Hyppää pääsisältöön

Sinfonia Lahti löytää sopivaa levytettävää

Mitä levytyksiin tulee, Sinfonia Lahti on pelannut Sibeliuksen läpi. Fokus on siirtynyt Kalevi Ahoon ja viihdeprojekteihin, mutta ne eivät kovin tarkasti ylläpidä brändiä, jossa ketteryys yhdistyy sointuisaan viihdyttämiseen. Siinä mielessä lahtelaisten uusi Prokofjev-levy ilahduttaa tarkkuudellaan: Prokofjevin näyttämömusiikkiin perustuvat orkesterisarjat sopivat orkesterille kuin nenä päähän.

Prokofiev: Sarjoja / Sinfonia Lahti
Prokofiev: Sarjoja / Sinfonia Lahti Uudet levyt

Levyn avaussarjan Prokofjev koosti kulmikkaasta esikoisoopperastaan Pelurit. Kokonaisia karaktäärikappaleita ei ollut tarjolla, joten sarja keskittyy pääroolien luonteenpiirteisiin. Musiikki on hieman hajanaista, mutta Dima Slobodenioukin johtama Sinfonia Lahti muotoilee sen sulavasti ja käärii herkullisiin sointeihin, jolloin nuoren säveltäjän särmät muuttuvat ilahduttavaksi energiaksi.

Levyn toinen sarja perustuu Prokofjevin viimeiseen balettiin Kivinen kukka. Säveltäjä työsti sen pikavauhtia ja pelasi esteettisesti varman päälle, koska sillä hetkellä Neuvostoliiton kulttuuripolitiikka ei sietänyt temppuilua. Baletin melodiat ovatkin yhdentekeviä ja rakenteet ennustettavia, mutta laajasta kokonaisuudesta on sarjaan valikoitunut mehukkaita karaktäärikappaleita, joissa kuuluu kokeneen Prokofjevin mestaruus soitinnuksessa ja harmoniassa. Lisäksi lahtelaiset penkovat musiikista särmää ja henkeä hienosti esiin. Löysästi soittelevalla, suurella orkesterilla Kivisen kukan sarja olisi sietämätöntä lallattelua, mutta lahtelaisten sointikontrolli ja terävyys kohottavat sen laatuviihteeksi. Hempeä romantiikka hehkuu pastellisävyjä, mutta riehakkaammissa kohdissa kieli osuu tarkasti poskeen ja räikeät teemat riekutaan kunnolla. Muutama vaskisoolo kun vielä olisi tuotannossa hiottu kohdalleen, toteutus ei jättäisi mitään toivottavaa.

Levyn edetessä sirpaleisuus alkaa tympiä ja katse hakee levyhyllystä tymäkämpää ja kokonaisharkitumpaa Prokofjevia. Mutta siihen asti levy on energisoiva, ja lisäksi sitä on kauttaaltaan mukava kuunnella, mikä useimmiten on musiikille eduksi. Sinfonia Lahti on maailmanluokan orkesteri etenkin juuri tällaisen kevyt-Prokofjevin parissa.

Sergei Prokofjev: Sarja oopp. Pelurit; Syksyisiä luonnoksia; Sarjat bal. Kivinen kukka. - Sinfonia Lahti/Dima Slobodeniouk. (BIS-2301)

Kuuntele Uudet levyt 21.4.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua