Sari Casal
Yle
Oletko oman elämäsi projektijohtaja? Onko päämääränäsi onnellisuus ja paras versio itsestäsi? Jos haluat paremman elämän, olet harhapolulla. Filosofi Frank Martela neuvoo, miten voimme tehdä elämästämme merkityksellisemmän ilman paineita, ja toimittaja Sari Casal miettii, miten ohjeet istuvat hänen omaan elämäänsä.
1. Auta muita
Frank Martela:
Meillä on helposti fokus liikaa itsessämme. Tutkimustulosten perusteella nimenomaan toisten auttaminen lisää sekä omaa merkityksellisyyden tunnetta että hyvinvointia.
Eräässä tutkimuksessa ihmisillä oli käytössään viisi euroa. Toinen ryhmä käytti rahan itseensä ja toinen muihin. Jälkimmäisestä seurasi enemmän merkityksellisyyden kokemusta.
Toisia auttamalla olemme osa jotain isompaa – kun teemme hyvää muille, koemme olevamme merkityksellinen osa ympäröivää yhteisöä. Olemassaolollamme on väliä, kun voimme auttaa muita.
Jos mietit ihmisiä, joiden elämä on ollut erityisen merkityksellinen, mieleesi ehkä tulee nimiä kuten Nelson Mandela tai Äiti Teresa. Heidän panoksensa toisten auttamiseksi on ollut poikkeuksellista, ja juuri se saa meidät ajattelemaan, että heidän elämänsä oli poikkeuksellisen merkityksellistä.
Ihmisillä on eri määrä aikaa, rahaa ja muita resursseja, mutta jo pienillä hyvillä teoilla voit parantaa omaa elämänlaatuasi. Kannattaa miettiä, mitä erityistä itselläsi on, jota voisit muille tarjota.
Jos ajatellaan nykyhetkeä, jo pelkästään viranomaisohjeiden noudattaminen ja sosiaalinen eristäytyminen on tapa auttaa koko yhteiskuntaa. Tai ehkä voit auttaa naapuriasi ostosten tekemisessä, jos hän ei voi itse poistua kotoaan ja käydä kaupassa.
Sari Casal:
Tässä on aika monella varaa tsemppaamiseen, ainakin minulla. Kiireisessä arjessa tulee keskityttyä lähinnä omien ja lasteni perustarpeiden tyydyttämiseen.
Keksin helposti montakin tekosyytä, miksi en jaksa tai ehdi auttaa enemmän muita. Oikeasti voisin heti alkaa hyväntekeväisyysjärjestön kuukausilahjoittajaksi. Voisin osallistua pihatalkoisiin ja kerätä lasteni kanssa roskia lähiympäristöstäni. Ensi töikseni lisään nimeni naapuriapulappuun.
Jos roskat jäävät keräämättä tai lahjoitukset antamatta, on peiliin katsomisen paikka. Kyse on silloin lähinnä omasta saamattomuudesta ja itsekkyydestä.
Pienet teot tuntuvat aika vähäpätöisiltä, mutta saammepa edes kulkea hetken roskattomassa pihapiirissä. Ja onhan aina parempi tehdä edes vähän kuin ei mitään.
2. Älä etsi onnea
Frank Martela:
Jos koko ajan mietit, miten voisit olla onnellisempi, et ole tyytyväinen mihinkään. Elämä menee ohitse, kun tavoittelet jotain tulevaisuudessa siintävää onnea, jota et koskaan tavoita. Tuolloin fokus on tulevassa, etkä nauti siitä, mitä sinulla on tällä hetkellä elämässäsi.
Liika omaan onneen ja omaan napaan keskittyminen voi johtaa myös itsekkäämpään käytökseen. Silloin tulee helposti laiminlyöneeksi läheisiä ihmissuhteita, jotka ovat useimmiten kestävämpiä hyvinvoinnin ja onnellisuuden lähteitä.
Lisäksi onnea usein etsitään vääristä asioista, koska emme tiedosta, mitkä ovat kestäviä hyvinvointia lisääviä asioita. Keskitymme helposti materiaaliseen menestykseen tai hetkellisiin hedonistisiin nautintoihin.
