Liisa Vihmanen
Yle
Kansallisbaletin nykytanssiteokset Sciamachy ja Lonesome George käsittelevät yöllisten pelkojen ja yksin jäämisen herättämiä tunteita. Mutta mitä kuuluu vuosi sitten ensi-illassa olleiden teosten tekijöille?
Kukapa ei tietäisi, miltä tuntuu herätä yöllä hikisenä painajaiseen tai omiin pelkoihinsa?
Jeroen Verbruggenin koreografia Sciamachy loihtii näyttämölle hetken, jolloin unen ja valveen rajatilassa varjonyrkkeilemme omien kauhukuviemme kanssa.
Teos ei silti ole synkkä. Verbruggen haluaa, että ihmiset viihtyvät ja tulevat yllätetyiksi, kun he katsovat hänen teoksiaan. Ehkä pelkomme ovatkin oikeasti vain sängyn alla lymyäviä mörköjä, jotka olemme itse luoneet ja jotka katoavat kun aamu saapuu ja valo valtaa huoneen, hän miettii. Tätä toivoo moni juuri nyt, kun elämme koronapelkojen kanssa omissa kodeissamme, eristyksessä, sängyn alle varovasti kurkkien.
Nuoresta iästään huolimatta belgialaisella Verbruggenillä on ollut kysyntää ympäri maailman. Ennen kuin hän vuonna 2014 siirtyi tanssijasta koreografiksi, hän työskenteli 10 vuotta Les Ballets de Monte Carlo -ryhmässä.
Vaikka Verbruggenillä on klassisen baletin koulutus, hän haluaa tehdä liikettä, joka taistelee sen sääntöjä vastaan. Sciamachyn yöllistä tunnelmaa vahvistaa tuttu musiikki Hitchcockin elokuvasta Psyko. Teoksen maailman ensi-ilta oli Kansallisbaletissa 10.5. 2019.
Yksinäinen Yrjö, vilkkaasti liikkuva jättikilpikonna
Marco Goecken Lonesome George sai innoituksen Galapagossaarilta vuonna 1971 löydetystä jättikilpikonnasta. Se eli saarella lajinsa viimeisenä, ja siksi se sai nimekseen Lonesome George (Yksinäinen Yrjö). Kilpikonna siirrettiin Santa Cruzin saarelle siinä toivossa, että se löytäisi itselleen parittelukumppanin. Yrityksistä huolimatta Yrjö-konna eli yksin 40 vuotta.
Lonesome George on tehty alunperin Düsseldorfissa toimivalle Ballet am Rheinille vuonna 2015. Musiikkina on Šostakovitšin jousikvartetto numero 8 c-molli. Saksalaisen Marco Goecken tavaramerkiksi on tullut liikekieli, joka on äärimmäisen nopeaa ja jopa lepattavaa. Teosta katsoessa voi tuntua, että tanssijoilla on samaan aikaan monta jalkaa ja monta kättä. Käsien liikkeet korostuvat, ja sitä tukee puvustus: kaikilla miestanssijoilla on samanlaiset mustat housut ja paljaat yläruumiit.
Lavalla nähdään tanssijoita, jotka liikkuvat joukossa, mutta eivät ikinä kohtaa toisiaan. Teoksessa on sooloja ja duettoja, mutta yhteistä niille on ihmisten yksinäisyys, yhdessäolo ilman yhteyttä. Itse ajattelen, että pahimmillaan nykyisen kaltainen sosiaalisen välimatkan pitäminen voi tehdä meidät sokeiksi toisen ihmisen läsnäololle. Yksinäisyydestä huolimatta teos välittää toivonkipinän. "Jos ihmiskunta lakkaisi toivomasta ja etsimästä, me emme ehkä olisi enää täällä", sanoo Goecke.
