Hyppää pääsisältöön

Kapellimestari Atso Almila pelkää jo musiikkielämän tulevia leikkauksia – Taiteilija koronakeväänä 2020

Kapellimestari ja säveltäjä Atso Almila kotonaan Kuopiossa keväällä 2020.
"Omakuvassa olen juuri ajanut itse partani sängeksi, etteivät luule kaupassa 66-vuotiasta äijää yli seitsemänkymppiseksi", kapellimestari Atso Almila valottaa selfiensä taustoja. Kapellimestari ja säveltäjä Atso Almila kotonaan Kuopiossa keväällä 2020. Kuva: Atso Almila Atso Almila

Kapellimestari ja säveltäjä Atso Almila viettää koronakevättä kotonaan Kuopiossa. Atso muistuttaa, että jo aika ennen pandemiaa oli jossain Suomen kunnissa hirveä ja pelkää, että tulevaisuudessa leikkausten uhka on suuri. Pyynnöstämme Atso jakaa karitsanpotkan reseptin. Kotimaisen luomukaritsan marinointi kannattaa aloittaa jo edellisenä päivänä.

Elämme nyt keväällä 2020 aivan poikkeuksellisia aikoja. Maailmaa koettelee koronapandemia, joka on pysäyttänyt täysin myös koko musiikkielämän. Taiteilijat ja yleisö elävät kodeissaan karanteenin kaltaisissa olosuhteissa.

Kysyimme suomalaisilta muusikoilta, säveltäjiltä, esiintyviltä taiteilijoilta ja kapellimestareilta, miten he viettävät tätä poikkeuksellista kevättä, mitä he suosittelevat kuunneltavaksi juuri nyt ja millaisia terveisiä he haluavat lähettää.

Kun ravintolatkin joutuivat sulkemaan ovensa, kysymme nyt myös miten kukin on löytänyt oman sisäisen kokkinsa, mitä keittiössä syntyy ja minkä reseptin he haluavat jakaa kaikille.

Kapellimestari ja säveltäjä Atso Almila vastaa

Missä vietät koronakevättä?
Kotona Kuopiossa.

Miten koronapandemia on vaikuttanut elämääsi ja töihisi?
Kaikki keikat peruuntuivat tai lykkääntyivät. Ulkomaisia Pariisi, Reutlingen ja Augsburg. Oli tuomarointia ja johtamisia. Kotimaassa koulukonserttia, kokouksia, esitelmiä.

Miten päiväsi ovat kuluneet?
Sävellän, kunhan taas viitsin ryhtyä. Tilaustöillä ei ole kiire.

Olen osallistunut muutamiin Zoom-sessioihin tuttujen kanssa, joskus vähän skoolatenkin. Pari nettiprojektia on viritteillä, etäluennon olen pitänyt ystävän ja kollegan australialaiselle luokalle.

Mitä puuhailet, silloin kun et vietä aikaa musiikin parissa?
Luen, kokkaan, katson elokuvia ja sarjoja. Vaimo etäopettaa, joten hoidan kodin asioita, koska aikaa on. Koiran kanssa ulkoilen. Harvakseltaan kauppareissuja.

Sanotaan, että paluuta entiseen maailmaan ei ole. Mitä ajattelet, miten maailma muuttuu pandemian jälkeen?
Resurssipula iskee kunnissa. Leikkausten uhka tulee olemaan suuri, pelkään tilannetta käytettävän väärin juuri kulttuurin kohdalla. Jo aika ennen pandemiaa oli hirveää joissain kaupungeissa, kuten Joensuussa. Täysin näköalatonta.

Toisaalta totutaan jatkamaan sulun aikana opittuja etäkäytäntöjä. Ehkä turhat palaverit vähenevät kokoushuoneissa ja matkustelut sinne tänne paikan päälle, jos huomataan näiden kokoussovellusten oikeasti toimivan.

Tulemme harkitsemaan syvällisemmin, mitä soitamme ja kuka onkaan yleisömme. Ehkä maakunnallisen konserttistriimauksen alku viimein nähdään pienemmilläkin paikkakunnilla, joissa on hyviä ja originelleja orkestereita, teattereita, museoita…

Sen jälkeen, kun ravintolat ovat sulkeneet ovensa, jokainen on joutunut valmistamaan ruokansa itse. Minkä hyväksi havaitsemasi reseptin haluat jakaa kaikille?
Olen lammasruokien ystävä. Kasvisten määrä on suuresti kasvanut ruokavaliossamme, mutta kun lihaa meillä syödään, yleensä luomutilojen tuotteita kauppahallista ostettuna. Karitsaa voisi harrastaa enemmänkin eikä vain, kuten juuri tässä pääsiäisenä, sesongin aikaan.

Kapellimestari Atso Almilan kotimainen luomulammaspaisti.
"Mausteissa käytän perinteistä valkosipulinkynttä, jota olen viimeistään edellisenä päivänä tökkinyt potkien kylkeen." Kapellimestari Atso Almilan kotimainen luomulammaspaisti. Kuva: Atso Almila lammastalous

Teen karitsanpotkat keitellen niitä hyvin hiljaisella tulella nesteessä, jossa ne marinoin vähintään yön yli ennen laittoa. Jos mausteista lientä on liian vähän, lisäilen itse olutta keitokseen, se ei ole liian ärhäkkää. Joku toinen tykkää varmaan viinin käyttämisestä nesteessä.

Mausteissa käytän perinteistä valkosipulinkynttä, jota olen viimeistään edellisenä päivänä tökkinyt potkien kylkeen. Timjamia, suolaa, pippuria, hunajaa ja kahvia pistän mukaan. Kaikenlaista muutakin ripsuu vähän assosiaation herätessä matkaan, mutten halua pilata lihaa liian vahvoilla mauilla.

Hautuneet potkat nostan pois suuresta kattilastani pinnan reipasta paistoa varten. Joka keitetyn paistaa, se makean maistaa, on niin totta!

Mutta nyt annan aikaa liemelle. Keitän sitä kokoon kovemmalla teholla, sekoittelen, maistelen. Suurustan kastikkeitani nykyään usein turkkilaisella jugurtilla ja tarpeen mukaan ruokakermalla. Tälle on hyvä varata aikaa.

Joka keitetyn paistaa, se makean maistaa", on niin totta!

Uunissa haudutan usein juureksia pediksi potkille, mutta kun kastike alkaa olla valmis ja siirtyy pienempään kattilaan lämpimänä pysyttelemään, uunin saa panna kahdellesadalle. Enemmällekin.

Ison kattilan huuhtaisen perunoita varten. Aikaa on eri käänteissä ollut kuoria ne valmiiksi.

Potkat menevät paistumaan. Pinta saa kärähtää, jota voi edesauttaa ripauksella sokeria.

Pääsiäisenä en nyt käyttänyt juurespetiä, koska meillä oli runsas salaatti, jossa mukana vihreää parsaa ja mozzarellaa. Juurekset ovat hyviä syksyn paistoksissa.

Minttuhyytelöä oheen, kiitos.

Ja vaimon tekemä salaatinkastike itse annosteltavaksi.

Jos intoa riittää ja kapeita työvälineitä, voi joku herkkusuu tutkia potkien luuydintilanteen – makua esimerkiksi voileivälle.

Mitä musiikkia suosittelet kuunneltavaksi ruokailun jälkeen?

Läheiseni valitsevat meillä musiikin. Itse olen vähän laiska asettumaan kuuntelemaan yleensä mitään. Hiljaisuutta, siitä nautin.

Taiteilija koronakeväänä 2020