Voisimme järjestää arkiympäristömme ja viljelytapamme paljon kestävämmällä tavalla. Raha voisi olla kriittisiin luonnonvaroihin sidottua planeettavaluuttaa, jolloin talouden pelisäännöt olisivat Maapallon kestävyyttä tukevia. Suomalaistutkijat kertovat, miten loikka tietoisempaan toimintaan ja muutokseen tapahtuu.
Pölyttäjien joukkokuolemat, koralliriuttojen tuhoutuminen, Itämeren ravinnekuorma, ilmastonmuutos – talvi ei ole enää kylmä vuodenaika vaan ikuinen syksy. Suuri osa ilmastonmuutoksesta ja ekosysteemeihin kohdistuvasta rasituksesta on suoraa seurausta ihmisten käyttäytymisestä. Halua muutokseen on, mutta nyt tarvitaan pikaisesti konkreettisia toimia. Meidän yksilöiden ja poliitikkojen on aika toimia arvojemme mukaan eikä vain puhua muutoksesta.
Miten muutos saadaan aikaan? Muun muassa tätä pohtivat Tiedeykkösen studiopöydän ääressä tulevaisuudentutkimuksen professori Markku Wilenius Turun yliopistosta, kestävyystieteen professori Helena Kahiluoto LUT-yliopistosta ja väitöstutkija Roope Kaaronen Helsingin yliopistosta.
Lapsillekin jo opetetaan: tulella ei saa leikkiä. Nyt me leikimme kriittisten ekosysteemien kanssa.
Kaaronen tutkii, kuinka kollektiivinen käyttäytymisen muutos saataisiin aikaan. Hän on tutkimuksissaan huomannut, miten fiksu yhdyskuntasuunnittelu tukee käyttäytymisen muutosta. Arkiympäristöstä pitää suunnitella sellainen, jossa ympäristöystävällinen käyttäytyminen on helppoa ja kannustaa muutokseen.
Kööpenhaminan ja Amsterdamin suunnittelu pyöräilyn edistämiseksi toimivat hyvinä malleina. Kaupungin maankäyttö ja infrastruktuuri tekivät pyöräilystä helppoa.
– Meidän täytyy helpottaa suunnittelun avulla ihmisiä toteuttamaan ympäristöystävällistä arvomaailmaansa. Se on ikään kuin tie, jossa aita on matalin, muistuttaa Roope Kaaronen.
Tietoisuuden vallankumous edeltää radikaalia muutosta
Tulevaisuudentutkija Markku Wilenius on selvittänyt pitkään, miten elämämme voisi jatkua maapallolla kestävästi. Helmikuun puolivälissä Wilenius siirtyi Dubain johdon tulevaisuudentutkimuksen neuvonantajaksi. Hän miettii, mitä tietoja ja taitoja tarvitaan fossiilisten polttoaineiden jälkeisessä maailmassa.
Wileniuksen mielestä ihmisen pitää muuttua neljällä tasolla. Hän puhuu aktiivisuustaidoista. Niistä ensimmäinen on planetaarisen elämisen taito.
– Yksilön pitää ymmärtää, kuinka fyysinen maailma toimii: miten kasvit kasvavat ja kivet muodostuvat, miten oma ruumis toimii, mistä se tykkää ja mistä ei. Digitalisoituvassa maailmassa eristymme helposti fyysisistä elinoloista ympärillämme ja itsessämme, valaisee Markku Wilenius
Se, mikä toimi entisessä maailmassa, ei toimi enää. Emme voi enää matkia. Yhteiskunta muuttuu radikaalisti. Tarvitaan uusia näkökulmia.
Maailma on monimutkainen ja informaatiota tulee monesta eri lähteestä. Siksi tiedon hallinnointi ja ymmärrys on tarpeen. Mikä tiedon sirpaleista on totta ja millä perusteella? Tämä kompleksisuustaito on ikään kuin lihas, eli sitä pitää harjoitella koko ajan, jotta pysymme kartalla alati muuttuvassa maailmassa.
Nämä taidot saavat aikaan tietoisuusloikan ja muutoksen
- planetaarisen elämisen taito: luonnon ja ihmisen monipuolinen ymmärrys
- kompleksisuustaito: kyky ymmärtää informaatiota eri lähteistä ja etsiä oikea tieto
- luovuuden taito: kestävyyskriisi ratkea uusilla keinoilla
- empatian taito: kyky ymmärtää ihmisten erilaisia lähtökohtia
(Tulevaisuudentutkija Markku Wilenius)
Myös luovuus on tarpeen maailman pelastamisessa. Ihmiset ovat hyviä kopioimaan; teollistuneessa modernissa maailmassa olemme matkineet ja pärjänneet sillä. Mutta nyt se ei enää toimi.
