Hyppää pääsisältöön

Runoraadin paluu! – Kokeile tätä myös kotona, lue runot ja katso videot!

Runouden lottotyttö Minna Joenniemi kutsuu sinut mukaan Yle Olohuoneen Runoraatiin Yle Areenassa. Katso ohjelma TV2:ssa maanantaina 27. huhtikuuta klo 13.30.

Television raadissa ovat mukana muun muassa Jari Tervo, Antti Holma, Ali Jahangiri ja Mariska, joka vastaa myös illan musiikista.
Panoksensa peliin tuovat myös mediapersoona Maria Veitola, sarjakuvataiteilija Petteri Tikkanen ja Kymenlaakson keskussairaalan henkilökunnan kuoro The Kipsikurkut.

Pyysimme myös katsojia lähettämään Runoraadin suoraan lähetykseen omia lyhyitä mietelauseitaan koronakeväästä ja saimme niitä paljon.

Lue kaikki katsojien aforismit täältä.

Toivo versoo teoista

Kommunikoidessa yksin riitely helpottaa, mutta vastausta saa odottaa

Pimeys puhkoo silmiä. Ukko joogaa, eukko vetää päädyt. Kirkas on pullonpohja, raitista ilma. Kevään merkkejä.

Teen just sitä mitä haluan ja haluan sitä mitä teen

Niin hiljaa, hiljaa sinirinta unelmoi, Notre Dame soi

Hyvä olla rauhas koton

Ihmeiden idut löytyvät elämän taitekohdista

Voi ihme ja kumma mummulaan ei voi tulla. On tää hassu aika, tätä hieman lievittää keskinäinen rakkauden taika ja koronan kukistaa vaan aika.

Lapset lensi pesästä, tuli erohaikeus. Kunnes saapui pelastus; etäkouluun lapset sain, omaan kotiin lähipiiriin pieneen. Nauttimaan keväästä ja kesästä!

Luonto on mahtava Isäntä, me renkinä kuljemme sen antamissa puitteissa

En vielä tiedä/ Mitä verhon takana odottaa/ Kai Jumalat siellä/ Vaan lasejansa kohottaa/

Lokit kirkuneet on työnsä/ Sun kanssas aika ohi on/ Kovin vaikeaa se myöntää/ Mun sydän on nyt koditon/

Kaikki muuttuu ja me muovaudumme

Sun kanssasi tanssin taivaisiin mut mun varpaat jää lattiaan kii

Sumu istuu sisälläni: tihuttaa ja tuhnuttaa, kunnes toivo palaa ja sumu sulaa usvaksi

En kaipaa sahramia, hunajaa, en halua hodariini srirachaa

Kevät On

Kolmekymmentä kukkaa mahtuu niitylle hyvin, mutta on ruusukimpussa jo hieman liioittelua

Kauneimmat lautaset ovat sellaisia, joiden jokainen nurkka on nuolaistu puhtaaksi

Kaipuun keväässä kilometrit muuttuvat sekunnin sadasosiksi

Poikkeuksellisina aikoina tavalliset asiat muuttuvat merkityksellisiksi

Pienenpieni pirulainen pysäytti planeetan paikoilleen

Mieluummin kertarytinä kuin ainainen mutina

Vaik' mummotellaan etänä ei ole mikään hätänä

Poikkeuksellisina aikoina tavalliset asiat muuttuvat merkityksellisiksi

Tämä viikko on kestänyt jo toista kuukautta

Hankalatkin asiat tuovat eteemme uusia mahdollisuuksia

Kevätaurinko herättää minut ujona tuuli on hiljennyt odottamaan

Otetaaks vielä yhet selfiet skumpat konvehdit

Pääsiäispäivänä lohdutin itseäni, tästä selviän. Vahvana, vangittuna

Henkinen yhteys lenkkipolulla: Vastaantulijat nipistävät huulensa ja katsovat pois - samalla lailla

Suru on aina yksityistä, mutta helpottumisen kokemus yhteinen - siksi onnelliset loput niin itkettävät.

Tervehdykseksi riittää katse, tuo ihmisyyden viipale.

Betoniseinien sisällä kasvaa uusi elämä. Toivo.

Tämä viikko on kestänyt jo toista kuukautta

Elämä jatkuu: ruttopuistossa kukkii jo kirsikkapuu.

