Hyppää pääsisältöön

Händelin Messias - ja paljon huonoa kastiketta

Händelin oratorio Messias muistuttaa romaaniklassikkoa - siinä on hyviä käänteitä, jotka kaikki tuntevat, mutta nyky-yleisöön kokonaisuus uppoaisi paremmin erikoistehoste-elokuvana. Juuri siksi kapellimestarit Goossens ja Beecham jo vuonna 1958 työstivät Messiaasta häpeilemättömän, filharmonisen uudelleenorkestroinnin, jonka Jonathan Griffith on nyt kaivellut arkistosta ja levyttänyt joukkoineen. Valitettavasti levyn laatu on pelkästään häpeilemätön eikä ollenkaan filharmoninen.

Messiah Refreshed
Messiah Refreshed Uudet levyt

Levyn otsikko "Messiah… Refreshed" houkutteli minua kuin sonta kärpästä. Uskollinen periodimusisointi voi tuottaa riemukkaita tulkintoja klassikoista, mutta ajattelin että aika on kypsä filharmonisen barokkihekumoinnin toiselle tulemiselle. Samaa ovat ajatelleet Griffith ja levy-yhtiö Signum, mutta unohtaneet että toisen tulemisen pitäisi olla parempi kuin ensimmäinen.

Pahinta levyssä on sietämätön projektikuoro, jonka melusta ei erota, kumpi klappaa enemmän, laulajien yhtenäisyys keskenään vai orkesterin kanssa. Levyn nuorisokuoro ei ole juuri kummempi. Tämä on käsittämätöntä, sillä Iso-Britanniassa riittäisi huippukuoroja joka lähtöön.

Levyn solistinelikko on kasattu divaritason väestä, joiden äänivarat eivät riitä, kun pitäisi ison orkesterin yli saada kuulumaan barokkiestetiikalle sävelletyt soolot. Lisäksi äänitys etenkin kuoron suhteen kuulostaa jumppasalissa tehdylttä.

Olen ennenkin huomannut, että Iso-Britanniassa levytetään paljon ja välillä mielenkiintoista, mutta laatu vaihtelee, koska harjoitus- ja tuotantoaikaa on vähän. Sikäläisten ammattiorkesterien prima vista -taito on huikea, ja tälläkin levyllä Lontoon kuninkaallinen filharmoninen orkesteri soittaa erinomaisesti, mutta näin ison teoksen eri osasten yhteensovittaminen olisi vaatinut enemmän työtä.

Levyn ainoa hyvä puoli oli, että Goossensin orkesterointi alkoi kiinnostaa. Nopeasti havaitsin, että siitä tehtiin tuoreeltaan levytys vuonna 1959 Händelin 200-vuotisjuhliin. Ja mikä levytys se onkaan! Täynnä kiihkeyttä ja paatosta, huikean uskottavat solistit ja äänityskin pehmeä, luonnollinen ja aikaa kestänyt. Griffith joukkoineen on tietysti ollut aiemmasta levytyksestä tietoinen, joten kysyä sopii, miten he nyt kehtasivat.

Laadukkaasti tehtynä tällainen sinfonia-Messias olisi takuuhitti myös Suomessa. Katseeni kääntyy HKO:n suuntaan - sen organisaatio pystyisi tuottamaan brittejä paljon paremman Messiaan jonkun tulevan juhlakautemme iloksi, ja orkesteri saisi soittaa hienoa musiikkia omilla vahvuuksillaan.

"Messiah… Refreshed!" Georg Friedrich Händel (sov. Eugene Goossens ja Thomas Beecham): Messias. - Royal Philharmonic Orchestra, National Youth Choir of Great Britain ja The Jonathan Griffith Singers/Jonathan Griffith sekä Penelope Shumate, sopraano, Claudia Chapa, mezzosopraano, John McVeigh, tenori, ja Christopher Job, bassobaritoni. (Signum Records, SIGCD610)

Kuuntele Uudet levyt 21.4.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Saako 2020-luvulla musisoida kuin 1600-luvulla?

    Levyarvostelu

    Kun luutisti Ori Harmelin aloittaa uuden levynsä ricercarilla, se kuulostaa juuri siltä kuin 1600-luvun luuttu-ricercaren pitää eli mielikuvitukselliselta tutkimusretkeltä soittimen mahdollisuuksiin, tehtynä juuri sillä sävelkielellä jota luutun kulta-aikana käytettiin. Mutta kun levykannesta selviää, että kappale on Harmelinin itsensä säveltämä, kaikki ei enää olekaan niin kuin pitää. Eihän nykyään saa enää tehdä 1600-luvun musiikkia - vai saako?

  • Nico Muhly löytää Covid-rajoituksista punaisen langan

    Levyarvostelu

    Koronapandemian aikana orkesterit eri puolilla maailmaa ovat ajoittain joutuneet luovasti keksimään itselleen tekemistä, kun rajoitukset ovat estäneet normaalin konsertoinnin. Yksi kiehtovimmista ratkaisuista on nyt kuultavissa San Franciscon sinfoniaorkesterin uudella digi-EP:llä. Nico Muhlyn Throughline (suomeksi jokseenkin Punainen lanka) on sävelletty, tuotettu ja äänitetty tilanteessa, jossa lavalla saa olla kerrallaan vain kuusi muusikkoa, puhaltimien pitää olla kokonaan yksin eivätkä solistit pääse matkustamaan. Tulos on hämmästyttävän yhtenäinen ja koskettava dokumentti siitä, ettei mikään rajoita luovuutta eikä musiikkia.

  • Painakaa nimi mieleen: Jeanine De Bique

    Levyarvostelu

    Jeanine De Bique on nuori sopraano, joka syntyi Trinidadissa, päätyi Manhattan School of Musiciin opiskelemaan ja tempaistiin sieltä nopeasti kansainvälisten barokkioopperatuotantojen tähdeksi. De Biquen Mirrors-debyyttilevyn perusteella nousukiito ei ole ihme - puhtaassa ja vahvassa äänessä on nuorekkuuden lisäksi ilmeikkyyttä ja koloratuurit sujuvat ketterästi. Barokkioopperoiden aistikkaasta aarialaarista ammentava levy osoittaa, että kehittymisellekin on vielä tilaa.

  • Ahon konsertot yhä soittimenmyötäisempiä

    Levyarvostelu

    Kalevi Ahon tavoitteena on säveltää konsertto kaikille orkesterisoittimille, ja levy-yhtiö BISin tavoitteena on saattaa ne kuultavaksemme. Runsaus on hyvästä, koska projektin edetessä olen herännyt huomaamaan, kuinka Ahon ilmaisu on alati kirkkaampaa mutta myös luovempaa - ja samalla kunnioittaa ja ymmärtää soittimien ominaispiirteitä yhä syvemmin. Uuden levyn kaksois- ja kolmoiskonsertot tuovat nämä seikat hienosti esiin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua