Hyppää pääsisältöön

Terapeutti Tommy Hellsten on aitiopaikalla ihmisyyteen

Kirjailija, terapeutti, teologi ja kouluttaja Tommy Hellsten antaa lukijoilleen ja kuulijoilleen jatkuvasti rakennuspalikoita elämään. Hän käyttää itseään ja omia kokemuksiaan esimerkkeinä opastaessaan muita.

Ihmisyyden nostaminen hoivan ja vaalimisen kohteeksi on Tommy Hellstenille tärkeää. Hänellä itsellään oli useita syitä kirjoittaa ihmissuhteita käsitteleviä kirjoja sekä luennoida kokemuksistaan.

– Yksi syy aloittaa kirjoittaminen oli oma lapsuuteni, jonka elin alkoholismin varjossa.

Legendaarinen kirja Virtahepo olohuoneessa oli ilmiö

Ennen kuin terapeutti Hellstenistä tuli tunnettu kirjailija, teki hän avartavia matkoja Yhdysvaltoihin.

Siellä hän tutustui kirjoihin, jotka käsittelivät alkoholismin vaikutusta perheenjäseniin sekä opiskeli mm. Minnesota-hoitomallia, jossa käydään lävitse omaa sisintä.

Yhdysvalloissa hän oivalsi, että siellä käsiteltiin samoja ongelmia, joita hän tunnisti omasta lapsuudestaan.

Suomessa Hellsten luennoi alkoholistiperheen häpeästä ja kirjoitti sitten vuonna 1991 kirjan Virtahepo olohuoneessa, joka nousi raketin lailla suomalaisten tietoisuuteen.

– Minulla oli lapsuudessa hyvin vahva häpeään sidottu identiteetti. En ymmärtänyt, että voin huonosti, vaan koin, että olin huono. Kirja oli toipumistarinani tulos.

Kirja oli suurimpia myyntimenestyksiä Suomessa. Kirjan käsitteitä ”läheisriippuvuus” ja ”sisäinen lapsi” käytetään edelleen aktiivisesti. Symbolisesti virtahepo kuvaa häpeää, jota alkoholismi aiheuttaa lähipiirissä.

Vieraana tv-ohjelmassa Tänään töissä (1998), jossa mietitään työpaikkojen virtahepoja.

Läsnäolon merkitys

Tommy Hellstenin puheessa toistuu sana ’läsnäolo’. Hän kertoo esimerkkejä sen puutteesta, merkityksestä ja tärkeydestä.

– Isoäiti osasi olla läsnä, jolloin hänen lähellään oli helppo olla. Kontrastina tälle olivat vanhempani, jotka olivat fyysisesti paikalla mutta eivät läsnä.

Kaksikielinen, Loviisassa syntynyt Tommy Hellsten vietti paljon kesiä Utön saarella isoäitinsä seurassa. Myhäilevä isoäiti Agnes toi turvaa ja iloa nuoren Tommyn elämään.

– Agnes on se kokemus rakkaudesta, mitä en lapsena saanut kotona.

Rakastava isoäiti puhui usein hengellisistä asioista, mikä teki hyvän vaikutuksen nuoreen Tommyyn. Isoäiti kertoi myös Utön asukkaiden urheudesta, kun he auttoivat merimiehiä amerikkalaisen höyrylaiva Park Victoryn haaksirikossa Utön edustalla vuonna 1947.

”Lempeästi hymyilevä isoäitini Agnes istuu kanssani Utön kalliolla."

Hellstenillä on itsellään vahva kyky olla läsnä, mutta se syntyi oppimisen ja oivallusten kautta.

– Pelko söi minua hirveästi, kunnes opin, mitä tarkoittaa olla läsnä tässä hetkessä. Nykyään esiinnyn intuitiivisen läsnäolon tilassa.

Ensimmäinen edellytys päästä läsnäolon tilaan on rohkeus menettää kontrolli eli todeta, että on avuton, heikko ja osaamaton.

– Kun ihminen ymmärtää haavoittuvuutensa ja heikkoutensa, hän tulee tietoiseksi siitä, että hän ei pärjää yksin vaan tarvitsee apua, rakkautta ja muita. Silloin ihminen saattaa avautua myös syvälle yhteydelle ja Jumalalle.

Hellstenin mielestä rakkaus rakastaa heikkoutta, sillä sinne missä heikkous tunnustetaan, rakkaus voi tulla.

– Rakkaus merkitse nähdyksi ja kuulluksi tulemista, tiivistää Hellsten.

Juuret Utöseen unien avulla

Tommy Hellsten olisi kovasti halunnut kuulua suvun yhteisöön Utössä. Saaren lapsilla oli tapana käydä poimimassa mansikoita tietystä paikasta. Myös nuori Tommy päätti osoittaa olevansa saaristolaislapsi, joka tietää mansikkapaikan.

– Keräsin marjoja ja vein mansikat ylpeänä suvun vanhimmalle, joka totesi minulle vinosti: ”Olet löytänyt mansikan raakileita!”. Silloin tajusin, etten sittenkään kuulu Utön yhteisöön.

Purjehdusharrastuksen kautta Hellstenistä tuli sittemmin saaristolainen aikuisiällä. Myös unet auttoivat häntä pääsemään utöläiseksi.

– Se kytkös Utöseen tuli aina vain todellisemmaksi unieni kautta. Ensin minulla oli vene siellä laiturissa, sitten kävin saaren saunassa ja lopulta ostin sieltä asunnon. Unet rakensivat minulle Utön juuret, joita en reaalielämässä saanut, kuvailee Hellsten.

Ajan ja ikuisuuden välissä on harso

Aikoinaan teologiksi valmistunut Hellsten sanoo pohtineensa paljon tuonpuoleista. Tommy Hellstenin vaimo, Carita Hellsten, kuoli kesällä 2017 yllättäen verenmyrkytykseen.

– Minusta oli niin käsittämätöntä, että kuolema on vahvempi voima kuin rakkaus, sillä meidän yhteytemme oli valtavan syvä. Ehdimme olla yhdessä 18 vuotta.

”Koin Caritan läsnäolon vahvasti kaksi päivää hänen kuolemansa jälkeen.”

Tommy Hellsten sanoo ensimmäisen tulkinnan olleen se, että maailmankaikkeus teki virheen. Lohdulliseksi hän kokee kuitenkin sen, että hän sai hyvästellä Caritan kaksi päivää kuoleman jälkeen.

– Makasin hereillä ja aloin hokea ”Carita, oletko tässä, oletko tässä?” Sitten tuli sellainen kokemus, että hän oli paikalla. Hän ilmaisi minulle, että sielu lähti Porvoossa, missä hyvästelin hänet.

Caritan kuoleman jälkeen Hellstenille on tullut arkeen taivastietoisuus, josta hän kirjoittaa kirjassaan Enää en pelkää.

– Taivasikävä on sitä, että menee tarpeeksi syvälle ihmisessä, jolloin päätyy kerrokseen, jossa on vastassa selittämätön mysteeri.

Elämää ja kuolemaa erottava raja on harsomainen. – Kun avaan harsoa, voin aistia jo taivasta maan päällä.

Elävä arkisto: Höyrylaiva Park Victoryn turma oli jouluyön tragedia vuonna 1947