Ärsytys. Ihastus! Innostus. Kateus. Somessa törmäämme päivän aikana moniin eri asioihin, jotka saavat tunteet pintaan. Omiin tuntemuksiinsa kannattaa suhtautua lempeästi tarkastellen.
Parhaimmillaan sosiaalisessa mediassa voi kokea yhteenkuuluvuutta, tuntea empatiaa sekä tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään. Samaan aikaan some voi kuitenkin aikaansaada myös hankalampia tunteita, kuten kateutta, häpeää ja riittämättömyyttä. Nämä tunteet syntyvät ainoastaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Siksi ne ovat läsnä myös somessa.
Jos ikävät tunteet jäävät huomiotta, voivat ne vaikuttaa mielialaan eikä lopulta ole helppo tunnistaa, mistä tunteet saivat alkunsa. Moni pakenee ahdistunutta oloaan takaisin someen – ja kehä on helposti valmis.
Tulkinnoille jää tilaa, kun emme näe kasvoja
Psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi Emilia Kujala pohtii tunteita työkseen ja kirjoittaa parhaillaan kateuden tunnetta käsittelevää tietokirjaa Tunteella-kirjasarjaansa. Hän on puhunut somen vaikutuksesta tunteisiin myös podcastissaan. Kujala on huomannut työssään, että sosiaalinen media voi vaikuttaa ihmisen tunteisiin monin tavoin.
– Toiset ovat haavoittuvampia, mutta some vaikuttaa ihan jokaiseen pienillä vihjailuilla ja vaikutteilla, jotka herättävät tunteita, ajatuksia ja tulkintoja. Vaikka tietäisimme, ettei some aina ole totta, vertailemme silti itseämme toisiin. Usein ajattelemme, että muilla menee paremmin, selittää Emilia Kujala.
Jopa sama emoji voi tarkoittaa ihmisille täysin eri asioita.
Kujalan mielestä on kiinnostavaa, että somessa tapahtuva vuorovaikutus saa ihmisessä aikaan samankaltaisia tunnereaktioita kuin kommunikointi kasvokkain. Emme kuitenkaan voi nähdä vastapuolen kasvoja tai mikroilmeitä, ellemme ole soittamassa vaikkapa videopuhelua.
– Suurin osa viestinnästä on kuvallista, kirjoitettua tai erilaisia symboleita, kuten emojeita. Tällöin omille tulkinnoillemme jää paljon tilaa. Tulkinnat voivat saavat aikaan ikäviä tunteita ja ajatuksia. Emme osaa välttämättä edes tunnistaa niiden alkuperää, joka on saattanut olla jokin pieni asia somessa.
Jopa sama emoji voi tarkoittaa ihmisille täysin eri asioita. Jos mieltä jää askarruttamaan vaikkapa tylyltä vaikuttava viesti tai huomiotta jättäminen, Kujala kehottaa kysymään vastapuolelta suoraan, mistä on kyse. Jos taas tunteet syntyvät tulkintojen seurauksena, ei hätää. Emilia Kujala neuvoo, miten omiin tulkintoihinsa voi vaikuttaa.
"Tunnen kateutta muiden hienommasta ja paremmasta elämästä."
Emilia: Kateus on yksi yleisimmistä somen aiheuttamista tunteista. Somessa vertailukohteet ovat usein epärealistisia. Myös algoritmit suosivat usein pelkästään myönteisiin elämäntapahtumiin liittyviä päivityksiä, joita nähdessä on helpompi tuntea kateutta.
Kateus on kuitenkin vain yksi tunne muiden joukossa. Sitä voi helpottaa harjoittamalla itsemyötätuntoa ja hyväksymällä tunteen: tämäkin on ok. Jos kateutta tuntee usein, kannattaa tutkia tarkemmin, mitä oikeastaan kadehtii. Usein kadehdimme asioita, jotka ovat meille tärkeitä, kuten onnellisuutta, hyviä ihmissuhteita tai muuten merkityksellistä elämää.
Tunteita ei voi valita, mutta tunnistamalla ja hyväksymällä ne on mahdollista siirtää huomio muuhun. Yksi helppo keino tunteiden hallintaan on yksinkertainen: oman kaverilistan ja seurattavien henkilöiden läpikäyminen. Joukosta voi hyvällä omallatunnolla poistaa tyypit, jotka aiheuttavat pahaa mieltä, ärsyttävät tai provosoivat.
"Tunnen, että kehoni ei kelpaa. En tule koskaan näyttämään yhtä hyvältä."
Emilia: Jokaisella meillä on oma ulkonäkö ja keho, ja on mahdotonta näyttää joltakulta toiselta. Tunteina riittämättömyys ja häpeä kulkevat usein käsi kädessä.
