Hyppää pääsisältöön

Sinfonia Lahti löytää sopivaa levytettävää

Mitä levytyksiin tulee, Sinfonia Lahti on pelannut Sibeliuksen läpi. Fokus on siirtynyt Kalevi Ahoon ja viihdeprojekteihin, mutta ne eivät kovin tarkasti ylläpidä brändiä, jossa ketteryys yhdistyy sointuisaan viihdyttämiseen. Siinä mielessä lahtelaisten uusi Prokofjev-levy ilahduttaa tarkkuudellaan: Prokofjevin näyttämömusiikkiin perustuvat orkesterisarjat sopivat orkesterille kuin nenä päähän.

Prokofiev: Sarjoja / Sinfonia Lahti
Prokofiev: Sarjoja / Sinfonia Lahti Uudet levyt

Levyn avaussarjan Prokofjev koosti kulmikkaasta esikoisoopperastaan Pelurit. Kokonaisia karaktäärikappaleita ei ollut tarjolla, joten sarja keskittyy pääroolien luonteenpiirteisiin. Musiikki on hieman hajanaista, mutta Dima Slobodenioukin johtama Sinfonia Lahti muotoilee sen sulavasti ja käärii herkullisiin sointeihin, jolloin nuoren säveltäjän särmät muuttuvat ilahduttavaksi energiaksi.

Levyn toinen sarja perustuu Prokofjevin viimeiseen balettiin Kivinen kukka. Säveltäjä työsti sen pikavauhtia ja pelasi esteettisesti varman päälle, koska sillä hetkellä Neuvostoliiton kulttuuripolitiikka ei sietänyt temppuilua. Baletin melodiat ovatkin yhdentekeviä ja rakenteet ennustettavia, mutta laajasta kokonaisuudesta on sarjaan valikoitunut mehukkaita karaktäärikappaleita, joissa kuuluu kokeneen Prokofjevin mestaruus soitinnuksessa ja harmoniassa. Lisäksi lahtelaiset penkovat musiikista särmää ja henkeä hienosti esiin. Löysästi soittelevalla, suurella orkesterilla Kivisen kukan sarja olisi sietämätöntä lallattelua, mutta lahtelaisten sointikontrolli ja terävyys kohottavat sen laatuviihteeksi. Hempeä romantiikka hehkuu pastellisävyjä, mutta riehakkaammissa kohdissa kieli osuu tarkasti poskeen ja räikeät teemat riekutaan kunnolla. Muutama vaskisoolo kun vielä olisi tuotannossa hiottu kohdalleen, toteutus ei jättäisi mitään toivottavaa.

Levyn edetessä sirpaleisuus alkaa tympiä ja katse hakee levyhyllystä tymäkämpää ja kokonaisharkitumpaa Prokofjevia. Mutta siihen asti levy on energisoiva, ja lisäksi sitä on kauttaaltaan mukava kuunnella, mikä useimmiten on musiikille eduksi. Sinfonia Lahti on maailmanluokan orkesteri etenkin juuri tällaisen kevyt-Prokofjevin parissa.

Sergei Prokofjev: Sarja oopp. Pelurit; Syksyisiä luonnoksia; Sarjat bal. Kivinen kukka. - Sinfonia Lahti/Dima Slobodeniouk. (BIS-2301)

Kuuntele Uudet levyt 21.4.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Myöhäisromantiikkaa ja tasa-arvoa kokonaisvaltaisella laadulla

    Levyarvostelu

    Viulisti Eriikka Maalismaan ja pianisti Emil Holmströmin uutuuslevy upottaa minut vielä syvemmälle romantiikkaan kuin heidän edellinen, tunteiden myllertämisestä Emma-palkittu Schumann-levynsä. Periodiromantiikkaan hurahtanut duo jatkaa tunneilmaisuaan suolikielisellä viululla ja vuoden 1882 Bösendorferilla, mutta musiikki on aivan romantiikan lopusta. Richard Straussin ja Amy Beachin sonaatit osallistuvat taidemusiikin tasa-arvokeskusteluun, mutta miten, sen saa kuulija päättää.

  • Tarkkapiirtoiset eleet, huokoiset taustat

    Levyarvostelu

    Suomalaistaustainen Ondine-yhtiö on alkanut syventyä Baltian taidemusiikkiin myös historiallisesti. Viime syksynä ihastuin levyyn, jolla Ondine esitteli kanadanlatvialaisen Talivaldis Keninšin lakonisen kirkasta musiikkia. Nyt kuva tästä vuonna 2008 kuolleesta, omaäänisestä impressionisti-modernistista täydentyy kahdella sinfonialla, jotka Keninš sävelsi 1970-luvulla uudessa kotimaassaan Kanadassa.

  • Kolmen levyn kommenttiraita Brandenburgilaisille

    Levyarvostelu

    Vuonna 2001 kapellimestari Thomas Dausgaard ja Ruotsalainen kamariorkesteri alkoivat tilata nykysäveltäjiltä sisarteoksia Johann Sebastian Bachin Brandenburgilaisille konsertoille. Kahden vuosikymmenen projekti on nyt pakattu tripla-CD:lle, jonka hauskuus kumpuaa Brandenburgilaisten konserttojen rikkaista kokoonpanoista ja nykymusiikin vapaudesta.

  • Nico Muhlyn kimmoisuus sopii Pekka Kuusistolle

    Levyarvostelu

    Pari vuotta sitten Pekka Kuusisto aloitti Norjalaisen kamariorkesterin vierailijana. Suhde on kehittynyt niin, että tällä kaudella hän jatkaa taiteellisena johtajana. Kuusiston ja norjalaisten yhteinen debyyttilevy paljastaa, että suhteen kiihkeys perustuu rohkealle rosolle. Nico Muhlyn intensiivinen viulukonsertto Shrink sopii esittäjilleen kuin nenä päähän ja saa äärimmäisen tiiviin tulkinnan, kun taas Philip Glassin minimalismi ei raikastu edes Kuusiston taikakosketuksesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua