Runoraadin paluu! – Kokeile tätä myös kotona, lue runot ja katso videot!

Toivo versoo teoista

Kommunikoidessa yksin riitely helpottaa, mutta vastausta saa odottaa

Pimeys puhkoo silmiä. Ukko joogaa, eukko vetää päädyt. Kirkas on pullonpohja, raitista ilma. Kevään merkkejä.

Teen just sitä mitä haluan ja haluan sitä mitä teen

Niin hiljaa, hiljaa sinirinta unelmoi, Notre Dame soi

Hyvä olla rauhas koton

Ihmeiden idut löytyvät elämän taitekohdista

Voi ihme ja kumma mummulaan ei voi tulla. On tää hassu aika, tätä hieman lievittää keskinäinen rakkauden taika ja koronan kukistaa vaan aika.

Lapset lensi pesästä, tuli erohaikeus. Kunnes saapui pelastus; etäkouluun lapset sain, omaan kotiin lähipiiriin pieneen. Nauttimaan keväästä ja kesästä!

Luonto on mahtava Isäntä, me renkinä kuljemme sen antamissa puitteissa

En vielä tiedä/ Mitä verhon takana odottaa/ Kai Jumalat siellä/ Vaan lasejansa kohottaa/

Lokit kirkuneet on työnsä/ Sun kanssas aika ohi on/ Kovin vaikeaa se myöntää/ Mun sydän on nyt koditon/

Kaikki muuttuu ja me muovaudumme

Sun kanssasi tanssin taivaisiin mut mun varpaat jää lattiaan kii

Sumu istuu sisälläni: tihuttaa ja tuhnuttaa, kunnes toivo palaa ja sumu sulaa usvaksi

En kaipaa sahramia, hunajaa, en halua hodariini srirachaa

Kevät On

Kolmekymmentä kukkaa mahtuu niitylle hyvin, mutta on ruusukimpussa jo hieman liioittelua

Kauneimmat lautaset ovat sellaisia, joiden jokainen nurkka on nuolaistu puhtaaksi

Kaipuun keväässä kilometrit muuttuvat sekunnin sadasosiksi

Poikkeuksellisina aikoina tavalliset asiat muuttuvat merkityksellisiksi

Pienenpieni pirulainen pysäytti planeetan paikoilleen

Mieluummin kertarytinä kuin ainainen mutina

Vaik' mummotellaan etänä ei ole mikään hätänä

Poikkeuksellisina aikoina tavalliset asiat muuttuvat merkityksellisiksi

Tämä viikko on kestänyt jo toista kuukautta

Hankalatkin asiat tuovat eteemme uusia mahdollisuuksia

Kevätaurinko herättää minut ujona tuuli on hiljennyt odottamaan

Otetaaks vielä yhet selfiet skumpat konvehdit

Pääsiäispäivänä lohdutin itseäni, tästä selviän. Vahvana, vangittuna

Henkinen yhteys lenkkipolulla: Vastaantulijat nipistävät huulensa ja katsovat pois - samalla lailla

Suru on aina yksityistä, mutta helpottumisen kokemus yhteinen - siksi onnelliset loput niin itkettävät.

Tervehdykseksi riittää katse, tuo ihmisyyden viipale.

Betoniseinien sisällä kasvaa uusi elämä. Toivo.

Tämä viikko on kestänyt jo toista kuukautta

Elämä jatkuu: ruttopuistossa kukkii jo kirsikkapuu.

Syö pizzasi tänään älä jätä sitä huomiseksi…

Parempi rakastaa Lohjalla, kuin huhkia Helsingissä

Jos joskuskkaa jokukkaa jottain vaan ku ei kukkaa ikkää mittään ja aina vaan kaikki

Niin paljon rakastan, että etäisyyttä annan

Muutan taas näkökulmaa. Se kääntää ylösalaisin.

Nukahdin keskellä päivää käsivarsillesi, tätä ei ole tapahtunut ennen kevättä
Tyhjiä katuja kaupungilla mutta päänsisäisillä valtateillä ruuhkaa

Kun riittävän kauan kyyristyy, siinä väkisinkin lyyristyy

Mustarastas vasemmalla, punarinta oikealla ja minä keskellä. Mikä ihana keskustelu.

Mikäs se on tässä ollessa, oman kullan kainalossa.

Suuret jäljet kulkevat pienin askelin.

Neljän seinän sisällä rouhea elämä näyttää kasvonsa.

Positiivinen asenne on plussaa, mutta sekään ei muuta paskaa hattaraksi.

Vaikeudet pysäyttävät meidät näkemään mikä oikeastaan on tärkeintä.

Ihmiset voivat sanoa etten osaa tanssia, mutta kukaan ei voi sanoa etten olisi tanssinut.

Rajoituksista rakennettiin meille turva-aitaus.

Turha murehtia asioita joille ei mitään voi -ja joille voi.

Kesämies, odotan sinua rustaamaan runoja kanssani.

Kotona kun saan leipoa, ei ole iloon parempaa keinoa!

Aikalailla tässä lastuna laineilla, virta vie, tuuli heittelee, hän suvantoa oottelee…

Teen minkä ehdin. Jos en tee - en tee

Meidän on pitänyt opetella tyytymään siihen, että emme tiedä.

Kovat on ajat, kiinni on rajat, poltanpa pajat

Luonto on suomalaisten psykiatri

Kesällä kasvatan iloa monta kiloa

Nuorena elin elämän jota voin nyt vanhana muistella ja ne muistot sattuu yksi kerrallaan.

Tummia hahmoja valoisassa kevätyössä. He kävelevät pelkoaan pakoon.

Yksin kotona aina, oli Corona tai Juhlantaina.

Lumen, roudan alta maa hiljalleen vapautuu; vapautukaamme mekin!

Rohkea paimenkin voi taittaa niskansa astuessaan lehmän lantaan.

Niin pieni virus,että sitä on katsottava telkkarista. Tapan sinut saippualla.

En tiennytkään, kuinka aika oli minua näin jalostunut.

Elämä on liian vakava asia otettavaksi liian vakavasti. Nauti, sirkuta.

Keskustelut itseni kanssa ovat olleet erittäin antoisia, vaikka peilikuva tuppaakin aina minulle nauramaan.

Kevät ilman suunnitelmia, sain aikaa tutustua itseeni.

Korona-ajan keväänä luonto heräilee ilman kelloa

smaragdinvihreästä illasta vaaleanpunaiseen aamuyöhön ja tunteet tulee, kun keho on valmis

Näin luonto toimii, kun ihminen liikaa maapallolle kansaa lisää,luonto itseään suojaa.

Kuolema ottaa, vaan ja ainoastaan, synnyttääkseen uuden elämän tilalle

Kummallinen kevät. Harakkaparikin istuu erillään langalla.

Jokainen päivä sisällä on askel lähemmäs vapautta.

Sirkushuvit vietiin, riittäisi edes leipää kaikille.

Valokuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa.

Auringonkehrä kruununa kesäkuume valtaa minut.

Voihan korona, nyt on elämäni porona, mutta mäpä keitän siitä oikein hyvät kahvit.

kun on itsessään, siinä on hyvä olla, minä minussa

mieli musta ja päässä soi tuska. Sekin enää vain muistikuva susta

Ei tuu kesä ennen kesärenkaita

Vuosi jolloin talvi ei tullutkaan...tuli korona.

Ristit roikaa ku hautausmaata kynnetään!

En enää kestä sinua hetkeäkään / Onneksi olet siinä

Itsensä viihdyttäminen on rankinta

Lint lens kevät meni

Pienentynyt elämä linkoaa kyyneleitä, asettaa asiat vinoon.

Itket että kaikki on muuttunut, minä huomaan vain leskenlehden auenneen.

Minä, sinä olemme samanlaisia mutta silti erilaisia

Elähän mittään ku annaha olla.

Olen puhdas silloin kun nukun ja sukellan..

Tervehdin matkan päästä sinua, joka tuherrat merkintöjä kirjaston kirjoihin

Se mikä meitä yhdistää, erottaa meidät.

Kesä, talvi. Syksy välissä, kevät. Ja taas on kesä.

Haluaan syliisi turvaväli nolla olisi

Kaikesta selviää, kun on talonpoikaisjärkeä

Ei myy! Syy sen, etäisyyden.

Näkisimpä, vaikka näinkin.

Tuli näkymätön peikko, tuliko ihmisestä heikko?

on yö, mut silti kellot lyö

On hyvä olla kotona/ei haittaa edes korona

Ei tällä naamalla mitään saa jos jaetaan mutta sillä ei nero jaa!

Mitä maksaisit yhdestä halauksesta kun kosketuksella ei ole hintaa

Tule lämmin kevättuuli ja kuivaa kyyneleet

Kyllä elämä kantaa, se uskoa antaa. Elämä opettaa ja mieltä kasvattaa. Voi elämästä iloita, kun ei aina suorita.

Pysähdy hetkeen, mietiskele ja nauti siitä mitä meillä nyt on; Kevät ja aikaa huomata sen tulo

Joka päivä minä hengitän ja hengitän. Yhä enemmän elossa.

Se mikä on maassa, ei voi pudota.

Alkua en muista ,loppua en tiedä. Talutan koiraa ja olen tässä.

Olla runoilija. Nähdä kauneus, kauheus.

Tyhjä toimisto on surullinen toimisto.

Nyt on hetki aikaa miettiä, mitä jättää tekemättä.

saat astua pentti valoon selvitetyt verkot kainalossa

Tämä hiljaisuus syö susia saatana

Ja taas joku laulaa, että sinuun minä jään eikä tiedä itsekään, että kehen.

Kuolemankentällä havaittu olemisen toivo.