Rahalla ja hyvinvoinnilla on toki yhteys. Raha lisää hyvinvointia silloin, kun lisäraha menee perustarpeisiin kuten ruokaan tai asumiseen. Jossakin kohtaa yhteys katkeaa. Mitä enemmän rahaa on, sitä vähemmän on oikeita tarpeita, mitä tyydyttää. Lisätulot eivät olekaan enää yhteydessä onnellisuuteen tai hyvinvointiin.
Jos onnea hakee siitä, että pärjää paremmin kuin muut, aina on joku, joka pärjää vielä paremmin. Eräs hyvin varakas henkilö oli purjehtimassa isolla purjeveneellä Välimerellä ja mietti viimeinkin olevansa huipulla, kun lipui laituriin. Hetken päästä viereen parkkeerasi kymmenen kertaa isompi jahti. Tämä kokemus oli kyseiselle henkilölle henkilökohtainen oivalluksen paikka.
Sari Casal:
Olen hakenut hetkellistä hyvää oloa ainakin herkuttelusta ja uusien vaatteiden ostamisesta. Niistä seurauksena on lähinnä pahoinvointi jälkeenpäin. Olen tietoisesti vähentänyt kuluttamista jo pelkästään ympäristösyistä.
Nyt ruuhkavuosina olen keskittynyt lähinnä arjen pyörittämiseen. Siitä en tosin muista hirveästi ottaa iloa irti, vaan myönnän haaveilevani jatkuvasti enemmästä vapaa-ajasta. Voisin lopettaa haikailun, koska siihenkin kuluu aikaa, jota ei ole muutenkaan tarpeeksi.
3. Pidä huolta ihmissuhteistasi
Frank Martela:
Me ihmiset olemme sosiaalisia eläimiä. Ihmissuhteet ovat kriittisen tärkeitä hyvinvoinnillemme.
Useimmille ihmisille tärkein merkityksellisyyden lähde on läheiset ihmiset, kuten perhe tai ystävät. Se, mitä olemme ihmisinä, pääsee toteutumaan parhaiten silloin, kun olemme muitten seurassa. Ja nimenomaan sellaisessa seurassa, jossa voimme olla oma itsemme.
Merkityksellisyyden kokemus on paljolti yhteyden kokemista. Se vaatii yhteyden toisiin ihmisin, johonkin itseä isompaan. Samaan aikaan se vaatii yhteyttä omaan itseemme, jotta emme olisi vain tyhjä kuori.
Sosiaalisten piirien ulkopuolelle jääminen puolestaan aiheuttaa merkityksettömyyden tunnetta. Yksinäisyys on viheliäinen ongelma, eikä siihen ole helppoa ratkaisua. Yhteyttä muihin voi hakea vaikkapa harrastusten kautta tai kollektiivisella asumismuodolla, jos ei ole omaa perhettä tai ystäviä. Erakkoelämä sopii pitemmän päälle hyvin harvalle.
Sari Casal:
Tämä on helppo allekirjoittaa. Yksin asuessani olin aina menossa, koska kaipasin seuraa. Kävin kotona vain nukkumassa.
Lasten saannin jälkeen en oikeastaan ole kokenut enää yksinäisyyttä, ja viihdyn myös kotonani. Mitättömän pienet asiat lasteni kanssa tuntuvat merkityksellisiltä. Heidän avullaan muistan edes joskus nauttia elämän pienistä ihmeistä, jotka muuten jäisivät näkemättä. Ilon aiheita voivat olla esimerkiksi kevään ensimmäinen muurahainen tai kivet kaikissa ulkomuodoissaan.
Välillä lähimpiä ihmisiä tulee pidettyä itsestäänselvyyksinä. Pitäisi muistaa kiittää heitä useammin ihan vaan siitä, että he ovat olemassa ja jaksavat minua silloinkin, kun olen ärsyttävä. Ja olen aika usein ärsyttävä.
4. Tiedä, kuka olet ja toimi sen mukaisesti
Frank Martela:
Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että koemme valintojemme ja tekojemme olevan omiamme. Omien tekojen motiivien pohtiminen on hyvä tapa varmistaa, että teet sellaisia valintoja, jotka edustavat sinua ihmisenä.
