Kommentti: Arttu Wiskari on suomipopin Lidl-lenkkari
Arttu Wiskarin uusi biisi nousee YleX:n soittolistoille, ja ihan syystä, kirjoittaa YleX:n musiikkitoimittaja Anton Vanha-Majamaa.
On kesä 2010 ja Arttu Wiskarin Mökkitie soi radiossa. Se on anssikelamainen nostalgiatrippi lapsuuden mökkiteille, joilla isä antoi ohjata Ford Sierraa ihan henritoivosena. Radiossa soi Dingon Nahkatakkinen tyttö, pappa kertoilee jatkosodasta.
Kaltaisilleni popmusiikkiin vähän liian vakavasti suhtautuneille Arttu Wiskari edustaa kaikkea sitä, mikä suomirockissa on pielessä. Hänen musiikkinsa on pateettista, korostetun miehekästä, turvallista ja laskelmoitua.
Kuin olisi syöttänyt generaattoriin Anssi Kelaa, Yötä, Popedaa ja Egotrippiä, ja levyttänyt lopputuloksen.
Yhdeksän vuotta myöhemmin istun karaokebaarissa ja katson, kun popmusiikkiin aivan liian vakavasti suhtautuva kriitikkokaverini laulaa Arttu Wiskarin Suomen muotoisen pilven alla kädet ilosta vispaten.
“Yhtä auttaa vain Jumala, toista perjantainen humala
Mut täällä pärjää ei luovuttamalla, Suomen muotoisen pilven alla
Sinä oot minun valon tuoja, kunnes armahtaa meidät Luoja
Ei täällä pärjää kuin rakastamalla, Suomen muotoisen pilven alla”
Mikä muuttui?
Arttu Wiskari on nyt suomipopin Lidl-lenkkari. Halvalla tehty, mutta toimiva.
Ensinnäkin käsityksemme siitä, millaista musiikkia “saa” kuunnella.
Ei ole iso kärjistys sanoa, että 2020-luvulla “kaikki käy”. Alma käyttää leijonakorua, joka omalla ikäpolvellani assosioituu Timo Rautiaiseen ja muihin rock-köriläisiin. Parikymppinen Melo coveroi rakkausmetallibändi Himin goottihymniä Join Me.
Lapset, keski-ikäiset ja kaikki siltä väliltä kuuntelevat JVG:tä ja jonottavat Lidlin lenkkareita.
Kikkaa, joka leimattiin aikanaan tyhjäpäiseksi povipommiksi, arvostetaan nyt taiteilijana. Hänen manttelinperijäkseen ilmoittautunut Erika Vikman lauloi Uuden Musiikin Kilpailussa Cicciolinan, josta kehkeytyi historiallinen UMK-hitti.
Vikman levyttää Mökkitie Recordsille, jonka perustivat vuonna 2012 Olli Saksa, Janne Rintala ja Arttu Wiskari.
Arttu Wiskari on nyt suomipopin Lidl-lenkkari. Halvalla tehty, mutta toimiva. Toisten mielestä hieno, toisten mielestä niin ruma, että oikeastaan aika hieno.
Satiiria vai nationalistista märistelyä?
Maailma on muuttunut, mutta niin on Arttu Wiskarikin. Kahden Suomi-melankolisen levyn jälkeen hän on löytänyt oikean tasapainon traagisen ja hauskan välillä. Janne Rintalan synkkiin teksteihin on osattu puhkoa reikiä niin, että happi kulkee taas.
Kappaleissa on alettu harmitella, kun “ei meidän kylällä ollut yhtään naista, ja laki kieltää naimasta sukulaista” (Kuningaslohi), ja saada yhden yön juttu itkemään “yh:n kyyneleitä” laittamalla Kaija Koota soimaan (Kahvimaito). Taustalla soi milloin akustinen kitara, milloin rehvakas kasarisyntikka.
Rintalan kynä on terävöitynyt ja Mökkitie Recordsin julkaisurima noussut. Arttu Wiskari on julkaissut kuluneiden kolmen vuoden aikana kolme omaa kappaletta. Albumia ei lupauksista huolimatta ole tullut.
Suomen muotoisen pilven alla -kappaletta hinkattiin pieni ikuisuus. Säkeistöihin lisäiltiin Suomi-kuvastoa, kertosäkeestä tehtiin c-osa.
Hinkkaus palkittiin, sillä valmiilla biisillä ratsastettiin puolitoista vuotta. Marraskuussa 2018 julkaistua kappaletta on kuunneltu Spotifysta melkein kymmenen miljoonaa kertaa, ja se oli vuoden 2019 soitetuin biisi suomalaisilla radiokanavilla.
Ei ihme, sillä kappale on pakattu niin täyteen kansallisia samastumiskohteita, että perä viistää maata. Tekstissä muistellaan Hanoi Rocksia sekä Leijonien arvokisapettymyksiä, ja spekuloidaan “olisiko Nokian pääkonttorille Keilaniemessä käyttöä, jos johtajat olisi luureihin laittaneet kosketusnäyttöjä?”
Vitsi vai ei? Satiiria vai nationalistista märistelyä? Raja on niin häilyvä, että sillä tasapainoilu vaatii taitoa.
“Kansallishenki on karnevalistista ja pateettista yhtä aikaa”, Oskari Onninen kirjoittaa Helsingin Sanomissa.
Niin pitkään kuin molemmat tulkinnat ovat mahdollisia, Arttu Wiskari voi tavoittaa kaikki. Post-ironisesti junttilaiffia larppaavat älyköt ja ne, jotka haluavat vain viihtyä.
Ja nyt myös YleX:n.
Tässäkö tää festarikesä/vappu/elämä/kapitalismi oli?
Huhtikuussa ilmestynyt Tässäkö tää oli? nousi tämän viikon päätteeksi YleX:n soittolistalle historian ensimmäisenä Wiskari-biisinä. Musiikkipäällikkö Tapio Hakasen mukaan yksinkertaisin syy on se, että kappale on todella suosittu – myös nuorten keskuudessa.
“Paras biisi ikinä”, hehkutti 200 tuhannen seuraajan tubettaja Tume.
Levy-yhtiöltä saatujen tilastojen mukaan kappaleen Spotify-kuunteluista peräti 64 prosenttia tulee 18–34-vuotiailta. Wiskari on siis nuorisoidoli, vaikka pääkaupunkiseudun mediataloissa niin ei ajateltaisi.
– Janne Rintala on Suomen parhaita biisinkirjoittajia. Hän selvästi tuntee meidän musiikkiperinteen. Ja ytimessä on supertarttuva popbiisi, Hakanen sanoo.
Biisi oli olemassa jo kesällä 2018, kun Mökkitie Recordsin toimintaa seurannutta Unelmia ja studiohommia -sarjaa kuvattiin. Sitä on pantattu, ettei se söisi tilaa edelliseltä singleltä (on hyvin harvinaista, että yksi artisti saisi kaksi kappaletta voimasoittoon samanaikaisesti).
Kappaleeseen kiteytyy se, kuinka ajan hermolla Mökkitie Records on. Cicciolina osoitti, että junttihumpalla voi murtautua myös musanörttien suosioon, ja Tässäkö tää oli? vastaa kappaleen herättämään nälkään loistavasti.
Kertosäkeen riimeissä ollaan viimein niillä Gösta Sundqvistin tasoilla, joille Janne Rintalan on aina tiedetty yltävän.
“Tässäkö tää oli?
Levii nelostielle lasten monopoli
Jää juomatta se kylmä alkoholi-
ton olut, joita Soliferin jääkaappiin ostin kuus
Tässäkö tää oli?
Valuu asfaltille autosta glykoli
Vaikenee radiossa nuorisoidoli
ja nyt meitä ympäröi tää totaalinen hiljaisuus”
Kertosäkeen kysymys toimii korona-ajassa monella tasolla. Tässäkö tää festarikesä/vappu/elämä/kapitalismi oli?
Kappaletta on veivattu tutulla komiteahengellä biisintekijä-Rintalan, artisti-Wiskarin, toimitusjohta-Saksan ja Warnerin Asko Kallosen kesken. Alkuperäinen teksti auto-onnettomuuteen joutuvasta perheestä oli liian synkkä Vain elämää -ajan yleisölle, joten Rintala kirjoitti vapauttavan c-osan: he eivät kuolleetkaan!
Syytteet Leevi and the Leavingsin plagioinnista voi unohtaa. Mitä on pop ellei lainaamista, kommentointia, uudelleensovittamista?
Leevit popularisoivat tietynlaisen soundin ja kerrontatavan. Arttu Wiskari, PMMP ja Vasas flora och fauna ovat sittemmin tankanneet samalla pumpulla onnistuneesti.
Kuin rikoksettomuutta korostaakseen Mökkitie Records on värvännyt kappaleeseen alkuperäisen Leavings-orkesterin. Jos tämä kelpaa heille, miksei myös muille?
Mitä on pop ellei lainaamista, kommentointia, uudelleensovittamista?
Unelmia ja studiohommia -sarjassa vitsaillaan Arttu Wiskarin lopettavan sinä päivänä kun hänet buukataan Flow-festivaalille. Silloin on epäonnistuttu, Rintala ja Saksa nauravat.
Tuo päivä on koko ajan lähempänä, mutta tietenkään Wiskari ei siihen lopeta. Päinvastoin. Mökkitie Recordsilla tiedetään tismalleen, mikä yleisöjä liikuttaa.
Jos se on millenniaalien post-ironia, niin sitten ollaan post-ironisia.
