Hyppää pääsisältöön

Annina Holmberg: “Sain maailmanlopun taudin ja tässä kuitenkin olen”

Kuvassa kirjailija Annina Holmberg
Kirjailija Annina Holmberg toipui koronaviruksen aiheuttamasta covid-19-taudista ja toivoisi jonkinlaista “immuniteettinappia” osoittamaan, että hän on turvallista seuraa vaikkapa vanhainkodeissa. Kuvassa kirjailija Annina Holmberg Kuva: Kustannusosakeyhtiö Siltala/kuvaaja Laura Malmivaara Annina Holmberg,Yle Puhe

Kirjailija ja käsikirjoittaja Annina Holmberg sairasti covid-19-taudin ja huomasi saaneensa “ruttotautisen” leiman.

– Sairaus aiheutti tuttavissa hepulia, hän sanoo.

Koronaviruksen aiheuttamasta covid-19-taudista parantunut kirjailija ja käsikirjoittaja Annina Holmberg sanoo sairastaneensa taudin lievän muodon siinä mielessä, ettei joutunut sairaalaan

– Mutta on myös kauheaa, jos sanotaan, että kaikkien paitsi tehohoidossa makaavien tauti on lievä, Holmberg kertoo Yle Puheen Naisasiartoimisto Kaartamo & Tapanainen -ohjelmassa.

Holmberg kuvaa omia oireitaan ennen kaikkea oudoiksi. Sairaus alkoi tavallisen tuntuisena räkätautina, mutta muutaman päivän kuluessa kirjailija menetti haju- ja makuaistinsa ja toinen silmä veresti. Yskää ei ollut, eikä hän kärsinyt hengitysvaikeuksista. Sen sijaan kehkoissa tuntui kuin tankkeri olisi jyrännyt rinnan päällä. Ikävin oire oli taudin tuottama aistideprivaatio, ikään kuin tunnoton tila.

– Kun illalla menin nukkumaan ja laitoin silmät kiinni, tuntui ettei minua olisi olemassakaan. En uskaltanut nukahtaa, etten lakkaa hengittämästä, Holmberg sanoo.
Pelottavinta sairastamisessa oli kuitenkin lopulta sen paha maine.

Kun Holmbergin olo oli alkanut jo helpottaa, hän havahtui siihen, että “sairastaa maailmanlopun tautia”.

– Tein hajuvedellä hajuaistitestejä ja katsoin tv-uutisia, kun tajusin, että minähän sairastan ruttoa, olen ruttotautinen. Minulla on sairaus, josta kaikki puhuvat, ja minä olen se, jonka takia rajat ovat kiinni eikä kukaan saa liikkua, Holmberg sanoo.

– Silti tässä minä nyt kuitenkin olen.

Koronaviruksen “spitaaliset” kasvot

Annina Holmberg kertoi tartunnastaan omilla Facebook-sivuillaan heti positiivisen testituloksen jälkeen maaliskuun puolessa välissä. Hän sai oman tartuntansa Helsingin Musiikkitalon naistenpäivän konsertista viikkoa aikaisemmin ja halusi varoittaa muita siellä olleita.

– Jotkut tutut tulkitsivat sen niin, että olen ollut tartuttaja, ja kyselivät, että kättelitkö tai halasitko ketään. No, en ollut tartuttaja, ja siinä vaiheessa ihmiset vielä halasivat.
Holmberg päivitti Facebookin tietoja sairauden kulusta, sillä hänestä oli tärkeää kirjoittaa, että suurin osa meistä selviää.

Yllätyksenä tuli, että ihmiset säikähtivät “spitaalia sairastavaa” Holmbergia niin paljon.

– Olin ensimmäisen 700 tartunnan saaneen joukossa, joten mielenkiinto oli valtava. Minua ei syyllistetty suoraan tartunnasta, mutta sellaista hepulia oli, että älä tule lähellä äläkä käy missään.

Olin ensimmäisen 700 tartunnan saaneen joukossa, joten mielenkiinto oli valtava.

Myös oman pientaloyhtiön yhteiset saunatilat laiteettin käyttökieltoon, vaikka oli selvää, ettei Holmberg siellä käy.

– Jouduin tekemään selväksi, etten ole viruslinko ja tartuttanut ketään.

Hoitohenkilökunta alkoi jäljittää heti positiivisen testituloksen jälkeen, keitä kaikkia Annina Holmberg oli tavannut oman tartuntansa jälkeen ollessaan vielä oireeton.

– Altistuneiden jäljittäminen oli lopulta helppoa, koska teen kirjailijana kotona töitä, Holmberg sanoo.

Yksi kohtaaminen jäi kuitenkin vaivaamaan. Heti naistenpäivän konsertin jälkeisenä päivänä Holmberg kävi lähikaupassa ja maksoi käteisellä, koska pankkikortti ei toiminut. Jälkikäteen ajateltuna hän oli varma, että hänen ja myyjän kädet hipaisivat toisiaan.

– Kun parannuin, kävin tarkastamassa, ettei myyjä ollut saanut tartuntaa.

Kun parannuin, kävin tarkastamassa, ettei myyjä ollut saanut tartuntaa.

Edes perheenjäsenet eivät sairastuneet. Holmbergin teini-ikäiset lapset lähtivät heti positiivisen testituloksen jälkeen evakkoon jo omillaan asuvan esikoisen luokse. Myöskään koko sairauden ajan samassa asunnossa asuva puoliso ei saanut tartuntaa, mikä varmistettiin testillä.

Turvapinssi rinnassa vanhusten avuksi

Annina Holmbergin tauti kesti kaikkiaan kaksi viikkoa, jonka hän oli kokonaan eristyksissä. Viranomaiset sanoivat, että roskat saa viedä itse, mutta mielellään ei sitäkään. Sen sijaan Holmbergin perheenjäsenet määrättiin karanteeniin, mikä tarkoittaa, että he eivät saaneet käydä kaupassa, mutta ulkoilemassa kyllä tiukkoja turvarajoja noudattaen.

– Vapaaehtoinen karanteeni on ihan eri asia. Eristyksen jälkeen kahden viikon toipilasaikanani sain jo mennä ulos ja käydä kaupassa, ja se oli mielettömän upeaa.

Holmberg on toipunut hyvin. Oireita ei enää ole, mutta väsymys ja ikävä tunne keuhkoissa kestivät pitkään.

Nyt hän kuuluu siihen harvinaiseen joukkoon, jolla on mahdollisestiimmuniteetti (https://yle.fi/uutiset/3-11312207) pelättyä tautia vastaan.

Holmberg ei ole kuitenkaan kokonaan huolesta vapaa.

– Melkein olisin toivonut, että koko perhe olisi saanut taudin ja selvinnyt siitä. Huoli on olemassa niin kauan, kunnes rokote keksitään, Holmberg sanoo.

Melkein olisin toivonut, että koko perhe olisi saanut taudin ja selvinnyt siitä.

– Ja sen jälkeen tulee takuulla jokin uusi tauti. Luonto on ovela, ja itsekin olen kohta taas testitikku sieraimessa, eikä sille vain voi mitään.

Teksti: Outi Kaartamo

Kuuntele Annina Holmbergin haastattelu ja koko Naisasiatoimisto Kaartamo & Tapanaisen jakso Yle Areenasta: