscinny olivat maahanmuuttajien lapsia. Uderzon vanhemmat muuttivat Italiasta, Goscinnyn Puolasta ja Ukrainasta. Kun sarjakuvataiturit tapasivat ensimmäistä kertaa, Uderzo kysyi Goscinnylta, onko hänen nimensä italialainen.
– Kenties maahanmuuttajatausta auttoi heitä näkemään tarkemmin myös Ranskan omat kummallisuudet. Kulttuuria on vaikea ymmärtää kunnolla, jos ei ole mitään vertailukohtaa.
14. Ranskalaiset arvostavat Tinttiä enemmän kuin Asterixia
Minusta partiopoikamainen ja vakava Tintti on aina tuntunut vähän puisevalta, sekä sankarina että sarjakuvana. Ranskalaiset eivät kuitenkaan ajattele näin. Heille belgialaisen Hergén sarjakuvat ovat taidetta.
Asterix ja Tintti ovat ranskankielisen sarjakuvan kovimmat ykköstykit. Petitfaux luonnehtii niiden eroja seuraavasti: Asterix on helposti ymmärrettävää ja hauskaa, joten älymystöllä ei ole siitä sanottavaa. Intellektuellit ovat paljon mieltyneempiä Tinttiin, jonka maailma on monimutkaisempi.
Asterixista puuttuu filosofinen syvyys ja taiteilijan henkilökohtainen näkemys yhteiskunnasta, jonka Tintistä voi löytää. Tintin seikkailuissa Hergé tulkitsee koko 1900-luvun: stalinismin, kolonialismin, Al Caponen, Hitlerin, kuulennot ja niin edelleen.
– Hergé laittoi sarjakuviin persoonansa ja ajattelunsa. Uderzo ja Goscinny eivät. Tästä johtuen Tintin maailma muuttui valtavasti vuosien kuluessa, kun taas Asterix on pysynyt aina ihan samana.
Koska Asterix on ajaton, siitä on tullut sarjakuvat ylittävä ranskalaisuuden symboli.
15. Suomalainenkin rakastaa altavastaajaa, joka haluaa elää rauhassa
Dominique Petitfaux ihmettelee, miksi suomalaiset ovat ottaneet Asterixin sydämeensä. Mutta eihän siinä ole mitään kummallista!
Kaiken jo sanotun lisäksi, mekin samastumme piskuiseen kylään, joka yrittää pärjätä isompiensa keskellä. Myös täällä arvostetaan omaa rauhaa ja hyvää ruokaa tulen äärellä.
Englantilainen kirjailija Tom Holland oivalsi The Guardianissa, että gallialainen kylä muistuttaa kovasti Muumilaaksoa. Molemmat ovat turvapaikkoja tuulisessa maailmassa.
Edit 11.4.2020: Lisätty Asterix-suomentajien nimiä.