Syö pizzasi tänään älä jätä sitä huomiseksi…

Parempi rakastaa Lohjalla, kuin huhkia Helsingissä

Jos joskuskkaa jokukkaa jottain vaan ku ei kukkaa ikkää mittään ja aina vaan kaikki

Niin paljon rakastan, että etäisyyttä annan

Muutan taas näkökulmaa. Se kääntää ylösalaisin.

Nukahdin keskellä päivää käsivarsillesi, tätä ei ole tapahtunut ennen kevättä
Tyhjiä katuja kaupungilla mutta päänsisäisillä valtateillä ruuhkaa

Kun riittävän kauan kyyristyy, siinä väkisinkin lyyristyy

Mustarastas vasemmalla, punarinta oikealla ja minä keskellä. Mikä ihana keskustelu.

Mikäs se on tässä ollessa, oman kullan kainalossa.

Suuret jäljet kulkevat pienin askelin.

Neljän seinän sisällä rouhea elämä näyttää kasvonsa.

Positiivinen asenne on plussaa, mutta sekään ei muuta paskaa hattaraksi.

Vaikeudet pysäyttävät meidät näkemään mikä oikeastaan on tärkeintä.

Ihmiset voivat sanoa etten osaa tanssia, mutta kukaan ei voi sanoa etten olisi tanssinut.

Rajoituksista rakennettiin meille turva-aitaus.

Turha murehtia asioita joille ei mitään voi -ja joille voi.

Kesämies, odotan sinua rustaamaan runoja kanssani.

Kotona kun saan leipoa, ei ole iloon parempaa keinoa!

Aikalailla tässä lastuna laineilla, virta vie, tuuli heittelee, hän suvantoa oottelee…

Teen minkä ehdin. Jos en tee - en tee

Meidän on pitänyt opetella tyytymään siihen, että emme tiedä.

Kovat on ajat, kiinni on rajat, poltanpa pajat

Luonto on suomalaisten psykiatri

Kesällä kasvatan iloa monta kiloa

Nuorena elin elämän jota voin nyt vanhana muistella ja ne muistot sattuu yksi kerrallaan.

Tummia hahmoja valoisassa kevätyössä. He kävelevät pelkoaan pakoon.

Yksin kotona aina, oli Corona tai Juhlantaina.

Lumen, roudan alta maa hiljalleen vapautuu; vapautukaamme mekin!

Rohkea paimenkin voi taittaa niskansa astuessaan lehmän lantaan.

Niin pieni virus,että sitä on katsottava telkkarista. Tapan sinut saippualla.

En tiennytkään, kuinka aika oli minua näin jalostunut.

Elämä on liian vakava asia otettavaksi liian vakavasti. Nauti, sirkuta.

Keskustelut itseni kanssa ovat olleet erittäin antoisia, vaikka peilikuva tuppaakin aina minulle nauramaan.

Kevät ilman suunnitelmia, sain aikaa tutustua itseeni.

Korona-ajan keväänä luonto heräilee ilman kelloa

smaragdinvihreästä illasta vaaleanpunaiseen aamuyöhön ja tunteet tulee, kun keho on valmis

Näin luonto toimii, kun ihminen liikaa maapallolle kansaa lisää,luonto itseään suojaa.

Kuolema ottaa, vaan ja ainoastaan, synnyttääkseen uuden elämän tilalle

Kummallinen kevät. Harakkaparikin istuu erillään langalla.

Jokainen päivä sisällä on askel lähemmäs vapautta.

Sirkushuvit vietiin, riittäisi edes leipää kaikille.

Valokuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa.

Auringonkehrä kruununa kesäkuume valtaa minut.

Voihan korona, nyt on elämäni porona, mutta mäpä keitän siitä oikein hyvät kahvit.

kun on itsessään, siinä on hyvä olla, minä minussa

mieli musta ja päässä soi tuska. Sekin enää vain muistikuva susta

Ei tuu kesä ennen kesärenkaita

Vuosi jolloin talvi ei tullutkaan...tuli korona.

Ristit roikaa ku hautausmaata kynnetään!

En enää kestä sinua hetkeäkään / Onneksi olet siinä

Itsensä viihdyttäminen on rankinta

Lint lens kevät meni

Pienentynyt elämä linkoaa kyyneleitä, asettaa asiat vinoon.

Itket että kaikki on muuttunut, minä huomaan vain leskenlehden auenneen.

Minä, sinä olemme samanlaisia mutta silti erilaisia

Elähän mittään ku annaha olla.

Olen puhdas silloin kun nukun ja sukellan..

Tervehdin matkan päästä sinua, joka tuherrat merkintöjä kirjaston kirjoihin

Se mikä meitä yhdistää, erottaa meidät.

Kesä, talvi. Syksy välissä, kevät. Ja taas on kesä.

Haluaan syliisi turvaväli nolla olisi

Kaikesta selviää, kun on talonpoikaisjärkeä

Ei myy! Syy sen, etäisyyden.

Näkisimpä, vaikka näinkin.

Tuli näkymätön peikko, tuliko ihmisestä heikko?

on yö, mut silti kellot lyö

On hyvä olla kotona/ei haittaa edes korona

Ei tällä naamalla mitään saa jos jaetaan mutta sillä ei nero jaa!

Mitä maksaisit yhdestä halauksesta kun kosketuksella ei ole hintaa

Tule lämmin kevättuuli ja kuivaa kyyneleet

Kyllä elämä kantaa, se uskoa antaa. Elämä opettaa ja mieltä kasvattaa. Voi elämästä iloita, kun ei aina suorita.

Pysähdy hetkeen, mietiskele ja nauti siitä mitä meillä nyt on; Kevät ja aikaa huomata sen tulo

Joka päivä minä hengitän ja hengitän. Yhä enemmän elossa.

Se mikä on maassa, ei voi pudota.

Alkua en muista ,loppua en tiedä. Talutan koiraa ja olen tässä.

Olla runoilija. Nähdä kauneus, kauheus.

Tyhjä toimisto on surullinen toimisto.

Nyt on hetki aikaa miettiä, mitä jättää tekemättä.

saat astua pentti valoon selvitetyt verkot kainalossa

Tämä hiljaisuus syö susia saatana

Ja taas joku laulaa, että sinuun minä jään eikä tiedä itsekään, että kehen.

Kuolemankentällä havaittu olemisen toivo.

Elinikäisessä oppimisessa ollaan nyt samassa sfäärissä keskiössä nimeltä Kolera.

Aurinkoniitylle sinikelloon nukkumaan, turvaan.

Ruosteinen vasara osaa iskeä uuteen.

Erimielisyydet eivät estä yhteistyötä.

Muutto luotasi ei tunnu karanteenilta.

Kissat katselee sinivuokkoja, linnut laulaa puissa, pupu jänis järsii juuria, tassu pyrkii tuonne.

Olemme kuin koirat aitauksessaan, portit avataan kun on turvallista tulla pois aitauksestaan.

Huusholli likaisin ja sekasin/mää vaa makaisin - mut mää ole!

Pienet sankarit, urheasti, kaukana koulusta ja kavereista, parhaansa hekin tekevät.

On tyyntä nyt,ei tuule nyt,on tuulikin jo tyyntynyt ja toivoisin,et tuulta taas pian tuntisin.

Auringon säteet hipaisevat meitä.Kesä tulee,syksy tulee.Aika siunaa meitä

Jos karanteeni ahdistaa ja mieleni apeutuu, niin paivalla aurinko lohduttaa ja illalla venus ja kuu

Päivät samanlaisia. Mikä päivä nyt? Mitä tänään tekisi? Neulonko villasukat vauvalle vai miehelle!

Hulavanne pyörii kiihkeästi kuin keskustelu Business Finlandin tukirahoituksesta.

Toiset nostaa juhlamaljaa, toiset puurtaa, huokaa "oispa kaljaa".

Ulkoisen elinpiirin kutistuessa sisäinen maailma pääsee näyttämään äärettömyytensä.

Ole nyt läheinen fyysisellä etäisyydellä, henkisellä läheisyydellä. Välitä.

Olemme kaikki samassa jamassa. Meillä kaikilla on kuitenkin kevät ja toivoa paremmasta on.

Lumiukko rakastui aurinkoon, paljon kyyneleitä.

Kesämimmi, olen elossa timmi!

Lemmikki kirmaa aidan takana vapaana - olen katkera

Minä kaipaan tätä aikaa jo nyt, silti en halua että se jatkuisi iäisyyteen

Turvan turvaväli on olematon.

Onneksi suutelit minua viime kesänä,ensi kesänä joudun sanomaan ei .

Tänään on päivä uusi ja huomenna kantajia kuusi

Kesänainen, tervetuloa etäläheisyyteen rustaamaan runoja kanssani

Sukkaset villaiset raidalliset ystävälle lämmöllä

Lapsen katseessa tulevaisuuden auringon säde

Suurin viisaus on ettei tiedä.

