Sirpa Jegorow
Yle
Kokoomusministeri Ilkka Suominen (1939–2022) oli elämänsä aikana monessa mukana. Hänellä oli näköalapaikkoja niin politiikassa kuin liike-elämässäkin. Suominen kertoi elämästään ja urastaan Itse asiassa kuultuna -ohjelmassa (2014) Juho-Pekka Rantalan haastattelussa. Artikkelissa on myös otteita ohjelmista, joissa Suominen esiintyi.
Ministeri Ilkka Suominen tunnettiin ennen kaikkea Kansallisen Kokoomuksen pitkäaikaisena puoluejohtajana. Politiikassa hän aloitti jo teini-iässä, mutta siirtyi liike-elämän palvelukseen melko varhain. Yksi tärkeimmistä työpaikoista oli sukuyritys Satakunnassa. Suominen muistetaan myös puoluejohtajana, joka nosti parikymmentä vuotta hallitusvastuusta pois olleen puolueen takaisin vallankahvaan.
Poliittisen uransa merkittävimpänä tehtävänä Suominen piti eduskunnan puhemiehen tehtävää, vaikka viimeisimmän sinetin uralle antoi EU-parlamentin jäsenyys. Pelkkää voittokulkua ja auvoa työura ei ole ollut, mutta etenkin politiikassa hän pyrki muistamaan, että politiikka on kestävyyslaji. Siinä ei pidä turhautua.
Lapsuudenkodin suojissa otettiin ensimmäiset tuntumat politiikkaan
Ilkka Suomisen lapsuuskoti Nakkilassa kirkon kupeessa oli hänen omien sanojensa mukaan kiva. Koti oli taloudellisesti vakaa ja lapset elivät vanhempien laatimien sääntöjen mukaan ainakin lukioikään asti. Se tarkoitti muun muassa sitä, että ruoka- ja nukkumaanmenoajoista pidettiin kiinni. Koti ei kuitenkaan ollut ankara. Äiti piti järjestystä yllä ja isä tyytyi "kattelemaan päältä", kuten Suominen asian ilmaisee.
Ilkka Suominen
Ilkka Olavi Suominen syntyi huhtikuussa 1939 Nakkilassa kauppaneuvos Leo Suomisen ja Anna Suomisen perheeseen. Suominen kirjoitti ylioppilaaksi Porin suomalaisesta yhteiskoulusta ja lähti opiskelemaan insinööritieteitä Englantiin ja Saksaan. Myöhemmin hän suoritti myös valtiotieteen maisterin tutkinnon Helsingin yliopistosta.
1960-luvulla Suominen työskenteli eri tehtävissä sukuyrityksessä J.V. Suominen Oy:ssä. Politiikka kiinnosti jo varhain, ja hän liittyi kokoomukseen. Hänet valittiin nuorisoliiton puheenjohtajaksi, josta hän nousi ensimmäisen kerran eduskuntaan vuonna 1970. Vuonna 1975 Ilkka Suominen kuitenkin palasi sukuyrityksensä palvelukseen toimitusjohtajaksi. Hänet houkuteltiin takaisin politiikkaan 1979, kun Harri Holkeri halusi luopua kokooomuksen puheenjohtajan tehtävästä.
Ilkka Suomisesta tuli kokoomuksen pitkäaikainen puheenjohtaja, jonka toimikausi kesti 12 vuotta. Vuonna 1983 hänet valittiin jälleen kansanedustajaksi ja 1987 hän oli todistamassa kokoomuksen pitkän oppositioajan päättymistä. Suominen toimi kauppa- ja teollisuusministerinä. Vuoden 1991 vaalien jälkeen hän toimi myös eduskunnan puhemiehenä kolme vuotta.
Liike-elämään Suominen palasi, kun hänet valittiin Alkon pääjohtajaksi. Poliittisen uransa päätteeksi Suominen istui yhden kauden Euroopan parlamentissa.
Suominen kuoli toukokuussa 2022 83-vuotiaana.
Lähde: Itse asiassa kuultuna (2014)
Politiikka tuli Ilkka Suomisen elämään jo varhain, sillä kotona puhuttiin politiikkaa, elihän hän lapsuuttaan vaaran vuosien aikana ja oikeistolainen perhe seurasi tapahtumien kulkua huolestuneena. Isä Leo Suominen oli osallistunut poliittiseen toimintaan 1930-luvulla, äiti Anna Suominen oli kunnanvaltuutettuna 1950-luvulla.
Oma poliittinen toiminta alkoi vuonna 1954, kun Suominen liittyi kokoomuksen Nuorten Liiton jäseneksi ollessaan vasta 15-vuotias. Hän kuitenkin huomautta, että vaikka maaseudulla politiikkaa seurattiinkin, poliittinen yhdistystoiminta ei juuri eronnut muista vastaavista. Se oli lähinnä yhdessäoloa, pelien pelaamista ja seurustelua. Puoluevalintaansa hän piti luonnollisena, sillä olihan kotikin vahvasti mutta maltillisesti oikeistolainen, kuten hän asian muotoili.
Nahkakemian opinnot Englannissa ja Saksassa 1950-luvun puolivälissä veivät nuoren ylioppilaan hetkeksi Suomesta. Ne vuodet olivat kuitenkin monessa mielessä merkityksellisiä. Palattuaan kotimaahan hän työskenteli sukuyrityksensä palveluksessa 1960-luvulla erilaisissa tehtävissä.
Valinta Nuorten Liiton puheenjohtajaksi 1960-luvun lopussa vei Suomista yhä enenevässä määrin kohti poliittista uraa. Siihen hän astui aikana, jolloin Suomessa oli vahvana taistolaisuus ja yhteisrintama, jonka tavoitteena Suomisen mukaan oli ajaa kokoomusta nurkkaan joka puolella. Se näkyi muissakin poliittisissa nuorisojärjestöissä kuten Teiniliitossa, jossa Suominen ei kuitenkaan ollut mukana.
Kokoomuksen puheenjohtajaksi kylmien väreiden saattelemana
Kansanedustajana Ilkka Suominen aloitti 1970, kun Suomi eli vahvasti YYA-sopimuksen ja presidentti Urho Kekkosen aikaa. Sukuyritys kuitenkin kutsui jälleen palvelukseensa ja Suominen palasi vuonna 1975 Nakkilaan johtamaan isoisänsä J.W. Suomisen perustamaa nahkatehdasta.
Menestyvä ja kansainvälistynyt sittemmin kuitukangasvalmistajaksi muuttunut yritys päätettiin kuitenkin myydä ja lyhyeksi jäänyt toimitusjohtajan pesti vaihtui jälleen politiikkaan. Suominen valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi Harri Holkerin jälkeen Seinäjoen puoluekokouksessa 1979. Muodollista valintaa oli edeltänyt Holkerin oma toive Suomisen valinnasta.
Se oli hieno hetki, vaikka se vähän kylmäsi. Pärjäänköhän tässä?
Valintaansa Suominen muisteli lämmöllä, vaikka tunnusti sen hieman kylmänneen. Mielessä kun pyöri ajatus, mitenkähän pärjäisi? Suominen totesi Rantalan haastattelussa, että häneltä meni kolmisen vuotta ennen kuin hän sai puolueen ikään kuin haltuunsa, kun puheet "Holkerin valitsemasta" puheenjohtajasta hiipuivat. Hänen voidaan sanoa pärjänneen, sillä Suominen johti kokoomusta yhteensä 12 vuotta.
Tuoreella puheenjohtajalla oli toki tavoitteena saada puolue hallitusvastuuseen, mutta eduskuntaryhmän puitteissa pyrittiin vaikuttamaan puolueen aatteiden mukaisesti ja siten laajentamaan puolueen kannatusta. Se, että suuri puolue kokoomus oli parikymmentä vuotta oppositiossa, oli Suomisen mukaan vain demokratiaa. Ihmiset äänestävät niitä, joita haluavat ja puolueet vain muodostavat itselleen sopivia hallituskumppaneita.
Demokratiaa ei Suomisen mukaan siten ohitettu, vaikka keskusta ja demarit eri syistä ylläpitivät keskinäistä yhteistyötä ja valitsivat aika ajoin SKDL:n hallituskumppaniksi kokoomuksen sijaan. Hänen mukaansa on kuitenkin totta, että Neuvostoliitolla oli oma kielteinen käsityksensä kokoomuksesta vallankäyttäjänä ja se oli tiedossa myös vallanhuipulla.
Charmilla, charmilla, pelkällä charmilla!
Vaikka hän piti puolueensa ilmapiiristä ja henkilöistä, eduskuntaryhmässä oli selkäänpuukottajia ja se aiheutti hankaluuksia, joita syntyi jo siitä, että puolueen puheenjohtaja ei ollut kansanedustaja eikä siten eduskuntaryhmän jäsen. Seuraavat eduskuntavaalit merkitsivätkin puheenjohtaja Suomiselle ponnistamisen paikkaa. Suomen Kuvalehti kysyikin vuonna 1983 Suomiselta, meneekö hän eduskuntaan rahalla vai charmilla? Jälkimmäisellä hän uskoi menevänsä ja oli samaa mieltä 2014.
Vaaleissa kannatus hieman nousi ja Suominen sai eduskuntapaikkansa. Puolue sen sijaan vaalimatematiikan vuoksi menetti paikkoja. SMP menestyi sitäkin paremmin – Suomisen mukaan eläkelupauksillaan. Jotkut omasta väestä, etenkin eduskuntaryhmästä syyttivät puheenjohtajaa ja se nosti Suomisellakin tunteet pintaan.
Kokoomus hallitusvastuuseen kassakaappisopimuksen varjossa
Uusi tukala paikka seurasi vuoden 1987 eduskuntavaalien aikaan, kun niin sanottu kassakaappisopimus syntyi.