Miksi opiskelen tätä alaa, miksi teen tätä työtä, miksi olen tällä uralla, miksi minulla on tämä harrastus?
Toisinaan taustalla on ulkoista miellyttämistä: halua miellyttää vaikkapa vanhempiaan tai ajatus siitä, että näin kuuluu tehdä. Ura tai harrastus voi olla korkean statuksen hakemista.
Tai ehkä teet asioita itse valituista syistä, olet niistä innoissasi ja ne ovat sinulle ominainen tapa toteuttaa itseäsi.
Jos on päätynyt omalle alalleen vääristä syistä, voi tulla kriisi. Vaikka menestyisikin työssään, on vähän tyhjä olo. Joskus edessä voi olla kokonaan alan vaihto, mutta toisinaan riittää, että löytää mielekkäämpiä ja itselleen merkityksellisempiä työtehtäviä.
Eli mieti ensin, mikä on itsellesi merkityksellistä tekemistä, ja sen jälkeen voit miettiä, miten sitä tekemällä voit olla yhteydessä muihin ihmisiin. Merkityksellisen elämän eväät ovat tällaisessa tekemisessä.
Sari Casal:
Näen tässä mahdollisuuksien lisäksi uhkia. Jos alan liian syvällisesti miettiä vaikkapa ammatillista tekemistäni, seurauksena voi olla identiteettikriisi.
Pidän työstäni, mutta onko se sittenkään tarpeeksi merkityksellistä itselleni tai muille? Mitä, jos motiivien liika pähkäily lisääkin epävarmuutta ja tyytymättömyyttä nykytilanteeseen? Vai onko epävarmuus merkki siitä, että joku on pielessä, ja salailen sitä itseltänikin?
Ehkä olen kuitenkin oikealla alalla. Itselleni sopimattomia töitäkin olen tehnyt, ja niiden tekeminen tuntui oikeasti möykyltä rinnassa. Silloin tietysti ainoa oikea ratkaisu oli löytää toinen työpaikka.
5. Älä tee elämästäsi projektia
Frank Martela:
Jotkut tekevät elämästään projektin, jossa on tietyt kriteerit onnistumiselle. Tästä seuraa se, että elämässä voi epäonnistua. Silloin myös matka, jota elämä valtaosan aikaa kuitenkin on, muuttuu vain välineeksi maaliin pääsyssä.
Voit toki luoda itsellesi tavoitteita, mutta niihin ei tule suhtautua liian vakavasti. Ne ovat lähinnä työkaluja matkan varrella, ja niistä pitää pystyä luopumaan.
Jos elämäsi on liian projektiluontoinen, se saattaa jäädä kokonaan elämättä. Olet vain instrumentti tiettyjen tavoitteiden saavuttamisessa.
Pysähdy välillä miettimään, onko jostakin tavoitteestasi tullut liian tärkeä. Onko se koko ajan mielessä, peilaatko kaikkea tekemääsi suhteessa siihen? Jos et enää pysty pysähtymään ja nauttimaan vaikkapa auringonlaskusta tai kukkasista kedolla, et ehkä enää keskity siihen, mitä tapahtuu elämässäsi tässä ja nyt.
Elämä ei ole suoritus, jossa pitää päästä maaliin. Se on ennemminkin musiikki, joka soi. Ja niin kauan, kun kuulet musiikin, voit tanssia.
Sari Casal:
En ole kilpailuhenkinen enkä kovinkaan tavoitekeskeinen. Mutta tunnistan ympärilläni ihmisiä, jotka tavoittelevat välillä jopa pakonomaisesti timmimpää kehoa tai uraputkea. Ja kieltämättä epäilen, tuoko tuo tavoitteellisuus onnea kuitenkaan, vai ainoastaan uusia pyrkimyksiä, kun yksi etappi on suoritettu.
Rakastan tanssimista, joten laitankin heti musiikin soimaan.
Lisää Frank Martelan elämänohjeita voit lukea hänen tuoreesta kirjastaan Elämän tarkoitus – Suuntana merkityksellinen elämä (Gummerus).