Miehelle täytyy antaa oma tila, vaikka parvekkeenmittainen.

Avaruuspuku ja käsineet, sisällä ihminen - ihmiselle.

Aika on pysähtynyt. Kaamea kiire koko ajan. Pako todellisuudesta vai paluu sinne?

Vappuna pysy himassa pienessä simassa.

Tulit vastaani. Välissämme kaksi metriä. Voi miten ihanaa, että tulit vastaani!

Jukan muistolle; Kevään lintukuorolle piharaadilta täydet pisteet

Ei josjosjos ja sitsitsit, vaan nytnytnyt sä yllätyt.

Yksinäisyyden ymmärtää vasta kun se ei valinta.

Läpi tuskan, pelon ja kyynelten, oudosti voimaantuneena kohti uutta kevättä ja Aurinkoa.

Koulut ja korona. Eivät sovi yhteen. Terveet lapset ja kevätlaitumet. Sopivat yhteen!

Vapaus on välttämättömyyden tajuamista.

Kaikki pysähtyy, mutta silti, elää.

Tehdään yhdessä, me selvitään

Hiljaisuuden kevät on äänekkäin

Kukkakeppi! Vaivhkaa hiljaa / tukee, kasvattaa kaunista Liljaa.

Mikä oikeesti on tärkee. Käytetään järkee.

Ole - anna olla. Elä - anna elää. Rakasta!

Tämä kruunu sivaltaa, kasvattaa, opettaa malttamaan

Runon laadin, että vaadin, lisää muodossa runoraadin

Runon näen ruudullani, se hetken hellii sieluani. Sen tahti ja mahti, minua rauhoittaa. Sen sanat kauniina soljahtaa.

Korona tuli, vapaus meni. Onneksi on koronapeli.

Luota kyynelten jälkeen ja opi elämään

Mitä vihreempi sitä ui.

Kaikessa on kakkaa joka maantuu se kasvaa.

Jumala löi kuka loi mite lie

Herää elämään nyt kun sen aika on.

Pisara lehdellä, pisara huulillasi, pisara kädelläsi. Mikä on vaarallisin?

Ma konna, koronatonna Ja koko kevään - toivon - Taudin evään
Rakkaus säilyy vaikka kesä saa.

Ei nyrkkii: pysy salesti etänä!

Kuten Yle Olohuoneen Runoraatikin todistaa, runojen pisteyttäminen ja niistä keskusteleminen on yllättävän hauskaa ja tuo tutuistakin ihmisistä uusia puolia esiin. Järjestä oma runoraatisi kotona, etänä tai osana opetusta. Tässä runovideot ja runot teksteinä.

Runo 1 - Juho Kuusi: Näinä päivinä...

Näinä päivin oon kaulaillu itteeni muun kosketuksen puuttees
äänittäny kännykkää Juho, saanko sut syliini sulkee
kuunnellu peiton alla ennen nukahtamista
En muista ett oisin ikin ennen miettiny mite kovaa halaan läheisii ku taas voi
mikä on maksimivoimakkuus ja onks sille oma mittayksikkö
halauksen richterin asteikko
mut voi ainaki rutistaa rusinaks
eikä haittais jos joku vähä tukistais,
lähetetään
lentosuukkoi hengityssuojan alta epävarmoin ett löytääks ne perille

Mutt muilta osin en kaipaakaa paluuta samaa.
Kalutaan maa jalkojen alta ja etitää siit jotai myönteistä niinku
kiva kaasutella kesäl nykyää ku ei tuulilasii liiskaannu nii montaa hyönteistä.
Jääköö lentokoneet maaha makaa, sikiöasentoo
mieluummi tungos metsäpolul ku ostaril,
ja olkoo tiet hissuksee ett linnut intoutuu laulamaa,
entistäki kovempaa ja saispa
jatkoski rauhas olla rauhas.
Maailmanlopun fomos Isoki Kelkka kääntyy nopee ku on moti kohillaa,
heikko piipitys kuuluu ku vaimennetaa kohinaa.
Kuuntelen mun rohisevaa hengitystä ja mietin
munki elämäntavat vaatii viel paljo pelkistystä, herkistystä.
Emmä kaipaa tän kevää jälkee paluuta samaan,
jätetää ne nallet vilkuttaa ikkunaa

Runo 2 - Heli Laaksonen: HULLUNPOJAN TIVOLIS

Kuin kaua mää olin valittanu
et ei tapahru ikinä mittä
ei tunnu missä
kaik o jo nähty
elämä on ko possujunas istuis?