Haastattelussa Suominen hieman ihmetteli, mistä hämminki oikeastaan syntyi. Sillä paperi, jonka muka kymmenet ihmiset olivat nähneet ja jonka todellisesta sisällöstä ei monellakaan ole tietoa, sisälsi vain ajatuksen porvariyhteistyöstä. Hän myös oikoi väitettä, että sopimus olisi ollut käsinkirjoitettu ja ruutupaperille. "Kyllä se oli ihan koneella kirjoitettu eikä edes ruutupaperille", Ilkka Suominen totesi.
Paperin olivat allekirjoittaneet Ilkka Suominen, keskustan Paavo Väyrynen ja RKP:n Christoffer Taxell. Taustavaikuttajana toimi Nokia toimitusjohtaja Kari Kairamo, ja sopimus laadittiinkin Nokian pääkonttorissa.
Sopimuksen motiivina Suomisen mukaan oli se, että kaksikymmentä vuotta oppositiopolitiikkaa oli jo riittävästi. Laillisin ja kaikin poliittisin keinoin haluttiin pyrkiä pois paitsiosta ja siksi oltiin valmiita liittoutumaan lähes kenen tai minkä kanssa.
Presidentti Mauno Koivisto ei moista sopimusta hyvällä katsonut ja teki hallitustunnustelijan suhteen omat johtopäätöksensä. Siitä, kuka sopimuksen vuoti presidentille, Suomisella oli käsityksensä. Kaikesta huolimatta lopputulos oli se, mitä tavoiteltiin: kokoomus pääsi hallitusvastuuseen. Lisäksi Suomisesta tuli kauppa- ja teollisuusministeri.
Kohti Suomen tärkeintä työpaikkaa ja poliittiseen virkanimitykseen
Melko pian ministeripestinsä jälkeen Ilkka Suominen halusi siirtyä politiikan keskiöstä hieman sivummalle. Syyt eivät olleet poliittisessa turhautumisessa tai pettymyksissä.
Poliitikon työ oli vienyt moneen eri paikkaan ja keskusteluun. Suominen sanoi olleensa vain loppu. Lisäksi yhteinen aika perheen kanssa oli ollut vähissä.
Ammattitaitoinen henkilökunta, loistavat puitteet ja kiva työympäristö. Oli hienoa olla sen porukan pomo.
Ministerivuosista ulospääsy tarjoutui vuonna 1991, kun hänet valittiin eduskunnan puhemieheksi. Tämä tehtävä oli Ilkka Suomisen mielestä yksi tasavallan hienoimmista ja tärkeimmistä. Näin hän kuvaili haastattelussa eduskuntaa: "Ammattitaitoinen henkilökunta, loistavat puitteet ja kiva työympäristö. Aivan fantastista! Oli hienoa olla sen porukan pomo."
Politiikka alkoi kuitenkin pikkuhiljaa tuntua jo nähdyltä, joten siirtyminen liike-elämän palvelukseen vuonna 1994 oli sekin mieluisa vaihtoehto. Politiikalle Suominen ei kuitenkaan vielä jättänyt jäähyväisiä, mutta eduskunnalle kyllä.
Alkon Oy:n pääjohtaja sosiaalidemokraatti Heikki Koski oli halunnut Ilkka Suominen seuraajakseen. Suomisen mielestä se oli selvä poliittinen virkanimitys. Siinäkään pestissä hän ei kuitenkaan täysin tyhjästä aloittanut, sillä hänellä oli liike-elämän ja johtotehtävien tuntemusta.
Politiikka jäi, mutta yhteiskunnalliset asiat kiinnostivat edelleen
Vuonna 1999 Suominen valittiin europarlamenttiin, jossa hän oli yhden kauden. "Mielenkiintoista, mutta se oli enemmän näkijän kuin tekijän paikka." Mutta oliko europarlamentaarikon toimenkuva mielekäs? Hetken mietittyään Suominen sanoi, että kyllä sen saa mielekkääksi. Sen sijaan toimittajan kysymykseen Suomen EU-jäsenyyden siunauksellisuudesta Suominen vastasi nopeasti ja ytimekkäästi: "Vuodet ovat olleet Suomelle erittäin siunaukselliset. Kunhan vain muistettaisi, että ulkopuolella on aina kylmää."
Nato-kysymykseen hän ei eläkeläisenä enää halunnut ottaa julkisesti kantaa ja diplomaattisesti hän arvioi silloista kokoomuksen puheenjohtajaakin ja hänen mahdollisuuksiaan. Innostuneesti ja vapautuneesti hän sijaan kertoi harrastuksestaan metsästämisestä. Se tuotti sekä iloa ja mielenvireyttä. Siihen kiinteästi kuuluivat niin maailmanmenon mietiskely kuin luonnon havainnointikin.
Valokuvia Ilkka Suomisen poliittiselta uralta:
