Paljon on maailmassa hyviä muusikoita. Sitten on myös niitä, jotka ovat saaneet loksautettua esittämisen eri osa-alueet kohdalleen niin, että syntyy jotain aivan erityistä: sellaisia kuten Víkingur Ólafsson.
Islantilainen pianistikunkku Víkingur Ólafsson jatkaa siitä, mihin kahdella aiemmalla levyllään jäi. Edellinen Bach-julkaisu on osuvasti kiteytetty täällä. Tai oikeastaan ote on vielä entisestäänkin hieman terävöitynyt. Nyt Jean-Philippe Rameaun ja Claude Debussyn kahdestakymmenestäkahdeksasta pehmeästi soivasta kappaleesta muotoutuu rauhallinen ja ajaton äänimatka. Kokonaisuuteen yhtenäisyyttä luo kappaleiden sävellajivalikoiman onnistunut ja toisiaan tukeva sommittelu. Oman lisänsä punokseen tuo Ólafssonin oma sovitus, joka pohjaa Rameaun viimeiseen oopperaan Les Boréades sekä Debussyn Images-sarjasta poimittu Kunnianosoitus Rameaulle.
Tulkintojen monitasoisuus ja sointivärien kaleidoskooppi vie mennessään. Glenn Gould -vaikutteet ovat edelleen esillä voimallisimmin, mutta ne sulautuvat vain ilmaisun yhdeksi osa-alueeksi. Tulkintoja kuunnellessa vahvistuukin ajatus siitä, miten tunnistettava oma tyyli Ólafssonilla jo nyt on. Jälleen kerran Olafsson tekee musiikista omaansa. Ei itsekorostaen tai maneerein, vaan kohdettaan oivaltavasti kunnioittaen, aivan kuten teki aiemmin Glassin ja Bachin sävelistönkin kanssa.
Ennen kaikkea Ólafssonin oivaltava pianismi liikuttaa. Siinä on jotain arkista, se tulee lähelle. Ólafsson tarjoaa monitasoisen kuunteluelämyksen, kun huikea tekninen osaaminen yhdistyy kuulijaa puhuttelevaan kokemiseen. Kuin virikkeellistä keskustelua seuraisi. Näin innolla en muista pianolevyä aiemmin kuunnelleeni.
Víkingur Ólafsson. Jean-Philippe Rameau: Les tendres plaintes, The Arts and the Hours, Le rappel des oiseaux; 20 Cinquième concert: La Cupis. Claude Debussy: Prélude from La Damoiselle élue; Préludes, Book 1: La fille aux cheveux de lin. - Víkingur Ólafsson, piano. (Deutsche Grammophon, 0289 483 7701 5)
Kuuntele Uudet levyt 14.4.2020, toimittajana Aki Yli-Salomäki.