Elinikäisessä oppimisessa ollaan nyt samassa sfäärissä keskiössä nimeltä Kolera.

Aurinkoniitylle sinikelloon nukkumaan, turvaan.

Ruosteinen vasara osaa iskeä uuteen.

Erimielisyydet eivät estä yhteistyötä.

Muutto luotasi ei tunnu karanteenilta.

Kissat katselee sinivuokkoja, linnut laulaa puissa, pupu jänis järsii juuria, tassu pyrkii tuonne.

Olemme kuin koirat aitauksessaan, portit avataan kun on turvallista tulla pois aitauksestaan.

Huusholli likaisin ja sekasin/mää vaa makaisin - mut mää ole!

Pienet sankarit, urheasti, kaukana koulusta ja kavereista, parhaansa hekin tekevät.

On tyyntä nyt,ei tuule nyt,on tuulikin jo tyyntynyt ja toivoisin,et tuulta taas pian tuntisin.

Auringon säteet hipaisevat meitä.Kesä tulee,syksy tulee.Aika siunaa meitä

Jos karanteeni ahdistaa ja mieleni apeutuu, niin paivalla aurinko lohduttaa ja illalla venus ja kuu

Päivät samanlaisia. Mikä päivä nyt? Mitä tänään tekisi? Neulonko villasukat vauvalle vai miehelle!

Hulavanne pyörii kiihkeästi kuin keskustelu Business Finlandin tukirahoituksesta.

Toiset nostaa juhlamaljaa, toiset puurtaa, huokaa "oispa kaljaa".

Ulkoisen elinpiirin kutistuessa sisäinen maailma pääsee näyttämään äärettömyytensä.

Ole nyt läheinen fyysisellä etäisyydellä, henkisellä läheisyydellä. Välitä.

Olemme kaikki samassa jamassa. Meillä kaikilla on kuitenkin kevät ja toivoa paremmasta on.

Lumiukko rakastui aurinkoon, paljon kyyneleitä.

Kesämimmi, olen elossa timmi!

Lemmikki kirmaa aidan takana vapaana - olen katkera

Minä kaipaan tätä aikaa jo nyt, silti en halua että se jatkuisi iäisyyteen

Turvan turvaväli on olematon.

Onneksi suutelit minua viime kesänä,ensi kesänä joudun sanomaan ei .

Tänään on päivä uusi ja huomenna kantajia kuusi

Kesänainen, tervetuloa etäläheisyyteen rustaamaan runoja kanssani

Sukkaset villaiset raidalliset ystävälle lämmöllä

Lapsen katseessa tulevaisuuden auringon säde

Suurin viisaus on ettei tiedä.

Miehelle täytyy antaa oma tila, vaikka parvekkeenmittainen.

Avaruuspuku ja käsineet, sisällä ihminen - ihmiselle.

Aika on pysähtynyt. Kaamea kiire koko ajan. Pako todellisuudesta vai paluu sinne?

Vappuna pysy himassa pienessä simassa.

Tulit vastaani. Välissämme kaksi metriä. Voi miten ihanaa, että tulit vastaani!

Jukan muistolle; Kevään lintukuorolle piharaadilta täydet pisteet

Ei josjosjos ja sitsitsit, vaan nytnytnyt sä yllätyt.

Yksinäisyyden ymmärtää vasta kun se ei valinta.

Läpi tuskan, pelon ja kyynelten, oudosti voimaantuneena kohti uutta kevättä ja Aurinkoa.

Koulut ja korona. Eivät sovi yhteen. Terveet lapset ja kevätlaitumet. Sopivat yhteen!

Vapaus on välttämättömyyden tajuamista.

Kaikki pysähtyy, mutta silti, elää.

Tehdään yhdessä, me selvitään

Hiljaisuuden kevät on äänekkäin

Kukkakeppi! Vaivhkaa hiljaa / tukee, kasvattaa kaunista Liljaa.

Mikä oikeesti on tärkee. Käytetään järkee.

Ole - anna olla. Elä - anna elää. Rakasta!

Tämä kruunu sivaltaa, kasvattaa, opettaa malttamaan

Runon laadin, että vaadin, lisää muodossa runoraadin

Runon näen ruudullani, se hetken hellii sieluani. Sen tahti ja mahti, minua rauhoittaa. Sen sanat kauniina soljahtaa.

Korona tuli, vapaus meni. Onneksi on koronapeli.

Luota kyynelten jälkeen ja opi elämään

Mitä vihreempi sitä ui.

Kaikessa on kakkaa joka maantuu se kasvaa.

Jumala löi kuka loi mite lie

Herää elämään nyt kun sen aika on.

Pisara lehdellä, pisara huulillasi, pisara kädelläsi. Mikä on vaarallisin?

Ma konna, koronatonna Ja koko kevään - toivon - Taudin evään
Rakkaus säilyy vaikka kesä saa.

Ei nyrkkii: pysy salesti etänä!