Kilpinen siirtyy syksyllä Hampuriin, sitä ennen uusi sooloteos Musiikkitalossa
Kansallisbaletin ensi-illasta on kulunut vuosi. Kysyin Sciamachyn koreografi Jeroen Verbruggeniltä, teoksen keskeisessä roolissa tanssineelta Terhi Talolta sekä Lonesome Georgen kokoonpanoon kuuluneelta Atte Kilpiseltä, mitä heille nyt kuuluu, ja millaisia muistoja heille jäi teoksista.
Kansallisbaletin tanssija Atte Kilpinen tutustui Marco Goeckeen sattumalta Nederlands Dans Theaterin kesäkurssilla. Parin vuoden kuluttua Kilpinen huomasi ilokseen, että oli mukana Goecken teoksessa Helsingissä.
Tanssiyhteisö on luonnostaan kansainvälinen ja tanssijat siirtyvät paikasta toiseen, kun sana lahjakkaista tekijöistä kiirii. Syksyllä 2020 Kilpinen siirtyy Helsingistä Hampuriin, John Neumeierin balettiryhmään. Asunto on jo valmiiksi katsottuna mutta syksyn töistä Hampurissa Kilpinen tietää toistaiseksi vain Neumeierin Sylvian, jossa hän tanssi jo Helsingissä. Päätös lähtemisestä oli helppo, vaikka puoliso ja muu perhe jäävätkin Suomeen.
Kilpinen tunnetaan karismaattisena nykybalettien tulkitsijana. Hän kokee, että Neumeierin tyyli on hänelle sopiva, sillä se ei ole niin "klassisen klassista", vaikka onkin balettipohjaista, hän kuvailee. Kilpisen siirtyminen uuteen ryhmään oli sovittu jo jouluna 2019, mutta hän suree nuorten tanssijoiden puolesta, joiden kansainväliset auditionit eli koe-esiintymiset ympäri maailmaa on peruttu.
Kevätkauden yllättävä päättyminen jo maaliskuussa 2020 oli Kilpiselle, kuten koko Kansallisbaletin ryhmälle järkytys, mutta ymmärrettävä sellainen. Tanssijat työskentelevät jatkuvasti toistensa läheisyydessä ihokontaktissa ja siksi päätös lopettaa niin harjoitukset kuin esitykset oli ymmärrettävä. Sekä Kilpinen että Terhi Talo olisivat olleet mukana Alexander Ekmanin Cow’n ensi-illassa, joka ehdittiin harjoitella lähes valmiiksi. Nyt Cow siirtyy syksyyn, mutta kumpikaan tanssijoista ei ole siinä mukana, henkilökohtaisista syistä.
Toimettomina eivät tanssijat silti ole. Kilpinen oli jo ennen pandemiaa sopinut uudesta sooloteoksesta RSO:n kanssa. Nyt se esitetään sovitusti Musiikkitalolla perjantaina 24.4. klo 19:00, mutta ilman yleisöä. Yle striimaa tapahtuman suorana. Kilpinen tanssii illan päätteeksi oman koreografiansa, jossa musiikkina on Sergei Prokofjevin kvintetto g-molli op.39.
Muutoin Kilpisen päivät kuluvat perheen kanssa Turussa, jonne hän muutti virallisesti heti Uudenmaan sulkeuduttua. Säännölliset aamutreenit sujuvat nykyisin video-ohjauksella. Tällä hetkellä Kilpisen suosikkitreeni on Royal Ballet’n aamutunti vuodelta 2018. Pääsiäisen jälkeen Kansallisbaletti siirtyy etätöihin, kun Kansallisbaletin balettimestarit ryhtyvät pitämään ryhmälle yhteistä aamubalettituntia videon välityksellä.
Verbruggenin kissat yhdeksännessä taivaassa
Sciamachyn koreografi Jeroen Verbruggen vastasi haastatteluun kotoaan Nizzasta. Hän on henkilökohtaisesti tyytyväinen pakkopysähdykseen, sillä vuosi on ollut kiireinen. Marraskuussa hän teki Leipzigin baletille Prinsessa Ruususen , joka oli huikea menestys. Hänet kutsuttiin teoksen kanssa vierailemaan myös Pietariin Dance Open -festivaaleille huhtikuun lopulla, mutta tapahtumaa ei luonnollisestikaan järjestetä.
Kun Ranska sulkeutui maaliskuussa, Verbruggen oli juuri aloittamassa uuden teoksen harjoituksia Mannheimissa Saksassa. Työ jäi kesken eikä sen tulevaisuudesta ole tietoa. Epävarmassa tilanteessa koreografi lähti samantien kotiinsa Nizzaan, jossa häntä odotti kaksi kissaa. Kissat ovat Verbruggenin mukaan nyt yhdeksännessä taivaassa, kun niiden isäntä on yllättäen koko ajan kotona. Ehkä ihan kaikkea isännän huomiota kissat eivät silti saa, sillä ensimmäisellä "lomallaan" kuuteen vuoteen Verbruggen valmistelee kahta uutta teosta, sekä vanhan teoksensa Massacren lämmitystä Geneveen tulevana syksynä.
"Ei se balettitaito mihinkään katoa", luottaa Terhi Talo
Sciamachyn keskeisessä roolissa yhdessä Nikolas Koskivirran kanssa tanssinut Terhi Talo oli äkkipysähdyksestä yhtä yllättynyt kuin kollegansa. Myös hänelle oli iso pettymys, että ruotsalaisen tähtikoreografi Ekmanin Cow’ta ei päästy tänä keväänä esittämään yleisölle. Talo on tuntenut Ekmanin henkilökohtaisesti jo pitkään ja tietää, ettei superkiireistä miestä ole helppo saada uudelleen Helsinkiin. Nytkin Ekmanin sijaan Cow’n valmisti Kansallisoopperan baletille Ekmanin assistentti Ana Maria Lucaciu , jota Talo kuvailee hurjan inspiroivaksi henkilöksi.
Vuoden takaista Sciamachya Talo muistelee lämmöllä.
"Jeroen on aivan uskomaton tyyppi. Hullu, kreisi mutta hyvässä mielessä. Tuntuu, että hänen heittäytymiskyvyllään ei ole mitään rajaa. Hän ehkä yllättyi, että me tanssijat Suomessa olemme vähän ujoja kokeilemaan itse, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan."
Talolle jäi mieleen, että Sciamachy oli loppujen lopuksi rakkaustarina. Vaikka siinä jätettiin puolin ja toisin, lopuksi palattiin yhteen. Pelkojakin käsiteltiin aika kepeällä tavalla.
Talon oma elämä saa loppukesästä uuden vaihteen, kun hänen toinen lapsensa syntyy elokuussa. Siksi Cow jää häneltä nyt kokonaan väliin. Treenaamista ei voi raskaana ollessaankaan unohtaa, mutta Talo sanoo suosivansa monipuolista harjoittelua ja nyt siihen on hyvä tilaisuus. Toisinaan hän lähtee Hietaniemen rantaan kuntoilemaan tai joogaa kotona. Balettitreenejä hän etsii netistä ja valitsee niistä sopivan fiiliksen mukaan.
"Ei se balettitaito sieltä mihinkään katoa, vaikka ei joka päivä tekisikään juuri balettia", hän sanoo.
Talo sanoo tuntevansa itsensä ja uskoo palaavansa tanssin pariin jo syksyllä 2021. Sen sijaan Talon puolisolle, ensitanssija Jani Talolle esityskausi 2020 – 2021 on viimeinen. Täydet vuodet tanssittuaan nuori eläkeläinen Jani Talo miettii uusia haasteita.
Jeroen Verbruggenin Sciamachy Yle Teemalla su 19.4. klo 14.45
Marco Goecken Lonesome George Yle Teemalla su 26.4. klo 13.50
Molemmat teokset Areenassa 6 kk
Artikkelia korjattu 20.4.: Kuopio tanssii ja soi -festivaaleilla on vieraillut Les Ballets Trockadero de Monte Carlo, ei Monacon kansallisbaletti Les Ballets de Monte Carlo, jonka kanssa Jeroen Verbruggen on esiintynyt.
