Hyppää pääsisältöön

“Harvalla elämä on mennyt niin hyvin, etteikö mitään kostoajatuksia heräisi” – Naisen kosto on sivaltavan hauska podcast

Keltaisessa kuvassa lukee punaisella Naisen kosto, etualalla Pirjo Heikkilän hahmo Saila valomiekan kanssa.
Naisen kosto -podcastissa valomiekkailee Pirjo Heikkilän esittämä Saila Keltaisessa kuvassa lukee punaisella Naisen kosto, etualalla Pirjo Heikkilän hahmo Saila valomiekan kanssa. Kuva: Yle / Ilmari Fabritius & Tuuli Laukkanen kosto,yle draama

Yksi haaveilee postittavansa silakoita vanhalle pomolleen, toinen myrkyttävänsä kämppiksensä huonekasvit. Kolmas fantasioi sujauttavansa kourallisen viagraa häntä pettäneen miehen oluttuoppiin. Mistä kostonhalut kumpuavat, ja mitä niistä seuraa? Naisen kosto -podcastin ohjaaja-käsikirjoittaja Suvi Tuuli Kataja ja psykoanalyytikko Elina Reenkola ovat tutustuneet monenlaisiin kostokuvitelmiin.

Naisen kosto on Ylen uusi podcast-sarja, joka yhdistelee fiktiivistä komediaa ja faktapohjaista asiantuntijakeskustelua koston syistä, ilmentymistä ja seurauksista – erityisesti naisnäkökulmasta.

Sarjan fiktiivistä tarinaa kuljettaa Sailan (Pirjo Heikkilä) vaiherikas kostosaaga. Saila joutuu kadulla yliajon uhriksi, mikä saa hänet raivon partaalle. Hän toteaa liiallisen kiltteyden olleen hänelle aina ongelma ja riippakivi. Saila päättää tehdä elämänmuutoksen: hän hylkää kiltteyden ja nöyrtymisen, alkaa tutkia omaa aggressiotaan sekä ennen kaikkea – hän alkaa tasoittaa tilejä.

“Karma is a bitch. Ja niin on Sailakin."

Ohjaaja-käsikirjoittaja Suvi Tuuli Katajan mukaan sarjan viihteellinen ja komediallinen ote pyrkii luomaan vapautuneen suhteen tukahduttaviinkiin kokemuksiin.

– Podcast tutkii ihmisen pahuutta humoristisesti ja nostaa esille syitä, miksi esimerkiksi evolutiivisesti kosto on säilynyt.

Naisen kostossa tutkitaan myös taiteessa ja populaarikulttuurissa esitettyjä kostoja. Sarjassa haastatellaan mm. häpeästä kärsivää Robocopia sekä hengaillaan pimeällä puolella Darth Vaderin kanssa.

– Sarja tutkiskelee hyvin perimmäistä kysymystä: mistä inhimillinen aggressio kumpuaa? Ja miksi erityisesti naisten aggressiosta vaietaan edelleen, Kataja sanoo.

Fiktiivisen komedian lisäksi sarjaan on punottu mukaan asiantuntijakeskustelua koston anatomiasta. Mukana ovat vakioasiantuntijana psykoanalyytikko Elina Reenkola sekä vierailevina asiantuntijoina muun muassa filosofi Sami Pihlström, neurotieteilijä Aino Vesikansa, filosofian tohtori Antti Paakkari ja teatteriohjaaja Ruusu Haarla.

Naisen kosto -podcastin tekijäporukka poseeraa kameralle keltaisen studiotaustan edessä.
Naisen kosto -podcastin työryhmä: tuottaja Eerik Purdon, äänisuunnittelija Tuomas Skopa, ohjaaja-käsikirjoittaja Suvi Tuuli Kataja, näyttelijä Pirjo Heikkilä, dramaturgi Elli Salo, tuottaja Suvi Ahoniemi ja säveltäjä Jussi Liukkonen. Naisen kosto -podcastin tekijäporukka poseeraa kameralle keltaisen studiotaustan edessä. Kuva: Ilmari Fabritius Pirjo Heikkilä,yle draama

Fantasioissa lentävät niin miekat kuin solvauksetkin

Myös Ylen kuuntelijat osallistuivat sarjan käsikirjoituksen luomiseen, kun työryhmä keräsi yleisön kostofantasioita verkkolomakkeella viime marraskuussa. Vastauksia tuli yhteensä 82 kappaletta. Useissa vastauksissa fantasioitiin väärintekijän julkisesta nöyryyttämisestä, kuten arkaluontoisen materiaalin julkaisemisesta netissä tai taloyhtiön seinällä.

"Olen saanut niin monta asiatonta kuvaviestiä eksältäni, että olen haaveillut forwardoivani ne hänen vanhemmilleen, työkavereilleen ja lähipiirilleen. Että katsokaa, näin ihana ja kunnioittava poikanne / kolleganne / ystävänne on, kun lähettelee minulle dick piccejään. Eikö olekin kurttuinen?" – Nainen, 25 v.

– Usein kostofantasioijan ajatuksena on antaa kohteelleen samalla mitalla takaisin, mitä itse on kärsinyt. Halutaan saattaa se väärintekijä itse häpeään, sanoo Naisen koston asiantuntijana toimiva psykoanalyytikko ja psykoterapeutti Elina Reenkola. Hän pitää kostofantasiointia inhimillisenä ja erittäin yleisenä.

– Harvalla elämä on mennyt niin hyvin, etteikö mitään kostoajatuksia heräisi.

Reenkolan mukaan ihmisillä on erilaisia tapoja kuvitella kostoja.

– On primitiivisempiä fantasioita, joihin liittyy esimerkiksi eritteitä, tai kehittyneempiä ja kekseliäämpiä, kuten toisen julkista häpäisyä.

Hänen mukaansa kostoajatuksia voi jaotella kahteen ääripäähän: tuhoaviin ja rakentaviin. Tuhoavissa kostofantasioissa teot voivat kohdistua esimerkiksi suoraan toiseen ihmiseen tai tämän omaisuuteen – johonkin sellaiseen, joka tälle toiselle on tärkeää.

Ylen kuuntelijoiden lähettämiä fantasioita kuullaan Naisen koston jaksossa numero 6. Esittelemme Reenkolalle muutaman mielikuvituksellisen vastauksen, jotka eivät mahtuneet sarjaan.

Anopillani on paksut, erittäin hyvinhoidetut hiukset, joita hän on ylläpitänyt samalla luottokampaajallaan vuosikymmenien ajan. Vihaan niitä. Haaveilen, että jonain päivänä hänen shampoo- ja hoitoainepulloihinsa menee “vahingossa” jotain hellävaraista, mutta oikein tehokasta karvanpoistoainetta.” – Nainen, 44 v.

Kämppikseni on raivostuttavan huono pitämään huolta yhteisistä tiloistamme. Sen sijaan hän kyllä tuntuu hoivaavan huonekasvejaan senkin edestä. Olen ajatellut, että jos vielä kerrankin löydän hänen kinkkukiusausvuokansa homehtuneena tiskialtaastamme, käyn salaa juottamassa hänen rakkaita tomaatintaimiaan kynsilakanpoistoaineella.” – Nainen, 30 v.

Inhoan naapureitani. Olen fantasioinut pakastavani uunipellillisen virtsaani, jonka sitten tiputtelisin kusijääpuikkoina heidän postiluukustaan sisään.” – Muu, 31 v.

Reenkola nauraa lämpimästi näille kekseliäille kertomuksille.

– Hyvä, että näitä ajatellaan, niin ei tarvitse sitten toteuttaa. Eikös jo pelkkä fantasiointi saa aikaan aikamoista nautintoa? Niinhän sitä sanotaan, että ajatusmurha päivässä pitää psykiatrin loitolla, hän nauraa.

– Ajatus ei kuitenkaan ole sama asia kuin teko. Harvoin tällaiset fantasiat viedään oikeasti realistisiksi suunnitelmiksi, saatikka toteutukseen.

Voiko fantasiointi mennä sitten jotenkin yli?

– Jos huomaa, että näihin fantasioihin jotenkin juuttuu, kannattaisi pysähtyä miettimään: voisinko päästää irti? Silloin pitäisi käsitellä ja surra se epäreiluuden kokemus, joka kostonhalun on alunperin herättänyt, Reenkola vastaa.

