“Mahdollisuus tehdä musiikkia ammattimaisesti on haaveiden täyttymys”, Ida Paul & Kalle Lindroth sanovat – Lähetä Yle Olohuoneelle kuva omasta unelmastasi

Ida Paulin & Kalle Lindrothin levy Vuonna nolla nousi vastikään Suomen albumilistan ykköseksi. Varmasti jokaisen artistin unelma on yleisömenestys ja ensimmäinen sija albumilistalla.

– Mulle unelmien täyttymys on se, että me voimme tehdä musiikkia työksemme. Ilman muuta sijoitus listaykkösenä on minulle iso juttu, Ida Paul kertoo.

– Totta kai listaykkönen tuntuu hyvältä, mutta saavutukset tuntuvat vähän epätodellisilta asioilta. Ainoa, mikä on pysyvää on se, että voin joka päivä herätä siihen, että saan tehdä tätä edelleen. Se on kyllä unelmien täyttymys. Albumi listaykkösenä takaa sen, että me saadaan luultavasti jatkaa tätä työtä muutama vuosi vielä tästä eteenpäin, Kalle Lindroth sanoo.

Paul sanoo, että erikoisesti näinä korona-aikoina listasijoitusta on vaikeaa hahmottaa konkreettisesti, kun yleisöä ei näe keikoilla.

Elämä on liian lyhyt ikävien asioiden tekemiseen― Ida Paul

Musiikintekijöinä kaksikko inspiroituu samanlaisesta musiikista. Ilo, rehellisyys ja aito inspiraatio ovat tärkeitä lähtökohtia yhteiselle työlle. Uuden musiikin luomisessa on aina mukana annos unelmien toteutumista, Lindroth sanoo:

– Jotenkin se on semmoinen taika, että sitä ei voi treenata. On sattumaa, että kaksi samoin musiikillisesti ja taiteellisesti ajattelevaa kohtaavat, ja sitten se homma vaan toimii kuin luonnostaan.

Lapsena kumpikaan ei osannut haaveilla nykyisen kaltaisesta suosiosta. Ida Paul kertoo, että hän unelmoi ala-asteella Lady Gaga -musikaalin suunnittelemisesta koulun teatteriin:

– Kyllä minulla oli esiintymisunelmia aina, mutta en osannut realistisesti edes kuvitellakaan, että vetäisin omia keikkoja ja suunnittelisin omia live-konsertteja, mitä me nyt tehdään. Enkä osannut edes villeimmissä fantasioissa ajatella tekeväni biisejä muille artisteille. Mutta sitten kun tämä ura alkoi, kasvoin työhön todella nopeasti. Oli luontevaa hypätä biisintekijän kenkiin ja omaksuin uuden roolin saman tien.

En tiedä, missä vaiheessa unelmointi loppui ja haaveista tuli todellisuutta. Elämä on siitä ihmeellistä, että isoimmat käänteet tapahtuvat aina jotenkin odottamatta.― Kalle Lindroth

Lindroth kertoo, että hänellä oli 8-11-vuotiaana klassisen musiikin kausi. Hän soitti pianoa, pasuunaa ja lauloi poikasopraanona oopperassa. Hän opetteli skaaloja nuoteista ja leikki kotona kapellimestaria. Musiikin tekeminen näyttäytyi ainoastaan klassisena musiikkina. Suuri oivallus tapahtui 11-vuotiaana:

– Faktahan on se, että minulla ei olisi kärsivällisyys, taidot, eikä mikään riittänyt siihen, että olisin jaksanut opiskella jotain instrumenttia niin paljon, että olisin pärjännyt klassisena muusikkona.

Lindroth koki, että hänen on pakko päästä tekemään musiikkia itse. Niinpä hän perusti ystäviensä kanssa bändin.

– Tajusin, että voin keksiä sanoja biiseihin itse. Minun ei tarvinnut enää katsoa nuotteja, vaan voin toteuttaa omia ideoitani. Se oli hirveän vapauttavaa päästää irti nuoteista ja alkaa vaan luoda omaa musaa.

Klassinen musiikki on yhä tärkeä osa Lindrothin elämää. Hän kuuntelee klassista musiikkia ja seuraa alaa.

– Irti päästäminen tavoitteellisen uran rakentamisesta klassisen musiikin parissa oli vapauttavaa. Ja on ihana tällä hetkellä nauttia kuuntelijana ja fanina taitavien muusikoiden ja säveltäjien työstä. Vaikka löysin oman urapolkuni popmusiikin parista, se ei poista sitä, että klassisella taustalla on valtava merkitys musiikilliselle uralleni.

Klassisen musiikin kurinalaisuudesta luopuminen vaikuttaa muusikkoon yhä

Popmusiikin tekeminen ei ole helppoa, Lindroth sanoo. Hänelle luopuminen klassisesta musiikista oli myöhemmän uran kannalta niin ratkaisevaa, että se vaikuttaa vielä tänäkin päivänä.

– Se vaan tuntui niin vapauttavalta 11-vuotiaana alkaa kirjoittaa biisejä. Nyt sitä on kohta 20 vuotta tullut tehtyä. Ensimmäiset kymmenen vuotta meni opetellessa. Koen, että vähän yli parikymppisenä pääsin vasta jyvälle, mistä biisin kirjoittamisessa on oikein kyse.

Toisinaan ääneen ajatteleminen tekee näkyväksi oman toiminnan taustoja. Puhuminen lapsuuden klassisen musiikin harrastuksesta saa aikaan artistissa ahaa-elämyksen:

– Tämä on itse asiassa ensimmäinen kerta, kun oikeasti pohdin tätä asiaa. Siitähän tämä johtuu, että haluan yhä tehdä popmusiikkia! Nyt ollaan perustavanlaatuisten kysymysten äärellä!

Esiintyvälle muusikolle kesäfestivaalit ovat tärkeitä tilaisuuksia ansioiden kannalta, mutta myös henkisesti niihin kohdistuu paljon odotuksia, Paul sanoo.

– Kyllä tämä on aika rajua, että me ollaan just selvitty pitkästä ja pimeästä talvesta. Koko kylmä jakso on odotettu sitä, että kohta on taas kesä ja saa tehdä kaikkia kivoja juttuja. On tämä aikamoinen märkä rätti naamalle, että ähäkutti, ensi talvena saatte sitten kulkea vapaasti. Kyllä siinä kesä jää tavallaan välistä.

Vaikka pettymys peruuntuneista keikoista painaa mieltä, muusikot toki ymmärtävät rajoitusten syyn. Lindroth toivoo yksiselitteisiä määräyksiä:

– Toivon, että päätökset tehdään vastuullisesti ja ohjeet ovat selkeitä. Että ei jää silleen, että jätetään liikaa yksittäisen ihmisen harkinnan varaan. Se saattaa olla aika epäreilua, jos joutuu yksin pähkäilemään isoja päätöksiä.

Koronatilanne on pysäyttänyt Paulin pohtimaan omia unelmiaan ja tässä hetkessä elämistä:

– Unelmia on tärkeää olla, mutta panostan tietoisesti nykyhetkeen. On hyvä pysähtyä ja huomata, että olen saavuttanut jo useita haaveitani. Jos unelmoi vain tulevaa, elämä muuttuu sitten kun -ajatteluksi.

Lindroth puolestaan korostaa suorituspaineetonta unelmointia:

– Unelma voi olla jotain tosi tavallista ja arkista. Sitä arkeahan tämä elämä suurimmaksi osaksi loppujen lopuksi on kuitenkin.

– Moni voi haaveilla hyvistä yöunista, ja se on ihan validi juttu, Palm täydentää.

Mistä unelmoit juuri nyt? Lähetä kuvat siitä hetkestä, johon haluaisit palata tällä hetkellä.

Yle Olohuoneessa unelmoidaan pe 24.4. klo 19.05. Suora lähetys näkyy TV2:ssa ja Yle Areenassa.