Tuomitsevia ajatuksia voi helpottaa tutkimalla ulkonäköä ja sen vaatimia uhrauksia eri näkokulmista. Täydellisyys tai täydelliseltä näyttäminen – jos sellaista onkaan – on vaatinut usein uhrauksia. Kuinka kestävää täydellisyyden tavoittelu on? Onko sitä tavoitteleva ihminen välttämättä onnellinen?
Omia ajatuksia kannattaa tarkastella kriittisesti. Medialukutaitoa, jonka avulla voimme tarkastella vaikkapa uutisten luotettavuutta, voi soveltaa myös omaan mieleen. Sorrumme usein ajattelemaan, että jos olisimme tietynlaisia, elämämme olisi parempaa. Tällaista ajatusta kannattaa ravistella: olisiko oikeasti?
"Tulin raivoissani julkaisseeksi provosoivan päivityksen ja vastasin epäasiallisesti saamaani kommenttiin. Hävettää."
Emilia: Tässäkin asiassa ihmisten välillä on eroja – yksi toimii ensin ja ajattelee vasta sitten, toinen taas päinvastoin. Somessa oman haasteensa tuo toiminnan julkisuus. Jos oma käyttäytyminen hävettää, kannattaa kysyä itseltään: miksi toimin, niin kuin toimin? Mikä sai minut tulistumaan? Kun vastaus on löytynyt, on fiksua pyytää myös julkisesti anteeksi. On täysin sallittua vaihtaa mielipidettään ja kun sen perustelee, ihmiset useimmiten ymmärtävät. Muille kannattaa kertoa rehellisesti, mistä oma käyttäytyminen johtui.
Kynnys kommentoida kiivaasti tai ikävästi on somessa usein matalampi kuin reaalimaailmassa. Somessa muut ihmiset voivat tuntua kasvottomammilta ja kaukaisemmilta, ja joskus voi unohtua, että myös ruudun toisella puolella on elävä, inhimillinen ja tunteva ihminen.
"Haluaisin olla avoimempi, mutta en uskalla olla oma itseni."
Emilia: Vaikka somessa arvostetaan aitoutta, ei ole mikään pakko olla yhtä avoin kuin joku toinen. Omia rajoja pitää osata kuunnella.
Jos avoimuus kuitenkin tuntuu tärkeältä, voi edetä pienin askelin. Voisiko avoimuus tarkoittaa aluksi sitä, että kertoisi jotain henkilökohtaista itsestä pienelle, tutulle ja turvalliselle joukolle? Monissa kanavissa julkaisuja voi rajata siten, että ne näkyvät vain tietyille ihmisille.
Käytän itse somea aktiivisesti työni puolesta. Erityisesti nuoret myös lähestyvät minua Instagramin kautta. Olen huomannut, että ihmisten on helpompi ottaa yhteyttä tai kommentoida julkaisuja, jos olen itse avannut keskustelun kertomalla jotain itsestäni. Julkaisen usein videoita tanssiharrastuksestani ja samaan aikaan edustan ammattiani. Moni kollega on todennut, ettei pystyisi samaan. Ajattelen, että ei tarvitsekaan. Minulle videoideni yksi tarkoitus on viestiä seuraajilleni, että asioita voi tehdä myös “antaa mennä” -asenteella, vaikka kaikki askelkuviot eivät heti menisikään oikein.
“Minun on pakko käydä vahtimassa tykkäysten ja kommenttien määrää. Huomaan heti, jos läheiseni ovat jättäneet tykkäämättä.”
Emilia: Tyydytämme myös somessa nähdyksi tulemisen tarvetta, joka kulkee mukanamme syntymästämme asti. Nyt koronan aikana se korostuu – kotona ollessamme kaipaamme kontaktia toisiin. Nähdyksi tuleminen synnyttää monia myönteisiä tunnekokemuksia, kuten “minä kelpaan” ja “minä olen olemassa."
Kun jaamme somessa jotain henkilökohtaista, toivomme, että muut ihmiset huomaisivat meidät ja hyväksyisivät esimerkiksi tykkäämällä tai kommentoimalla. Kannattaa muistaa, että syyt siihen, että joku jättää reagoimatta julkaisuun, voivat olla hyvinkin monenlaisia. Ehkä julkaisu ei esimerkiksi näy aikajanalla ensimmäisenä tai somen selailu keskeytyy jonkin muun puuhan vuoksi.
Jos tykkäysten tai kommenttien vahtiminen alkaa muuttua pakonomaiseksi, voi itsensä kanssa sopia rajat: tänään saan katsoa vielä kaksi kertaa, paljonko tykkäyksiä on tullut. On hyvä muistaa, että seuraajien, tykkäysten tai kommenttien määrä ei kerro itsestä tai omasta arvosta yhtään mitään.
Jutun on kirjoittanut Anna Horppu, joka on kevään 2020 toimitusharjoittelijana Yle Oppimisessa.