Sillo
Hullunpojan tivoli tul meijän pellol.

Kylän haukkuvaisimmat koirat ol vaiti
ja hiljaset huus ko urkuparvel.

Hullupoik lykkäs mailmanpyärän käyntti
keinutti ruhollas vaunui
töyhtöhyypä kiljusiva
ja mää.
Hän tarjos eväi
ko olin pää alaspäi
kauraleivä välis ol naurulokki
retkitermokses maitokaffet ja aito kauhu
itkupajun raastettu juurt.
Mun tukkani viisti maat ja jäi pysyväst pysty.

Kevätyä söi lakritsimyyjän.
Popcornikoneen takan
häämöttivä jo paratiisinportit ja turvapiatarit
(niitte välist me kuljeta sit ko iankaikkisuus
ja koko se vakava juhla alka).

Hullupoik nosta munt mailmanpyäräst taivaanpyärän kyytti.
Täält näen kaik
mikä milläkin taval meni ja kui
täält näen kaik
kuin kiva mul oli
täält näen kaik
mut sitä en näe mitä tulos o.

Jään kattoma,
mutten kättele.

Olen saanu nousta
ylimmäist ylemmäks
olen saanu pyärimistäni pyäri
aurinkon ympärs maapallon kyytis
elävänelämän suu mun suutani vaste.

Viäl
en
tahtois
maan päält
lähte.

Ikinä en enä mistä valittais
jos viäl ei tarttis lähte.

Hei hullupoik! Kokko kamppes ja men kottis siit!
Emmää täält nyy mihenkkän kerkke,
pyykitkin konees.

Runo 3 - Susinukke Kosola: KUNNES EI OLE MUUTA ODOTETTAVAA

yhtäkkiä tulevaisuuden perustuslaki on vailla täyteenpanijaa
eikä kukaan enää mieti montako päästäistä mahtuu Elastisen suuhun
yksiönkokoiset ekolokerot tyhjenevät vieraslajeista
ikuisesti kesken jääneisiin remppaprojekteihin kyllästyneet vatupassikuplat
paluumuuttavat aivojen ohuisiin verisuoniin

ja kuolema tulee, mutta elämä on se, josta pidämme kiinni
ja siksi se ei ole kuolema vaan kuolevaisuus
joka asettuu kodiksi kieleen
small talkkia kannatteleviin WLAN:in lyhytaaltoihin
ja lasten loputtomiin kysymyksiin, joilla
nämä yrittävät tavoittaa maailmaa
joka on
alkanut pitää
turvaväliä

tämän
uuden tyhjän edessä
poliisi hajottaa porilaisia teinilaumoja jotka isona haluaisivat olla biologinen ase
Hesburgerin Heti valmiina -ruutu nukkuu tyhjää valot auki
Maria Veitola nukkuu
kotonaan yksin
nappaa melatoniinin, viaton addiktio
muttei pääse uneen, irti katon halkeilleesta maalista
maalilastu
irtoaa

menneisyys
irtoaa
tulevaisuuden hinauskoukusta
yhtäkkiä menneisyyttä voi katsoa näkemättä siitä
millaiseksi sumuksi onkaan noussut
ergonomisen satulatyötuolinsa ylle
kasvutarina peruuntuu kuin unohdetulla huonepalmulla
ja on taas varaa aikuistua uudestaan vanhan lapsuuden palasista

lähikaupan myyjä katsoo ojennettuja kolikoita kuin
sairaan Jeff Bezosin puhjenneita paiseita
ja joku taas sanoo, että luonto, että nyt se
että viimein se, että luonto ja Venetsian kanaalit ja pienhiukkaset, sanoo

mutta luonto katoaa kun on sen armoilla
yli puoluerajojen

tältä kuolevaisuus tuntuu
tältä kuolevaisuus tuntuu

tapahtumat purkautuvat ajasta niin kuin huuto purkautuu pelosta
ja huomataan: kun he, joilla on kaikki, pysyvät poissa töistään
maailmasta ei katoa mitään
tärkeää

ja sama vuodenaika tulee erilaisen vuodenajan jälkeen, mutta
samuuden sisä on hapertunut
aikuiset katsovat nuppuja pihallaan
kuin eivät vielä tietäisi
kuin eivät enää tietäisi
kuin eivät taas, ja

joku muistaa, miten
lentokoneen pyöreähkönmuotoisesta ikkunasta käsin
kaupungit sammuvat näkyvistä
kuin hitaasti poiskytevä hiillos

Runo 4 - Ilpo Tiihonen: KUKA TUULIA PUHALTAA

Kuka sävelsi sateen ropinan,
kuka tuulia puhaltaa,
mikä synnytti kavioiden kopinan,
mikä lehmän ammumaan saa?