Reenkolan mukaan kostot ilmentyvät naisilla usein itseen kohdistuvina, kuten itsensä näivettämisellä, viiltelynä tai edesvastuuttomalla seksuaalikäytöksellä. Tämän voi kääntää myös toista kohtaan niin sanotuksi marttyyrikostoksi, jolloin toinen saadaan kärsimään sitä kautta, että “katso, kuinka minä riudun”. Tämänkaltaiset kostot ovat vahvasti esillä myös Naisen koston draamassa ja Sailan kostosaagassa.

– Epäsuorat, passiivisaggressiiviset kostot ovat hyvin tyypillisiä naisille. Olisi kuitenkin tärkeää tunnistaa, mihin koston syyt juontuvat, ja mielessään sulatella ja käsitellä se asia, eikä vain kääntää aggressiota itseään tai muita kohtaan.

Suvi Tuuli Kataja hymyilee kameralla punaisen lautaseinän edessä.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Suvi Tuuli Kataja Suvi Tuuli Kataja hymyilee kameralla punaisen lautaseinän edessä. Kuva: Antti Onkila Kataja,Naisen kosto
Elina Reenkola katsoo kameraan nojaten puuhun.
Psykoanalyytikko, psykoterapeutti Elina Reenkola Elina Reenkola katsoo kameraan nojaten puuhun. Kuva: Sirpa Päivinen Reenkola,Elina M. Reenkola,yle draama

Aggressio luovuuden lähteenä

Onneksi on myös rakentavia, luovia tapoja käsitellä elämän vastoinkäymisiä.

Usein fantasioin siitä, että sivallan takaisin – älylläni. Nokkeluudellani. Syvällä viisaudellani. Että kun todellisuudessa, näissä varsinaisissa tilanteissa aina jähmetyn ja käperryn, ja mietin sitten jälkikäteen, että olipa taas paskaa ja niiiin epäreilua, enkä saanu mitään sanottua, niin fantasioissani suoristan selkäni, pidän lyhyen, mutta jäätävän älykkään puheenvuoron, joka hiljentää kaikki ympärilläni ja pysäyttää siihen ajatukseen, että: tuo Saila on kyllä ylivertaisen fiksu, meidän pitäisi aina häntä kuunnella ja tukeutua hänen viisauteensa.― Saila, Naisen kosto -podcastin päähenkilö

Reenkolan mukaan omalla ylivertaisuudella ja älyllä kostaminen on klassinen ja rakentava tapa käsitellä vaikeita tunteita. Tällöin on kyse itsetunnon palautuksesta toisen loukkaavan teon jäljiltä.

Yksi rakentava tapa kostaa on kääntää oma aggressio luovuudeksi ja taiteeksi.

– Onkin sanonta, että voi kostaa sanan miekalla tai siveltimenvedolla. Tällöin aggressio muuntautuu ja jalostuu joksikin muuksi, rakentavammaksi voimavaraksi, Reenkola sanoo.

Eli vaikka koston lähtökohtana olisi vääryyden kokemus ja siitä kumpuava viha, se voi jalostuakin johonkin luovempaan, kauniiseen muotoon.

Omia kostonhalujaan voi käsitellä myös muiden tekemän taiteen ja viihteen kautta, mikä voi tuntua helpommalta.

– Ihmiset saattavat tuntea häpeää ja syyllisyyttä omista kostonhaluistaan, ja usein ne lymyävätkin sisimmissämme aika kätkettyinä ja naamioituina, Reenkola sanoo.

– Onneksi taiteilijat uskaltavat tuoda tällaisiakin asioita käsittelyymme. Meistä voi tuntua turvallisemmalta heijastella näitä tunteita esimerkiksi elokuvien tai podcastien kautta.

Suvi Ahoniemi, tuottaja

Naisen kosto-podcast kokonaan Yle Areenassa!

Sarjan on käsikirjoittanut ja ohjannut kansainvälisesti palkittu Suvi Tuuli Kataja, joka tunnetaan myös Radio Sodoman kolmihenkisestä työryhmästä. Muissa rooleissa esiintyy mm. Arvi Lind, Antto Hinkkanen, vuoden teatterinäyttelijäksi valittu Miiko Toiviainen sekä All Female Panelin Anna Rimpelä ja Saana Peltola. Käsikirjoittavana dramaturgina toimii Elli Salo, äänisuunnittelusta vastaa Tuomas Skopa ja musiikin on säveltänyt Jussi Liukkonen. Tuottajina toimivat Eerik Purdon ja Suvi Ahoniemi. Tilaaja/Yle: Juha-Pekka Hotinen.

Keskustele