Hyppää pääsisältöön

Oopperan supertähti Anneli Rauhala-Wentz laulaa vailla diivan elkeitä

Viipurissa syntynyt Anneli Rauhala-Wentz on laulanut liediä ja oopperaa menestyksekkäästi Suomessa, Saksassa ja Sveitsissä. Savonlinnan oopperajuhlilla hän näytteli Salomen pääroolin. Musiikin kuunteleminen, pianon soittaminen ja laulaminen tuovat 91-vuotiaalle Rauhala-Wentzille joka päivä iloa. Eloisa musiikkilahjakkuus oli vain 10-vuotias koululainen, kun talvisota syttyi. Vaikka sota muutti aivan kaiken, antoi musiikki laulunsiivet elämään.

Erinomaisen muistinsa ansiosta 91-vuotias laulajatar kertoo elämästään kiinnostavasti ja tarkasti.

Oopperadiivaa Rauhala-Wentzistä ei tullut koskaan. Hän on pikemmin vaatimaton supertähti, joka on onnellinen ja kiitollinen mielenkiintoisesta oopperalaulajan urastaan – ilman yleisön vaatimaa diivan olemusta.

– Soitan ja laulan heti aamulla saksalaisia liedejä. Niitä rakastan!

Lied on ollut Rauhala-Wentzin äänelle ja oopperalaulajauralle tärkeää. Ooppera vaatii laulajalta paljon, sillä siinä ikään kuin irtautuu itsestään. Liedin tulkitsija voi olla oma itsensä, mutta oopperalaulaja esiintyy aina roolissa eli näyttelee.

– Liedien säveltäjät ovat säveltäneet paljon sellaisia keskialaisia lauluja, joissa voin pysyä keskioktaavissa, sanoo lyyris-dramaattinen sopraano Rauhala-Wentz.

Musikaalinen perhe Viipurissa

Annelin musikaaliset vanhemmat hankkivat kotiin pianon jo ennen lasten syntymää. Anneli ja hänen veljensä Matti esiintyivät usein kotiin kutsutuille vieraille.

– Ilmeeni näyttää hyvin keskittyneeltä ja tärkeältä, kun veljeni Matti säestää minua pianolla.

Perheen kolmas lapsi sai nimen Sointu. – Isäni sanoi, että nyt meillä on kolmisointu!

Viipuri oli Annelin lapsuudessa kansainvälinen kaupunki, missä kuuli karjalan kieltä, mutta myös monia muita kieliä kuten saksaa, venäjää, hepreaa ja suomea.

– Papulan kaupunginosassa oli valtavan suuri piha, missä kaikui lasten iloiset äänet.

Perheen kodin lähellä oli Karjalan kaartin kasarmi. – Se oli jännittävä paikka, sillä puomin edessä käveli kaiken aikaa vartiosotilas, jolla sojotti pistin ylöspäin.

Kerran pikku-Anneli uhmasi kuolemaa ja laski lumikelkalla puomin alitse kasarmin puolelle. – Jäin silmät ummessa odottamaan, koska se pistin pistää minua!

Talvisota lapsen silmin

Talvisota alkoi 30.11.1939. – Muistan sodan alkamispäivän siitä, että oli hyvin kirkas auringonpaiste, lätäköt olivat jäässä ja hakkasin kengälläni jäätä rikki matkalla kouluun.

Sireenit alkoivat soida koulun aamuhartauden aikana ja tuli ilmahälytys.

– Näin kaksi suurta ja harmaata lentokonetta, joiden siivissä loisti punainen tähti!

Lentokoneista säikähtänyttä Annelia kouraisi sydämessä ja hän ajatteli, että kyseessä ei olekaan harjoitus. – Onkohan nyt tosiaan alkanut sota, mietin.

Rauhalan perhe ei voinut ottaa kiireessä paljonkaan mukaan pakomatkalle. Äiti keräsi jotakin mitä tuli mieleen.

– Muistan sen, kuinka äiti painoi kotimme oven kiinni ja silitti ovea, jota ei koskaan enää avattu meille.

Musiikki antoi laulunsiivet

Rauhalan perhe asettui sodan jälkeen Lahteen, missä myös Viipurin musiikkiopisto jatkoi toimintaansa nimellä Lahden konservatorio. Siellä Rauhala jatkoi laulun opiskelua sekä otti myös viulu- ja pianotunteja koulun ohella.

Vuonna 1958 Wienin musiikkiakatemian professori Ernst Reichert keksi Anneli Rauhala-Wentzin musiikkilahjakkuuden ja kutsui hänet Wieniin jatkamaan lauluopintoja.

– Ennen vanhaan ensikonsertin antaminen saattoi olla portti taiteilijan uralle.

Pian Anneli lähti Wieniin, missä professori Worff toimi hänen äänenmuodotuksen opettajana. Lisäksi hän sai lisää opetusta lied- ja oopperaluokilla Victor Graefin sekä kamarilaulajatar Elisabeth Höngenin johdolla.

– Oli ihana olla Wienissä, missä oli niin paljon musiikkia, hyviä konsertteja ja suurenmoisia opettajia.

Kotiutuminen oopperamaailmaan

Saksan ja Sveitsin vuosina Anneli Rauhala-Wentziä ylistettiin ja jopa palvottiin, sillä hän sai loistavia arvosteluja. Ensimmäinen oopperakiinnitys vuonna 1963 oli Luzernin oopperaan.

– Se miten Luzernin kaupunki ja yleisö ottivat minut vastaan, oli liikuttavaa, sillä minulle huudettiin iloisia tervehdyksiä kadun toiselta puolelta. Kaupunki oli jotenkin paratiisillinen kaupunki.

Vuosina 1969 ja 1970 Anneli Rauhala-Wentz sai kutsun Suomen oopperajuhlille, jossa hän lauloi Salomen pääosan Richard Straussin oopperassa.

Samoihin aikoihin hän tutustui saksalaiseen viulisti Detlev Wentziin, josta tuli pian hänen musiikkitoverinsa ja aviomiehensä.

– Minulla on ihania muistoja puolisostani, jonka kanssa sain konsertoida ja elää monta vuotta.

– Taiteellinen menestys Savonlinnan oopperajuhlilla oli valtava, sillä Suomen lehdistö ylisti Rauhalan comebackia monella sivuaukeamalla, kertaa Anneli.

Myös Augsburgin oopperan Salomea ylistettiin vuonna 1965 loistavana mestariteoksena, jota ei tulla unohtamaan.

– Salomen teksti on Oscar Wilden kynästä. Se on loistavaa tekstiä ja aivan ihanaa kirjallisuutta.

Aiheena Salomen teksti pohjautuu Raamattuun, jota Anneli Rauhala-Wentz osaa teologian koulutuksellaan myös tulkita.

– Mielestäni Salome on nuori tyttö, jonka rakkaudentunnus Johannes Kastajalle on kiihkeä. Raskas osa vaatii paljon, mutta Straussin sävellys luo musiikkiin punaisen langan rakkauden avulla.