Kuka asensi käsiesi vapinan,
mikä jalkojesi kapinan,
oman napasi itsekkään napinan,
pienten hermojesi rapinan?


Kuinka suuri onkaan luonto ja avaruus,
miten vähän me tiedämme siitä.
Me rynnimme, rynnimme, rynnimme vaan,
emme kaikkeuttamme kiitä.

Mikä auringon paisteen paistoikaan,
mikä sieniä kasvattaa?
Joku ajatus lensi jo Marsin taa
vaikkei siipiä olekaan.
Kuka auringon paisteen paistoikaan,
mikä sieniä kasvattaa,
entä sitten kun lennetään Marsin taa,
eikä siipiä olekaan.

Mikä tunnit voi tunneiksi tunnistaa,
kuka sekunnit aikaan saa?
Mistä metri on lähtenyt matkalleen,
paljonko kilometri painaakaan

Kuinka suuri onkaan luonto ja avaruus,
minne äärettömyyttä riittää,
kun joka päivä on uusi tulevaisuus.​
ja siitä sattumaa saamme kiittää.

Runo 5 - Aura Nurmi: Etsin kirjeystävää

Hei

etsin kirjeystävää
jotakuta, joka sulattaisi
tämän huhtikuisen
rintaani laskeneen hallan

haloo

löytyisikö täältä
sieltä ruudun takaa
yhtään sellaista
kylmyyttä sietävää sielua
joka ei kirjoittaisi vain linssissä näkyvälle päälle
vaan myös kymmenvuotiaalle
joka vaihtaisi kanssasi tarroja
keskustelisi Klaani-sarjasta
sulloisi kirjeisiinsä
suljettujen koulujen kolinan.

Ja kun kirjoitat,
vastauksiasi seuraa myös
eräs lukioikäinen näkijä
jonka syvin haave joskus oli
että aikamatkustaja tulevaisuudesta kertoisi
että vielä lukiotytön kirjelmät
riisuisivat painajaisista kaikki.

Tai kirjoita vain minulle
00500-alueen naiselle
jonka murheet nykyään niin turhia
että tässä hän parhaillaan tekaisee
mahdollisimman traagisia lauseita
ja vaikka olenkin nykyään tämä
täydellinen versio itsestäni
olen minäkin ollut näin lähellä lankeamista.

Katsos, siitä surumielisestä kukkatuesta
onkin tullut kaunis ja haaveksiva
ja nyt muut ovat huomanneet
hänen kauneutensa.

Joten kirjoita.

Kirjoita halki aaveiden täyttämän kaupungin,
kirjoita kielimuurin, kylmän kuusimetsän,
kirjoita posteljoonin laukusta läpi.

Kirjoita, vaikka pelkäisit kirjoittamista
kirjoita vaikka pelkäisit minua ja pelkäisit itseäsi
kirjoita mieluummin huonosti kuin välttelevästi
ole mieluummin huono kuin virheetön
mieluummin reilusti väärässä kuin liiaksi hiljaa
riittää kuin kirjoitat paljon.

Kirjoita niin että naurattaa ja itkettää
puistattaa ja hämmästyttää,
että sinustakin kuoriutuu tuollainen
että sinussakin tuollainen taipumattomuus
ja tiedä: en voi pettyä sinuun.
Kirjoita etanapostia tai karhukirje
lähetä leimattuna, nuoltuna
merkattuna ja sinetöitynä
kirjoita kaikki lauseet samaan aikaan
ja samalle puolelle.

Ja parasta tietysti olisi
mutta ei pakollista
pelkkää plussaa tietenkin
että jos sinussa olisi jokin
uteliaisuuttani ruokkiva ominaisuus
kasvattaisit vaikka kannabista
tai olisit vihkiytynyt viisuskeneen
tai jos olisi ylipäätänsä
jokin sietämätön sydämen hässäkkä
tai muuten vain tulenpalava vaihe menossa

en voi pettyä sinuun.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Olohuone