– Itseasiassa matkiminen on vaarallista nykyisessä tilanteessa. Sen sijaan meidän pitää tietoisesti määritellä, minkälaisia perinteitä haluamme jatkaa. Uusien näkökulmien löytyminen on äärimmäisen tärkeää, koska yhteiskunnan on muututtava radikaalisti, summaa professori Wilenius.
Aktiivisuustaidot saavat aikaan tietoisuusloikan.
Neljänneksi Markku Wilenius kaipaa empatian taitoa. Maailma on globaali, ajatukset ja kulttuurit liikkuvat. On entistä oleellisempaa ymmärtää toista ihmistä ja hänen lähtökohtiaan. Empatian kyky edesauttaa todellista kohtaamista ihmisten välillä.
Nämä aktiivisuustaidot tuovat tietoisuusloikan ja suuntaamme enemmän tulevaisuuteen kuin menneisyyteen, päättää Wilenius.
Talouden muutos – rahan kytkeminen niukkiin planeetan resursseihin
Talous perustuu tällä hetkellä katteettomaan rahaan hyvin syvällisessä merkityksessä ja yhteys reaalimaailmaan on palautettava, sanoo professori Helena Kahiluoto. Hän esittää niin kutsutun planeettavaluutan käsitteen, joka kytkettäisiin kriittisiin planeetan resursseihin. Se olisi nykyajan kultakanta.
Kahiluodon mielestä on vahva tarve luoda talouden pelisäännöt uudelleen. Romahtamassa olevat planeetan avaintoiminnot luovat pohjan valuutalle; ne ovat nyt arvokkainta ja niukinta.
Planeettavaluutta sidotaan planeetan kriittisiin resursseihin, mm. ravinteisiin ja luonnon monimuotoisuuteen. Planeettavaluutta korvaa nykyisen rahan.
Taloudellisesti houkuttelevinta olisikin siis se, mikä on kestävintä – toisin kuin nyt. Tämä edellyttää, että kaikki kustannukset ja vaikutukset, myös planeetan toiminnalle aiheutuvat häiriöt ja inhimilliset kustannukset, sisällytetään hintoihin.
– Näin talouden pelisäännöt ohjaisivat meitä pysymään Maan kantokyvyn rajoissa ja jakamaan toimeliaisuuden hedelmät niin, että kaikki ihmiset kokisivat pelisäännöt reiluiksi ja voisivat sitoutua niihin, selittää Kahiluoto ja ajattelee, että ihmisten sitoutuminen tähän tuottaisi yhteiskuntarauhaa ja luovuutta.
Kahiluoto on esittänyt aikaisemmin ajatuksen ravinteiden kaupasta, siitä kuinka Suomen rehevöityneiden järvien ravinteikasta sedimenttikerrosta ja eläinten lantaa kuivattaisiin ja vietäisiin Afrikkaan, jossa on nimenomaan puutetta ravinteista. Kauppaa voitaisiin käydä hiilikaupan tavoin, eli ravinteiden ympärille luotaisiin kullekin maalle oma ravinnekiintiö.
Planeettavaluutta olisi osa oikeudenmukaisempaa maailmaa. Nythän viimeisten vuosikymmenien aikana eriarvoistuminen on kasvanut kiihtyvällä vauhdilla ja varakkaimmat ovat rikastuneet entisestään. Vaikka väestötutkimuksista tiedetään, että tasa-arvoisimmissa yhteisöissä rikkaimmatkin voivat parhaiten
Jos ajatellaan Saharan eteläpuolista Afrikkaa, niin sen voi sanoa olevan nöyryytetyimpiä maanosia, koska 40 % alle 5-vuotiaista on kitukasvuisia.
Jotta ihmiset voivat sitoutua yhteisöön, oli se paikallinen tai globaali, niin oikeudenmukaisuuden kokemus saa sen aikaan. Ihmiskunnan sopeutumiskyvyn ratkaisee sen heikoimmat lenkit. Kestävyystutkijana Kahiluoto sanoo, että köyhyys on suhteellista, kaikkein äärimmäisin nöyryytys on nälkä.
– Jos ajatellaan Saharan eteläpuolista Afrikkaa, niin sen voi sanoa olevan nöyryytetyimpiä maanosia, koska 40 % alle 5-vuotiaista on kitukasvuisia. Tämä heijastuu kaikkiin ruumiin osiin myös tiedollisiin taitoihin, muistuttaa Kahiluoto ja arvelee, että panostus naisten koulutukseen vie oikeudenmukaisempaan maailmaan.
